Arvio: Kyyti-romaani vie lukijan tuhannelle taksitolpalle
Sauli Salomaan esikoisromaani tarjoaa kyydin taksikuskin arkipäivään
Baarissa ihmisillä tuntuu olevan varaa tarjota kierros viereiselle pöydälle, mutta taksikyyti kotiin tulisi saada mahdollisimman halvalla. ”Menisivät bussilla”, miettii lakonisesti Sauli Salomaan Kyyti-teoksen päähenkilö.
Kyyti on runoja ja aforismeja julkaisseen Salomaan ensimmäinen proosateos. Teoksessa suhataan taksin kyydissä pitkin Pirkanmaata. Rankoista öistä ratin takana jää tiliä enemmän käteen univelkaa. Nirsot asiakkaat kiristävät taksimiehen hermoja:
”Luin asiakkaan vaatimukset: kuljettaja ei saanut käyttää hajusteita, eikä tällä saanut olla flunssaa tai muita tartuntatauteja.”
Taksia työkseen ajanut Salomaa on tarkka havainnoitsija. Hyvin liikkeelle lähtevässä pienoisromaanissa bensa loppuu kuitenkin kesken ennen määränpäätä.
Teoksen suurimpana kompastuskivenä on litteäksi jäävä päähenkilö. Ranskan kieltä opiskelevan Juhanin uskottavuutta syö vanhahtava kieli. Parikymppinen päähenkilö muun muassa silmäilee sutjakanoloisia naisia, ristii kyydittävän neiti Vilkastukseksi ja miettii puolivallattomia. Toki omalaatuisten kyydittävien tirkistely on herkullista, mutta erikoisten ihmisten virta ei riitä juoneksi asti.
Eniten iloa teoksesta on taksirengin tai Uber-kuskin urasta haaveilevalle. Teos toimii houkuttelevana ajatusleikkinä myös siitä, missä muussa tilanteessa voisi käyttäytyä samalla tavalla kuin takapenkille könyävät taksiasiakkaat, joiden elämäntehtävänä vaikuttaa olevan tinkiminen ja valittaminen. Voisiko ravintolassa loppusumman pyöristää alaspäin, jos jättää osan mozzarellasta tarjoilijalle? Voisiko pähkinäjogurtin maksun hoitaa luonnossa K-marketissa, jos kaupan omistaja ei saisi koskaan tietää?
Salomaa, Sauli: Kyyti
Sanasato 2015