Uutiset
10.2.2016

Vilpillä noppia? Toimittaja kokeili, meneekö plagiaatti läpi arvostelusta

Kraphix / 123RF

Elina Venttola

Vuoden 2016 alusta alkaen Tampereen yliopisto vaatii opiskelijoita tarkistamaan gradunsa plagiaatintunnistusjärjestelmällä. Kurssitöiden vilppiepäilyt jäävät yhä opettajan googlaamisen varaan. Toimittaja selvitti, saako vilpillä opintopisteitä.

Essee syntyy kuin tilkkutäkki. Pala sieltä, toinen täältä, kursitaan parilla sanalla paremmin yhteen. Lopuksi järjestän pätkät järkevämpään järjestykseen ja pyyhin Wikipedian viitteiden numeroinnit pois. Edessäni on kahdeksan sivun leikattu ja liimattu plagiaatti, johon olen kirjoittanut itse lähinnä nimeni.

Plagiointi on helppoa kuin tikkukaramellin vieminen lapselta – ja moraalisesti yhtä väärin.

Tampereen yliopistosta valmistuvat maisterit tarkistavat vuoden 2016 alusta alkaen pro gradu -tutkielmansa plagiaatintunnistustyökalulla. Kun opiskelija jättää gradun tarkistettavaksi, hänen täytyy kierrättää se Turnitin-ohjelman kautta.

Turnitin on sähköinen plagiaatintunnistustyökalu, joka vertailee opiskelijatyön yhteneväisyyttä järjestelmän omaan tietokantaan. Tietokanta koostuu muun muassa internetsivuista, tieteellisten kustantajien aineistoista sekä opiskelijatöistä ja tutkimuksista, jotka on tallennettu Turnitiniin.

Aiemmin plagiaatintunnistuksella on tarkistettu vain väitöskirjoja, mutta vuodenvaihteessa yksiköt ottivat tunnistuksen käyttöön graduja palautettaessa.

Periaatteessa Turnitin olisi mahdollista ottaa käyttöön myös kandidaatintutkielmien ja kurssiesseiden tarkistamisessa. Toistaiseksi sitä on kuitenkin  käytetty vain yksittäisillä kursseilla. Jos kurssivastaava päättää käyttää plagiaatintunnistusta kurssiesseiden tarkistamisessa, siitä pitää kertoa opiskelijoille ennen kurssin aloitusta.

Useimmat opettajat selvittävät vilppiepäilyjä googlaamalla.

Turnitin laskee vilpilliselle esseelleni 65 prosentin samankaltaisuuden aineistoon. Aikaa siihen kuluu kahvikupillisen verran eli 10–15 minuuttia. Järjestelmä jättää tunnistamatta 35 prosenttia kopioimistani verkkolähteistä, mutta tunnistaa Wikipedian ja useimmat akateemiset tekstit.

Vaikka samankaltaisuusprosentti on korkea, se ei tarkoita suoraan sitä, että opiskelijan teksti on plagiaatti.

Opetuksen kehittämispäällikkönä toiminut Markku Ihonen oli avainroolissa Turnitinin kokeilussa ja käyttöönotossa. Hänen mukaansa järjestelmä itsessään ei tunnista plagiaattia lainkaan.

”Tämä ressukka ei pysty tulkitsemaan tekstiä ollenkaan. Se tunnistaa ainoastaan merkkijonojen samankaltaisuutta”, Ihonen sanoo.

Ohjelma ei pysty erottamaan oikein tehtyä lainausta ja plagiointia toisistaan. Siksi opettajan täytyy aina tulkita opiskelijan Turnitin-raportti eikä tuijottaa pelkkää prosenttilukua.

Kysyn tuloksia kurssiesseestäni ja tarjoudun juttelemaan kurssista vastaavan opettajan Ville Virtasen kanssa.
Hän yllättää minut kertomalla, että essee on joitakin puutteita lukuun ottamatta kutakuinkin kelvollinen. Saan huomautuksen siitä, että essee ei ole kovin hyvin jäsennelty, mutta se ei ole harvinaista pitkissä teksteissä. Esseessäni ei ole mainittavasti viitteitä, ja omaa pohdintaakin oli vähän.

Vioista huolimatta esseestä ja koko kurssista tulisi hyväksytty. Loistavaa arvosanaa Virtanen ei antaisi, mutta ehkä kakkonen, enimmillään kolmonen.

Kun puhe kääntyy plagiointiin, opettaja Virtanen myöntää googlanneensa esseestä virkkeen, joka herätti epäilyksiä. Epäilyttävässä virkkeessä viittaan tämä-pronominilla asiaan, jota ei löydy esseestäni. Asia mainitaan alkuperäisessä tekstissä, jota en ole kopioinut kokonaan.

Opettaja kuitenkin kertoo, ettei hän löytänyt pikaisella googlaamisella alkuperäistä tekstiä. Virtanen ei tunnistanut plagiointia esseestäni ennen kuin kerron hänelle olevani toimittaja.

Google siis epäonnistui siinä, missä Turnitin-raportti onnistui: Virtasen mainitsema tekstin kohta on raportissa merkitty kauttaaltaan violetilla yliviivauksella. Lisätiedoista avautuu linkki käyttämääni verkkosivustoon, joka paljastaa tekstin olevan sanasta sanaan samanlainen alkuperäisen kanssa.

Opettaja joutuu käyttämään hakukonetta esseiden tarkistamiseen siksi, että Turnitin-ohjelman käyttäminen muiden kuin omien tekstien tarkistamiseen on ehdottomasti kielletty. Rehtorin päätöksen mukaan edes rehtori itse ei voi tarkistaa opiskelijatöitä plagiaatintunnistusjärjestelmällä.

Markku Ihosen tietoon tulleet vakavat vilppiepäilyt koskevat usein graduja. Tapauksia on vuodessa useita, mutta niiden määrä ei ole merkittävästi kasvanut. Turnitin ei ole käytössä vilpintekijöiden jäljittämiseen.

”Turnitinista ei saa tulla kiusaamisen välinettä – sen takia sinne syötetään vain omia tekstejä. Siitä ei saa tulla myöskään pelon välinettä. Opiskelijan ei täydy pelätä, löytyykö omasta työstä jotakin. Turnitin ei ole rankaisun eikä syyllisten etsimisen väline, vaan se on tarkoitettu koulutukseen”, Ihonen sanoo.

Turnitinin avulla on tarkoitus opettaa opiskelijoille hyviä kirjoituskäytäntöjä, kuten esimerkiksi oikeaoppisten viittausten tekemistä.
Osittain plagiaatintunnistusjärjestelmä toimii myös pelotteena väitöskirjojen ja pro gradu -tutkielmien teossa, sillä se nostaa kynnystä ryhtyä kopioimaan toisten tekstejä.

”Tämä on hirveän tärkeä asia opiskelijoille siinä mielessä, että heitä syö tosi syvästi se, jos itse on tehnyt oppimistyönsä rehellisesti ja joku toinen selviää samasta tehtävästä vilpillä”, Ihonen sanoo.

Opiskelijalla on aina oikeus käyttää Turnitin-järjestelmää ennen kuin hänen tekstinsä menee viralliseen tarkastukseen.

Plagiaattiesseeni lukenut opettaja Virtanen ei yleensä tarkista tekstejä netistä, mutta teki sen outojen viittausten lisäksi toisestakin syystä.

”Esseessä on liikaa nimiä”, hän perustelee.

Virtanen nimeää epäilyksensä termillä name­dropping, nimien tiputtelu. Plagioidussa esseessä on runsaasti tutkijoiden ja asiantuntijoiden nimiä. Kopioituja aineistoja on useita, ja kaikissa on viitattu eri asiantuntijoihin.

”Siitä saattaa jäädä kiinni, mutta tällä kertaa ei jäänyt.”

Opettajien keinot plagiaatin tunnistukseen ilman Turnitinin kaltaista ohjelmaa ovat pitkälti samankaltaisia. Markku Ihonen sanoo, että esimerkiksi virheelliset ajan ja paikan ilmaisut kiinnittävät opettajan huomion. Jos kopioidussa tekstissä esimerkiksi puhutaan viime vuosisadasta ja viitataan sillä 1800-lukuun, plagioinnista jää helposti kiinni.

Ville Virtasen mukaan plagiaatin tunnistaminen riippuu paljon siitä, kuinka paljon kurssin vetäjä voi käyttää aikaa esseen tarkistamiseen. Lisäksi mahdollisuus epäillä vilppiä kasvaa, jos plagiointi on riittävän räikeää. Myös opettajan kokemuksella on merkitystä.

Yleensä kurssiesseissä on kuitenkin niin paljon luettavaa, että yksittäinen essee jää vähälle huomiolle.

Jutussa esiintyvän opettajan nimi on muutettu.

 

PLAGIOINTI  – MITÄ SITTEN?
Plagioinnilla tarkoitetaan sitä, että kirjoittaja esittää toisen henkilön tekemää kuvaa tai tekstiä omanaan.

Vakavimmillaan vilpistä voi seurata rehtorin huomautus tai erottaminen.

Plagiointi voi olla tahallista tai tahatonta. Tahaton plagiointi johtuu yleensä huolimattomuudesta.

Suomessa yleisimpiä plagiaatintunnistustyökaluja ovat amerikkalainen Turnitin ja ruotsalainen Urkund.

Tampereen teknillinen yliopisto testaa Turnitinin käyttöä, mutta se ei ole pakollinen osa opinnäytteiden tarkistusta. Tamk käyttää Urkundia.

 

EDIT: Jutun otsikkoa on pidennetty 18.2. kello 10.25.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"