Reportaasit
8.11.2016

Rakkaudella kasvatettu – Con-tapahtumissa pyörii iso raha

Con-tapahtumat ovat versoneet pienistä piireistä massailmiöksi. Pääsylipun saamisen ratkaisee vakain netti ja nopein hiirikäsi. Huomiota saa usein vain ulkokuori, vaikka pinnan alla liikkuu suuri määrä rahaa ja satoja vapaaehtoisia.

Elina Venttola, teksti
Emmi Nieminen, kuvitus

”Niin ikävältä kuin se tuntuukin, pelkkä unohtaminen tai myöhästyminen ei valitettavasti käy syyksi saada ostaa lippua Traconin loppuunmyytyyn tapahtumaan. Pyydän, että ette ota yhteyttä valmiiksi ruuhkautuneeseen lipunmyyntiimme, jos asianne olisi se, että haluaisitte yhä ostaa lippuja, ellei teillä ole erityisen painavaa perustetta.”

Traconin lipunmyynti vuonna 2014.

Syyskuisena päivänä bussi kääntyy yliopiston kulmalta Tampere-talon eteen. Ikkunasta näkyy pääovi, jonka edessä norkoilee satoja peli- ja sarjakuvahahmoiksi pukeutuneita kävijöitä. Vaikka erikoisesti pukeutuvat harrastajat ja väentungos ovat tamperelaisille tuttu ilmiö, harva ohikulkija näkee tapahtuman pintaa syvemmälle.

Kun sana ’con’ rantautui 30 vuotta sitten Suomeen, coneista ei puhuttu ilmiönä. Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana conit ovat nousseet näkyväksi osaksi suomalaista tapahtumakenttää, koska niiden määrä on kasvanut useisiin kymmeniin tapahtumiin vuodessa. Wikipediaan on kerätty lähes neljäkymmentä Suomessa järjestettävää con-tapahtumaa.

Suurimpien conien koko on paisunut joistakin sadoista tuhansiin kävijöihin, ja monissa tapahtumissa liput viedään jo käsistä. Kukoistavan con-ilmiön huipulla kasvaa tamperelainen Tracon. Japanilaiseen sarjakuvaan ja animaatioon sekä roolipeleihin keskittyvä Tracon on päivittäiseltä kävijämäärältään Tampere-talon suurin tapahtuma.

”Joku on väittänyt, että Tracon on yksi Pohjoismaiden suurimpia täysin vapaaehtoisvoimin tehtyjä tapahtumia”, toteaa Traconia perustamassa ollut Kyuu Eturautti.

Japanilaiseen sarjakuvaan ja animaatioon sekä roolipeleihin keskittyvä Tracon on päivittäiseltä kävijämäärältään Tampere-talon suurin tapahtuma.

Eturautin ja toisen Traconin perustajajäsenen Otto Martinin mukaan juuri 2000-luvun innostus japanilaiseen populaarikulttuuriin nosti conit loppuunmyydyksi ilmiöksi.

Traconin taival alkoi vuonna 2005 tamperelaisen Maruseki-ravintolan kellarista. Paikalla olivat teekkarien roolipelikerho Excalibur ja paikallinen, sittemmin kuopattu anime- ja mangayhdistys Hidoi.

 

conit3_150dpi_rgb

CON

Sanan ’con’ merkitys perustuu englanninkieliselle sanalle ’convention’.

Con on tapahtuma, jonne fanit kokoontuvat sarjan, elokuvan tai tyylilajin vuoksi.

Suomalaisten con-tapahtumien juuret ovat japanilaisen populaarikulttuurin sijaan scifissä.

Suomen vanhin con, Finncon, täytti tänä vuonna 30 vuotta. Vuodesta 1986 järjestetty scifi- ja fantasiatapahtuma oli Suomen ensimmäinen valtakunnallinen con.

Con ei tarkoita pelkästään fiktiohahmoiksi pukeutumista eli cosplayta. Suomessa con tarkoittaa tapahtumaa, jossa järjestetään esimerkiksi sarjaan tai genreen liittyviä luentoja ja työpajoja.

 

Reilut kymmenen vuotta sitten japanilaisen populaarikulttuurin harrastajille oli vain yksi harrastustapahtuma: vuonna 1999 perustettu Animecon. Halu saada lisää coneja sysäsi tamperelaiset roolipelien ja animen harrastajat luomaan uuden tapahtuman Animeconin rinnalle. Teknillisellä yliopistolla järjestetty ensimmäinen Tracon oli yksipäiväinen con, johon osallistui noin tuhat kävijää. Budjetti oli pari tuhatta euroa ja suuri kysymys se, kannattaako pääsylipuille laittaa hintaa lainkaan.

”Vuonna 2005 oli melkein pyhään kirjaan kirjoitettu totuus, että tapahtumat ovat ilmaisia”, Eturautti kertoo.

Pääsyliputtomuuden ihanne perustui Animeconiin, joka järjestettiin 2000-luvun taitteessa pitkään ilmaistapahtumana ja joka kulki 2010-luvulle saakka saman katon alla scifi- ja fantasia-aiheisen Finnconin kanssa.

Roolipelitapahtumat ovat olleet maksullisia jo pitkään. Perinne järjestää maksuttomia coneja ei kuitenkaan ole kokonaan ohi. Pohjois-Suomen suurin, nelinumeroisiin kävijämääriin pääsevä Kitacon ei peri pääsymaksua, eikä sitä tee myöskään sarjakuvafestivaali Tampere Kuplii.

11 vuotta perustamisen jälkeen Traconista on kasvanut 5 000 kävijän jättiläinen, jossa viikonlopun pääsylippu maksaa 25 euroa. Myös ilmaisena tunnettu Animecon muuttui maksulliseksi vuonna 2012. Julkisesti Traconin kävijämäärään lasketaan vain lippunsa ostaneet. Todellisuudessa Tampere-talossa väkeä oli noin tuhat enemmän, sillä työvoima, esiintyjät ja myyjät mukaan laskettuna kävijämäärä hipoo 6000:tta henkeä. Samalla ihmismäärällä voisi asuttaa Härmälän.

Jos kaikki 5000 kävijää ostavat viikonloppurannekkeen Traconiin, lipputuotto yksinään nousee 125 000 euroon. Lipputulot muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan Traconin tuloista.

Tuloilla maksetaan muun muassa tilavuokra, joka kattaa yksinään tapahtuman menoista yli puolet. Kasvaneen liikevaihdon vuoksi järjestäjät palkkasivat yhdistykselle ulkopuolisen tilintarkastajan. Traconin edellisten vuosien tuotto on Eturautin ja Martinin mukaan käytetty vuokranmaksun lisäksi seuraavien tapahtumien järjestyskustannuksiin. Osalla rahasta hankitaan laitteistoa, jota Tracon lainaa muiden conien järjestämiseen – esimerkiksi ensi vuonna Helsingissä järjestettävälle kansainväliselle Worldconille.

 

Traconin lauantaipääsyliput myytiin ensimmäistä kertaa ovella loppuun vuonna 2012, jolloin osa jonottajista palasi kotiin tyhjin käsin. Vuonna 2014 kaikki tapahtumarannekkeet myytiin jo ennakkoon.

”Tänä vuonna tahti alkoi olla huolestuttava. Ennen liput myytiin pitkällä aikavälillä, mutta nyt ne myivät loppuun parissa viikossa. Haluaisimme, että lippuja riittäisi, jotta kaikilla on mahdollisuus ja aikaa ostaa niitä”, Otto Martin sanoo.

Lipunmyynnin muuttuminen nopeuskilpailuksi on tullut tavalliseksi Etelä-Suomen suurimmissa animeen ja mangaan keskittyvissä tapahtumissa, joihin lukeutuvat Traconin lisäksi muun muassa Lahdessa kahdesti vuodessa järjestettävä Desucon ja Helsingin Yukicon. Myös Animecon on tullut täyteen jo muutaman vuoden ajan. Desucon päätti lähestyä loppuunmyynnin ongelmaa tiukemmalla aiherajauksella ja ikärajalla, joka kieltää alaikäisten pääsyn tapahtumaan. Talvella järjestetty Desucon Frostbite -tapahtuma muuttui ikärajalliseksi vuonna 2014, ja viime kesänä päätapahtuma Desucon seurasi perässä.

”Ikärajaton Desucon on useana vuonna myynyt loppuun hetkessä, ja nopea loppuunmyyntitahti on muodostunut ongelmaksi. Ei ole tarkoituksenmukaista, että mahdollisuuden osallistua tapahtumaan määrittää nopein hiirikäsi ja vakain nettiyhteys”, Desucon 2016:n pääjärjestäjä Teppo Suominen kertoi päätöksestä viime vuonna.

Traconin järjestäjiä ikäraja ei innosta.

”Desuconilla on selkeämpi, tiukempi formaatti, ja se sopii heille hyvin”, Eturautti sanoo.

”Meillä pidetään seinät leveällä ja katto korkealla.”

Vaan mitä tekee Tracon, kun seinien sisällä alkaa tila loppua? Traconin kävijäpalautteessa kysytään toistuvasti, miksei tapahtuma muuta Tampere-taloa suurempaan Pirkkahalliin.

”Pirkkahalli on pyytänyt meitä käymään ja katsomaan tiloja, muttei siitä tule Traconia”, Eturautti vastaa.

Järjestäjien mukaan syy on se, että Tampere-talo saa edelleen paljon myönteistä kävijäpalautetta. Vaikka tilan riittämättömyydestä valitetaan, moni palautteen antajista kiittää Tampere-talon keskeistä sijaintia ja viihtyisää ympäristöä. Pirkkahallin suurta, avointa tilaa ei koeta yhtä sopivaksi luentopainotteisen conin tarpeisiin kuin Tampere-talon tiloja. Myös yhteistyö Tampere-talon kanssa toimii. Toimitusjohtajan Paulina Ahokkaan mukaan Tracon on ollut hyvä yhteistyökumppani, jonka kanssa Tampere-talo on päässyt testaamaan muun muassa tapahtuman järjestämistä yöllä.

”Traconin tekijät ovat aina olleet aidolla intohimolla mukana. Se on hyvä lähtökohta, koska silloin halutaan tehdä laatua”, Ahokas kehuu.

conit2_150dpi_rgb

Suuri  osa coneista toimii voittoa tavoittelemattomina yhdistyksinä. Yhdistysmuoto takaa coneille sen, että kerätty raha ropisee seuraavan vuoden tapahtumaan eikä osinkoina tekijöiden tilille. Mitä menestyneempi tapahtuma on, sitä enemmän sillä on varaa seuraavan vuoden ohjelmaan.
Syntyy myönteinen noidankehä, jossa lipputuotot lisäävät laatua – ja laatu kasvattanee kävijämääriä entisestään.

Yhdistysmuoto takaa coneille sen, että kerätty raha ropisee seuraavan vuoden tapahtumaan eikä osinkoina tekijöiden tilille.

Yhdistyslaki ei kuitenkaan kiellä palkan maksamista tekijöille. Vaikka palkallinen työsuhde olisi teoriassa mahdollinen, Traconin kirjoittamaton päätös on toimia vapaaehtoisuuden pohjalta. Yhdistyksen sääntöihin lisättiin elokuussa linjaus siitä, ettei tapahtuman työvoimaksi oteta väkivalta- tai seksuaalirikoksesta tuomittuja, mutta mahdollisuudesta maksaa palkkaa yhdistys ei ole linjannut kirjallisesti.

Lähes kymmenen vuotta sitten Eturautti seurasi keskieurooppalaista trendiä, jossa tapahtumien takana olivat yhdistysten sijaan yritykset. Hän arveli kaupallisuuden rantautuvan myös Suomeen ja pohti mahdollisuutta muuttaa conit kaupallisiksi tapahtumiksi. Yrityksissä tapahtuman parissa työskentelevillä ihmisillä olisi työsuhde.

”Siinä on paljon potentiaalia, kun katsoo puhtaita numeroita, mutta con ei ole pelkkiä numeroita.”

Ennuste conien kaupallistumisesta ei toteutunut Pohjolan perukoilla, ja monet tapahtumat tehdään Suomessa edelleen yhdistysten voimin. Sittemmin Eturautti on luopunut ajatuksesta, että conit voisivat toimia paremmin yrityksinä.

”Suomi on yhdistysten luvattu maa. Huippuammattilaiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä, ja coneissa on sellaisia ihmisiä töissä, jotka eivät liikkuisi alle 200 euron tuntikorvauksella mihinkään, mutta jotka tulevat tekemään työtä ilmaiseksi.”

Eturautti kuvaa conien tekemistä omana kulttuurinaan, jossa taloustietoisuus on yksi järjestäjien tärkeistä periaatteista. Vapaaehtoiset harrastajat tekevät tapahtumaa toisille harrastajille, ja kaikessa vastaan tulee kysymys: voisimmeko tehdä tämän itse halvemmalla tai yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa?

Ajatus coneista osakeyhtiöinä ja toiminiminä ei ole kuitenkaan pysynyt pelkästään Traconin sisällä, vaan niiden mahdollisuuksia on pyöritellyt myös Animeconin tekijä Pasi Savolainen.

”Kun ihmisille maksetaan palkkaa järjestämisestä, heillä on eri motiivi tehdä tapahtumaa. Yhdistyksissä on riskinä se, että esimerkiksi puheenjohtaja lähtee kesken pois, ja tilalle joudutaan ottamaan joku muu”, Savolainen sanoo.

Jos con toimii yrityksenä, sen pääjärjestäjä voi tehdä tapahtumaa kokopäiväisesti. Takuuna on myös se, että koska yrittäjää velvoittaa yrityslainsäädäntö, mahdollisuus pääjärjestäjän katoamiseen kesken valmistelujen on hyvin pieni. Sivutyönä tehtyjen, vapaaehtoisten conien piilevä riski on se, että aktiivit väsyvät, ja tekeillä oleva tapahtuma repeää liitoksistaan ennen h-hetkeä. Myös conien sponsoreina toimivat yritykset lähtevät Savolaisen mukaan mieluummin mukaan yritysmuotoisen conin järjestämiseen, koska riskit ovat pienemmät. Nykyinen con-ilmiö elää harrastajilta harrastajille tehdyllä ilmaisella työllä, ja yritysmuotoinen anime- ja mangatapahtuma on Suomessa vielä melko poikkeuksellinen keksintö.

 

Yksi poikkeuksista on Chibicon, jonka löytää kaupparekisteristä fani- ja muuta erikoistavaraa myyvän Urumin sivutoiminimenä. Sekä conin että yrityksen takana on kuopiolainen osakeyhtiö, Urumi Oy. Urumin ja Chibiconin parissa työskentelee yrittäjä Helena Lipponen. Chibicon on yritysmuotonsa lisäksi poikkeuksellinen siksi, että se vaihtaa tapahtumapaikkaa lähes vuosittain. Lipponen sanoo, että kaupunkia vaihtamalla kävijämäärät pysyvät matalina, kun kävijät eivät ehdi tottua tapahtumaan.

”Vanhana con-kävijänä haluaisin, että tapahtumiin voisi vain kävellä sisään. Useisiin coneihin pitää ostaa liput sillä hetkellä, kun ne tulevat myyntiin, tai ne loppuvat”, hän harmittelee.

Lipponen perusti Chibiconin yhtiönsä sivutoiminimeksi vuonna 2010. Tuolloin hänellä oli jo yritys, joten conin järjestämiseen perustetusta yhdistyksestä olisi seurannut päällekkäistä kirjanpitoa ja ylimääräistä vaivaa. Oman yrityksen ja con-järjestämisen yhdistäminen tuntui parhaalta ajatukselta, mistä lähti liikkeelle yhtiömuotoinen con. Chibicon ei ole Suomen ainoa yrityspohjalta ponnistava harrastajatapahtuma. Myös fanitavaraa myyvä Headhunterstore järjestää Star  Wars -aiheista Hoth conia Helsingissä. Lipposen mukaan Chibiconin tarkoitus ei yrityspohjasta huolimatta ole tuottaa voittoa.

”Varmasti tällä alalla saisi rahaakin, mutta teen Urumia työkseni”, Lipponen toteaa.

Conien järjestäminen on hänelle harrastus, kuten se on monissa yhdistyksissä. Vaikka muoto on eri, tavoite pysyy samana: tapahtumaa tehdään harrastajalta toiselle, intohimolla ja ilmaiseksi.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"