Reportaasit
14.12.2016

Sanna Marin on opiskellut lähes 10 vuotta – gradusta tuli poliitikon akateeminen loppuvastustaja

Aino Heikkonen

Opintoajan rajaus iskee kasvoille jokaisella, joka jää roikkumaan yliopistolle tavallista pidempään. Opiskelija Sanna Marin aloitti Tampereen yliopistossa vuonna 2007. Mutta miten voi valmistua, jos tekee töitä seitsemän päivää viikossa?

Aino Heikkonen, teksti ja kuvat

Niinhän n:nen vuoden opiskelijalle käy, sitä joutuu hakemaan lisää aikaa opinnoilleen, ettei opiskeluoikeus pääty. Johtamiskorkeakoulussa oltiin tällä kertaa tiukkoina: kun kunta- ja aluejohtamisen opinnot eivät ole sanottavasti edistyneet vuoden 2012 jälkeen, miksi ne nyt etenisivät? Edelliselläkään lisäajalla ei edistystä opinnoissa tapahtunut.

Opiskelija oli kuitenkin päättäväinen: tällä kertaa hän valmistuisi. Lopulta hän saikin lisäaikaa – mutta vain vuoden 2016 loppuun saakka. Opiskelijalla on aihetta huokaista helpotuksesta: valmistuminen on vielä mahdollista.

Nyt hän istuu edessäni Alakuppilassa ja hörppii Juveneksen valko-ruskeasta mukista 1,20 euron kahvikupillista. Tämä opiskelija on Sanna Marin.

”Olen tänä syksynä suorittanut 22 opintopistettä. Kirjoitin muun muassa raportin harjoittelusta, jonka olen suorittanut kesällä 2012.”

Hän kuulostaa iloiselta kertoessaan opintojen etenemisestä. 22 opintopisteen suorittaminen yhdessä syksyssä ei ehkä riviopiskelijalle ole uroteko, mutta Marinille se on iso juttu. Tämän alkaa hahmottaa viimeistään, kun hän puhuu työviikoistaan.

Tampereen kaupunginvaltuusto on maanantaisin. Valtuuston puheenjohtajana Marinin työpäivä alkaa useimmiten jo aamulla erilaisilla tapaamisilla ja kokouksilla. Esimerkiksi marraskuussa valtuustoja oli kolmena maanantaina, ja kokoukset venyivät iltamyöhään.

”Eihän kukaan katso valtuuston kokousta kokoustekniikan vuoksi.”

Marin alkoi luotsata valtuustoa vuonna 2013. Hän oli tuolloin ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu, joka oli päässyt läpi valtuustoon sosiaalidemokraattien riveistä yli 800 äänellä.

”Kun minulta kysyttiin, olenko käytettävissä, ihmettelin itsekin, että mitä ihmettä. Totta kai olin tehnyt paljon töitä puolueen parissa, joten en ollut siellä tuntematon. Puolueen kunnallisjärjestön edustajisto päätti näin.”

Vuosien aikana Marin on saanut suorastaan legendaarisen maineen valtuuston kaitsijana. Esimerkiksi Aamulehti ja Helsingin Sanomat ovat julkaisseet videoita, joissa Marin ohjeistaa tiukkasanaisesti valtuutettuja milloin mistäkin. Sosiaalisessa mediassa Marin on saanut videoista myönteistä huomiota, mutta toisaalta myös haukkuja siitä, että puhetta suitsitaan liiankin rankoin ottein.

Itse hän kuittaa asian sillä, että kyse on ihan tavallisesta kokouksen johtamisesta.

”Pyrin toimimaan oikein niin, että menettelytavassa ei tapahdu virheitä ja että päätökset ovat lainvoimaisia.”

Hän arvelee, että huomio johtuu lähinnä siitä, että Tampereella on käsitelty niin kiinnostavia asioita: Suomen pisintä maantietunnelia, Särkänniemen delfiinejä ja uutta ratikkaa.

”Eihän kukaan katso valtuuston kokousta kokoustekniikan vuoksi.”

Marin lisää vielä, että hänellekin on tapahtunut virheitä. Viimeksi talousarviovaltuustossa erään asian palauttamisesta valmisteluun äänestettiin väärässä kohtaa. Silloin Marin itse huomasi virheen – kukaan muukaan ei ollut kiinnittänyt asiaan huomiota.

Marin kiittää opiskelutaustaansa siitä, että hän tuntee hyvin kuntien toimintaa ohjaavan lainsäädännön.

 

sanna-marin-alakuppila

 

Niin, ne opinnot.

Ylioppilaaksi Marin pääsi vuonna 2004. Selvää oli, että hän haluaisi opiskella yliopistossa. Alavalinta ei sen sijaan ollut alkuunkaan yksinkertainen. Niinpä Marin vietti kolme välivuotta, joiden aikana hän esimerkiksi työskenteli kaupan kassalla. Välillä hän oli työttömänä. Viimeisenä välivuotena ennen opintojen alkua hän oli palkkatuetussa harjoittelussa Tampereen kaupungilla. Silloin Marin löysi hallintotieteet.

”Ajattelin, että kunta- ja aluejohtaminen, tai silloin vielä kunnallispolitiikka, voisi olla sellainen, mihin voisin hakea. Kun pääsin yliopistoon, en ollut vieläkään ihan varma, oliko tämä nyt se oma ala. Enkä ole vieläkään varma. Pidän alastani, mutta voihan se olla, että jokin muu olisi ollut juuri se oikea tai vielä parempi.”

Marin kertoo keskittyneensä opintoihin kunnolla vain ensimmäisen vuoden. Sen jälkeen hän tempautui mukaan politiikkaan. Marinin ansioluettelossa on listattuna kaikkiaan 34 luottamustehtävää vuodesta 2008 lähtien esimerkiksi kaupungilla, maakuntaliitossa ja puoluejärjestöissä. Vuonna 2015 hänestä tuli kansanedustaja lähes 11 000 äänen potilla.
Poliitikon uran saavutuksista huolimatta Marinia harmittaa, että hän ei ole saanut opintojaan kasaan.

”Jos antaisin neuvon vuoden 2007 itselleni, sanoisin, että ’Sanna, tee opinnot ensin ja sitten vasta lähdet opiskelijapolitiikkaan, nuorisopolitiikkaan, kunnallisvaaleihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen’.”

Tiistaista perjantaihin Marin on eduskunnassa, jossa päivät venyvät sielläkin iltaan erilaisten tapaamisten ja tilaisuuksien vuoksi. Yöt hän nukkuu Hakaniemessä sijaitsevassa Helsingin-asunnossaan. Askeettiseen kalustukseen kuuluvat sänky ja kaksi mattoa.

Eduskunnassa Marinin ovat yllättäneet rakenteet.

”Valta on hyvin vankasti keski-ikäisten miesten käsissä, kun katsotaan, ketkä ovat valiokuntien puheenjohtajina, ministereinä ja merkittävillä paikoilla puolueissa.”

Marin nostaa esiin eduskunnan valiokuntiin liittyviä ongelmia: naisilla on omat valiokuntansa ja miehillä omansa. Toden totta esimerkiksi puolustusvaliokunta on miesvoittoinen ja sivistysvaliokunta naisvoittoinen. Marin on havainnut myös, että stereotyyppisesti miehisillä aloilla kuullaan asiantuntijoina miehiä ja niin sanotuilla pehmeillä aloilla naisia.

”Olen tuskaillut, että mitä tälle asialle voisi tehdä. Eletään vuotta 2016, ja asia on yhä näin. Lasikattojenhan piti olla jo rikki. Mutta ne pitää murtaa aina uudelleen.”

Sukupuolesta keskusteleminen saa Marinin innostumaan: ääneen tulee entistä vakaampi sävy, ja kädet elehtivät voimakkaammin.

”On vielä jonkinlainen issue, että nuoria naisia on esimerkiksi valittu kansanedustajiksi. Puhutaan naisten esiinmarssista, vaikka todellisuus on se, että on iso rivi keski-ikäisiä miehiä ja muutama nuori nainen. Ja sitten se onkin jokin vallankumous, kun naisia valittiin.”

Keski-ikäinen mies, Antti Rinne, johtaa myös Marinin puoluetta. Vaikka sosiaalidemokraattien johtajakisaan helmikuun puoluekokouksessa odotetaan haastajia, Marin sanoo, että hän ei siihen osallistu, vaikka on pyydetty.

”En koe olevani valmis, tai että se olisi mitenkään järkevää itseni tai puolueen kannalta.”

”Lasikattojenhan piti olla jo rikki. Mutta ne pitää murtaa aina uudelleen.”

Marin kuvailee politiikassa etenemistä mahdollisuuksina, joita tulee vastaan. Kulloisessakin tilanteessa mahdollisuuksiin joko tartutaan tai ei tartuta. Siksi hän kieltää suunnittelevansa uraansa esimerkiksi niin, että tavoitteena olisi jonain päivänä ministerinsalkku.

Ylipäätään Marin kuvailee poliitikon aikajännettä kapeaksi. Elämä rytmittyy kulloinkin käsittelyssä olevien asioiden ympärille. Vuosikellossa tikittävät puoluekokoukset ja vaalit, mutta arjessa vain välittömään tulevaisuuteen keskittyminen on mahdollista.

”Kun on aloittanut työt eduskunnassa, kaikki kaventuu, koko maailmankuva kaventuu, kun aikataulu on niin hektinen.”

Marin antaa esimerkin: haastatteluhetkellä hänen elämän- ja tulevaisuudensuunnitelmansa rajoittuivat seuraavaan viikkoon, jolloin eduskuntakäsittelyyn oli tulossa energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030.

Kun kysyn, onko Marinilla 10 vuoden suunnitelmaa henkilökohtaisessa elämässä, hän vastaa:

”No, jos ilmastonmuutos saataisiin pysäytettyä, se olisi ihan mahtava juttu.”

Marraskuun puolivälissä Marin kirjoitti poikkeuksellisesti henkilökohtaisen kirjoituksen blogiinsa. Siinä hän kertoo kasvaneensa vähävaraisessa perheessä. Hän kirjoittaa myös vanhempiensa ongelmista. Ihminen, ei broileri -otsikolla varustettu teksti sai aikaan isoja otsikoita esimerkiksi Iltalehdessä ja Aamulehdessä.

Kirjoituksen tarkoituksena oli Marinin mukaan kritisoida näkemystä nuorista poliitikoista poliittisina broilereina, pyrkyreinä.

Marin vieroksuu sitä, että pitkästä kirjoituksesta ja siitä poikineesta haastattelusta Iltalehden otsikkoon nousi ”rankka perhetausta”.

Hänen suhtautumisensa mediaan vaikuttaakin ristiriitaiselta. Hän on mukana pelissä, jossa media tarvitsee poliitikkoa ja poliitikko mediaa, mutta kritisoi samalla henkilökeskeisyyttä.

”En pidä henkilöhaastatteluista. Minun mielestäni ne tekevät ihmisistä sellaisia tarinoita, jotka eivät ole totta. Ne ovat vain pintaa.”

Monesta haastattelupyynnöstä Marin kertoo kieltäytyneensä: esimerkiksi naistenlehdet haluaisivat kirjoittaa hänen sateenkaariperhetaustastaan. Me Naisille hän on kuitenkin antanut haastattelun, jossa puhutaan hänen perheestään.

Enimmäkseen Marin haluaisi puhua omista ajatuksistaan, näkemyksistään ja niistä asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä – ei vaikkapa lapsuuden kokemuksista.

”Ne kertovat paljon enemmän ihmisestä kuin se, missä kävi koulun tai minkälainen oma perhe oli, saati vanhempien seksuaalinen suuntautuminen.”

 

sanna-marin-kirjasto2

 

Mutta niin, se gradu – poliitikon akateeminen loppuvastustaja.

Kuten monelle muulle työelämään karanneelle opiskelijalle, gradusta on tullut Marinille taakka. Puolueensa varapuheenjohtajana hän kiertää muiden töiden päälle vapaa-aikansa eri puolilla Suomea.

”Olen tunnollinen, en omalle elämälleni, mutta niille tehtäville, joita olen ottanut vastaan. Oma elämä, omat opinnot ovat jääneet koko ajan sivuun.”

Lojaalius luottamustehtäviä kohtaan on näkynyt nousuna valtakunnan poliitikoksi. Samaan aikaan opiskelija Marin on muun muassa menettänyt lainausoikeutensa yliopiston kirjastoon monta kertaa. Hän arvelee maksaneensa satoja euroja sakkoina myöhästyneistä kurssikirjoista.

”Oma elämä, omat opinnot ovat jääneet koko ajan sivuun.”

Opintoaikarajausten puristuksessa Marin on asettanut gradun nyt tulevaisuudensuunnitelmiensa kärkeen. Syksyllä työ otti aimo harppauksen eteenpäin, kun Marin kieltäytyi eduskunnan istuntotaukoviikolla yhtä lukuun ottamatta kaikista tilaisuuksista. Silloin hän nousi säntillisesti joka aamu kello seitsemän ja kirjoitti gradua noin yhdeksän tuntia päivässä.

Tänä syksynä vaikuttaa ensimmäistä kertaa siltä, että Marin ihan oikeasti saa opintonsa kasaan. Gradun Marin kirjoittaa poliittisen johtamisen ammattimaistumisesta. Tarkoituksena on selvittää, miksi kaupungeissa siirrytään osa- tai kokoaikaisiin luottamushenkilöihin. Nyt kasassa on noin 60 sivua tekstiä.

”Uskon, että elämäni helpottuu, kun saan sen tehtyä, oman henkisen hyvinvointini vuoksi.”

 

 

SANNA MARIN PUHUU TAMPEREESTA:

”Tampere on kiva ja mahtava kaupunki. Asun Kalevassa, joka on ihana asuinalue. Se on lähellä asemaa ja keskustaa, mutta siinä on silti ihan oma fiiliksensä, sellainen 1950-
luvun lähiö.”

”En malta odottaa, että raitiotie kulkee tuolla kaduilla. Miltä kaupunki sitten näyttää?”

”Aseman seudun suunnitelmat ja keskustan kehittäminen – pystyn kuvittelemaan, että moni vanhemman polven tamperelainen on kauhuissaan siitä, mitä Tampereelle tehdään. [–] Me kasvamme, ja se pitää pystyä ottamaan vastaan kestävästi.”

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. Fuksi -07, FM -16 (11.1.2017 kello: 18:26)

      Miten vapauttavaa lukea, että itse en olekaan ainoa, joka on painiskellut opintoaikojen kanssa! Minullakin meni lähes 10 vuotta. Koko aikaa en tietenkään opiskellut, mutta en myöskään lorvaillut. Töitä ja järjestöhommia. Fuksi 1998:lle: vaikka vaikuttaisi, että ihminen on jo siirtynyt opiskeluista eteenpäin elämässä, niin on ihmisiä, joita kaivelee kesken tai aloittamatta jäänyt gradu. Se on kerran annettu tehtäväksi, joten se pitäisi pystyä tekemään. Lähipiirissäni pohdiskellaan gradua, joka jäi kirjoittamatta 45 vuotta sitten. Itse olisin hyvin voinut lähteä kandin papereilla eteenpäin, mutta nyt on keventynyt olo, kun sain suorituksen hoidettua.

      Kiitos artikkelista!

    2. Fuksi 1998 (17.12.2016 kello: 01:43)

      Se on sääli, että monet ihmiset opiskelevat (ja joutuvat opiskelemaan) saadakseen tutkinnon, eivät varsinaisesti oppiakseen. Sanna ei selvästi tehnyt niin, mutta gradun vääntäminen tuossa vaiheessa kuulostaa jo pakkomielteeltä. Kurssien suorittamisen vielä ymmärtäisin.

      Opintoaikojen rajaus on viimeaikojen hallitusten älynväläyksistä järjettömin. Erityisesti tekniikan aloilla työt auttavat opiskelijaa suuntaamaan opintojaan oikeaan suuntaan, eikä juuri kukaan valmistu tavoiteajassa. Jos tarve ja halu olisi palata hakemaan lisäoppia, se on nyt estetty.

      Ehkäpä Marin pystyy omien kokemustensa perusteella muuttamaan opiskelijoiden elämää enemmän hallinnon kuvittelemasta ideaalista reaalimaailman tarpeita vastaaviksi.

      Titteleillä ei saada ruokaa pöytään, taidokkaasti tekemällä kylläkin.

    3. Iina Korpivaara (15.12.2016 kello: 14:02)

      Erittäin hyvin kirjoitetettu ja jäsennelty juttu. Ihailen toimittajan ammattitaitoa. Aihe oli myös mielenkiintoinen.