Reportaasit
8.3.2017

Erika Vikman on tangokuningatar, joka tahtoo poptähdeksi – ja kyllästynyt olemaan tunnettu vain parisuhteestaan

Erika Vikman tunnetaan iltapäivälehtien kansista, ja hän tietää sen. Tamperelainen tangokuningatar uskoo ja toivoo, että puolen vuoden päästä hänen kasvoihinsa osataan yhdistää myös biisejä.

MILJA KEINÄNEN, TEKSTI
ANNINA MANNILA, KUVAT

Erika Vikman asettaa eteeni juuri ilmestyneen Seuran, jonka hän on käynyt matkalla haastatteluun ostamassa. Katson kantta. Vikman poseeraa siinä kumppaninsa Dannyn kanssa.

”Tällaista. Tätäkin juttua ovat jo muut lehdet siteeranneet. Tuntuu, että ei tätä [julkisuutta] voi hallita.”

Niin, Vikman on tunnettu kansikuvan kaltaisista kuvista. Erika-rakas, kohutyttöystävä, Dannyn Erika.

Kun viihdealalla työskentelevän parin suhde tuli julkisuuteen, Vikmanista tuli nopeasti keltaisen lehdistön lemmikki. Seuran juttu on kesystä ja onnistuneesta päästä. Yhteishaastattelun antamista harkittiin pitkään, ja Vikman halusi varmistaa, että juttu on totuudenmukainen.

Aina niin ei ole ollut.

Ulkoisesti Vikmanin voi tunnistaa kansikuvien kohutyttöystäväksi. Hänen tavassaan olla ja puhua on kuitenkin jotain, mikä ei lainkaan välity otsikoista tai studiossa otetuista kuvista. Vikman on lämmin ja eloisa. Tekisi mieli kuvata häntä kliseisesti aivan tavalliseksi 24-vuotiaaksi, mutta en voi. Tavallisen 24-vuotiaan numero ei ole tallennettuna iltapäivälehtien toimittajien puhelimiin.

Ennen tapaamistamme Vikman toivoo Facebook-chatissa, että haastattelu koskisi muuta kuin Dannya.

”Se aihe on nyt käsitelty”, hän kirjoittaa.

Suhtaudun epäillen siihen, että haastateltava määrittelee kysymysten aiheita, mutta empatiani on Vikmanin puolella. Haluan ymmärtää häntä.

Vikman on hallitseva tangokuningatar, mukana suositussa Iholla-sarjassa ja julkaissut juuri uuden sinkun. Silti hän on suurelle yleisölle se Dannyn nuori tyttöystävä.

Puhutaan siis muusta. Puhutaan musiikista.

 

 

Vikman on osallistunut Tangomarkkinoille kaksi kertaa, vuosina 2015 ja 2016. Toisella kerralla onnisti ja hänet kruunattiin kuningattareksi.

Tangokuningattaren tyypillinen viikko sisältää pari keikkaa milloin missäkin päin Suomea, haastatteluita ja sosiaalisten medioiden ylläpitämistä. Arki koostuu pienistä, epäsäännöllisistä palasista. Yhteen asiaan kuningatarvuosi on kuitenkin tuonut säännöllisyyttä: tuloihin.

”Taloudellisesti asiani eivät ole ikinä olleet kovin hyvin. Kun asuin yksiössä lukioaikoina, niin hintoja piti vahdata kahden sentin tarkkuudella. Valinta tangokuningattareksi tarkoitti, että pärjään ainakin tämän ajan omillani.”

Tangomarkkinat vaikuttaa hämmentävältä valinnalta nuorelle artistille, joka haluaa tehdä kaikilla radiokanavilla soivaa poppia. Aikaisemmin Vikman kokeilikin siipiään esimerkiksi Idols-kilpailussa. Se ei kuitenkaan ollut hänen tiensä.

”Idols oli vielä vähän haparointia ja kokeilua. Tangomarkkinoille osallistumista olin suunnitellut pitkään. Ajatuksena oli, että nyt hankitaan töitä!”

Lapsuudessa Vikmanin äiti veti sivutyökseen karaokea. Jossain vaiheessa molemmat vanhemmat, lähihoitaja ja palomies, alkoivat kiertää orkesterin kanssa tanssilavoilla.

”Ihailin lapsena maailmanluokan poptähtiä, kuten Madonnaa. Tietysti päätin, että minustakin tulee joskus tuollainen.”

Vikman seurasi vanhempiensa viitoittamaa tietä: lukioaikoina hän esiintyi koulun ohessa bilebändin kanssa.

Tangokuningattarena Vikman tekee tanssimusiikkikeikkoja, joilla vedetään läpi aina tietyt lajit: tangoa, valssia, lattareita ja foxia esimerkiksi. Yleisö on enimmäkseen keski-ikäistä ja sitä vanhempaa väkeä, joka tulee tanssilavoille ennen kaikkea liikkumaan.

Vikmania yleisön korkea keski-ikä ei varsinaisesti haittaa. Hän kuitenkin jakaa tangomarkkinoista kiinnostuneet kahteen leiriin: ovat ne, jotka haluavat uudistaa koko instituution ja tuoda sitä lähemmäs nuoria. Ja sitten ovat perinteiset tangoihmiset.

Jotkut jälkimmäisistä huutelivat Vikmanin voiton jälkeen tangomarkkinoiden Facebook-seinällä. Vikman nauraa ja haluaa näyttää viestejä. Niiden keskeinen sanoma on, että Vikmanin voitto oli ennalta päätetty. Kun hän on Dannyn tyttöystäväkin!

”Mielestäni tangomarkkinat kaipaisivat nuorennusleikkausta.”

Vikman kokee, että tangokuningattaren olisi hyvä miellyttää molempia leirejä. Käytännössä hän on kuitenkin profiloitunut tangokuningattaren roolin uudistajaksi.

”Mielestäni tangomarkkinat kaipaisivat nuorennusleikkausta. Olen itse tangokuningatar, mutta levytän tangon lisäksi myös poppia. Tittelin alla ei ole pakko olla perinteinen.”

 

Yhtäkkiä Vikman alkaa nauraa. Hän katsoo puhelimensa ruutua epäuskoisena.

”Eikä! Seiska on julkaissut jutun.”

Vikman ojentaa puhelimen minulle: suttuinen kuva Vikmanista ja Dannysta huonekalulaatikot kädessä. Pari oli vastikään Ikeassa ja nyt siitä on tehty sivun juttu. Naurusta ei meinaa tulla loppua.

”Tässä lukee, että jäätelönhimo yllätti Dannyn – jätti Erikan yksin ostosten kanssa. Hah. Pakko lähettää tämä Dannylle. Onhan tämä koomista.”

On ahdistava ajatus, että joku seuraa kännykkäkamera ojossa arkista kauppareissua. Vikman pystyy kuitenkin nauramaan asialle. On ollut pakko oppia, kun juttuja syntyy niin tiuhaan tahtiin.

Lähitulevaisuudessa hän ei kuitenkaan pysty rennosti ja huolehtimatta menemään esimerkiksi baariin. Se, että saattaa milloin tahansa päätyä kansikuvaan, asettaa myös ulkonäköpaineita.

”Ulkonäöllä luodaan imagoa, ja imago täytyy pystyä säilyttämään. En halua lähteä ulos epäsiistinä, kun joka paikassa on joku, joka voi tunnistaa.”

Vikman ottaa esiin meikkipussinsa. On alettava valmistautua illan keikkaa varten. Taas yksi asia, joka tangokuningatarvuonna on ollut pakko oppia: meikkaamaan missä tahansa, liikkuvassa autossakin.

 

 

Kuvittele Johanna Tukiainen. Tanssija on päätynyt koko kansan sylkykupiksi. Hänestä on vuosien kuluessa tehty julkisuudessa suorastaan epäihminen. Viime aikoina mediassa on alettu itsereflektiivisesti pohtia Tukiaisen tarinaa. Miten hänestä muodostui koko kansan tuntema ja vihaama Tuksu?

”Siinä jutussa oli hyviä pointteja. Tukiaisesta on sellainen ajatus, että itsehän hän halusi julkisuuteen, ja nyt me voidaan heittää kaikki loka sen niskaan.”

Tukiaisen julkisuuskuva kiinnostaa Vikmania. Hän on lukenut Ylen julkaiseman pitkän artikkelin aiheesta ja ottaa sen itse puheeksi. Tukiainen on kärjistetty esimerkki siitä, kuinka ihminen voi jäädä sen tarinan vangiksi, joka hänestä mediassa ja keskustelupalstoilla kirjoitetaan.

”Varmasti minusta on sellainen kuva, että olen gold digger, joka haluaa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ja tavallaan totta kai on: onhan suurin julkisuus tullut parisuhteeni takia.”

Vikman on hyvin tietoinen omasta julkisuuskuvastaan. Hän pystyy katsomaan sitä ulkopuolisen silmin, analyyttisesti.

”Varmasti minusta on sellainen kuva, että olen gold digger, joka haluaa julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ja tavallaan totta kai on: onhan suurin julkisuus tullut parisuhteeni takia.”

Media ei silti ole kaiken pahan alku. Vikman haluaa pitää toimittajiin hyvät välit, sillä kestotähdeksi haluava tarvitseekin palstatilaa. Suhde on vastavuoroinen: julkkikset tarvitsevat mediaa ja media julkkiksia.

Median toiminnassa Vikmania kuitenkin ihmetyttää se, kuinka mitättömistä asioista otsikoita revitään. Olemattomista oikeastaan. Otsikon saa, vaikka Vikman olisi puhelinlangan päässä lähes hiljaa:

Millainen rakastaja Danny on, Erika Vikman? ”No comments!”

Johanna Tukiainen astui julkisuuteen vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan, mutta jossain vaiheessa julkisuuskuva alkoi elää omaa elämäänsä. Syntyi Tuksu. Erika Vikmanille on jossain määrin käynyt samoin.

”Halusin laulajaksi. Se tarkoittaa, että jos on menestynyt, niin on myös tunnettu. Parisuhteen takia en olisi todellakaan julkisuuteen halunnut. Kumppanini vain sattuu kuulemma olemaan aika tunnettu herra.”

 

Vikman asettaa jo haastattelun aluksi pöydälle kameran.

”Mä tulin nyt tänne haastatteluun, ja olin tapani mukaan vähän myöhässä”, hän selostaa ja kääntää kameran kuvaamaan keskusteluamme.

Tunnen oloni hiukan kiusaantuneeksi. Vikmanille tämä on kuitenkin tärkeää. Kamera on hänen uusi mahdollisuutensa. Vikman on mukana Iholla-sarjassa ja saa vihdoin päättää itse, millaisia palasia elämästään kuvaa.

Iholla on nuorten suosiossa. Siinä viehättävät kai samanlaiset asiat kuin kuin Youtuben my day -videoissa. Sarja tuo päähenkilöt lähelle katsojia ja tekee heistä samaistuttavia. Se toimii siis hyvin eri logiikalla kuin keltainen lehdistö, jonka tuomaan julkisuuteen Vikman on tottunut. Kohujutuista hän ei usein oikein tunnista itseään: ne ovat etäännyttäviä.

”Kun minua pyydettiin mukaan Iholla-sarjaan, katsoin Facebookista, ketkä kavereistani tykkäävät siitä. Ja kaikki siistit tyypit tykkäsivät! Katuisin myöhemmin, jos en olisi lähtenyt mukaan.”

Katua Erika Vikman ei tosiaan halua. Hän vaikuttaa sopivan täydellisesti nopeatempoiselle viihdealalle. Vikman tekee nopeita ja yllättäviä siirtoja, eikä jaksa jäädä paikalleen junnaamaan. Melkein voin kuulla hänen kertovan motokseen carpe diem.

On kuitenkin yksi asia, joka ei ole nopeiden päätösten tulosta. Vikman on solminut juuri levytyssopimuksen Sonylle, ja on silminnähden tyytyväinen. Sopimuksen eteen on tehty vuosia töitä.

Vikmanin mielestä läpimurto musiikkialalla vaatii sitä, että levytyssopimus on nimenomaan yhdelle Suomen kolmesta suurista tekijöistä, Universalille, Sonylle tai Warnerille.

”Muuten joutuu etsimään sitä pientä yleisöään esimerkiksi Youtuben kautta.”

Musiikillisesti Vikmanin elämässä on kääntynyt levytyssopimuksen myötä uusi sivu. Muutama päivä ennen haastattelua on julkaistu sinkku, joka on popahtavaa musiikkia.

Vikman haaveilee, että uuden musiikin avulla hän voisi tehdä keikkoja myös yökerhoissa ja festareilla.

Tangokuningattaren ja poptähden rooleissa ei Vikmanin mielestä ole ristiriitaa. Ei, sillä hän haluaa olla kuin Jari Sillanpää.

Vuonna 1995 tangokuninkaaksi kruunattu Sillanpää vetää nykyään paljon viihteellisempiä keikkoja kuin tangovuosiaan. Lanteet keinuvat ja poppi soi.

Tie siihen suuntaan on auki myös Vikmanille − ainakin sitten, kun kruunu on annettu eteenpäin seuraavalle.

 

 

Ettei mee elämä hukkaan.

Vikmanin uuden kappaleen kertosäkeen rivien välistä voi lukea jotain siitä maailmasta, jossa hän elää.

Hänen täytyy mennä, osallistua ja lähteä mukaan. Ohjelmiin, kilpailuihin, haastatteluihin. Täytyy uudistua ja tehdä villejä valintoja silläkin uhalla, että ne osoittautuvat virheiksi. Ettei mee elämä hukkaan. Ettei hän häviä usvaan.

Vikmanin on pysyttävä alalla paitsi intohimosta, myös siksi, että hänellä ei ole varasuunnitelmaa.

”Huomasin jossain vaiheessa, että en oikein osaa mitään muuta”, hän toteaa.

Klassinen taiteilijan vastaus, ajattelen. Vikman on kuitenkin tosissaan. Lukiossa muut kuin ilmaisutaitoaineet tuottivat päänvaivaa, ja haaveet näyttelijän urasta Vikman heitti viimeistään Teatterikorkean pääsykokeissa.

”Olisi hienoa, että ihmiset pystyisivät yhdistämään minuun joitain biisejä.”

On enää haave kestotähteydestä.

Tulevaisuudessa Vikman haluaa luoda pohjan kestävälle uralle, ja tulla tunnustetuksi ja arvostetuksi itsenäisenä muusikkona, ei parisuhteeseen liittyvien etuliitteiden kanssa.

”Olisi hienoa, että ihmiset pystyisivät yhdistämään minuun joitain biisejä.”

Vikman myös uskoo vakaasti, että niin tulee tapahtumaan, kun hän saa huomiota omalle musiikilleen. Muutama radiokanava on jo nyt ottanut uuden kappaleen listoilleen.

”Kyllä ihmiset kyllästyvät tähän Danny-aiheeseen. En näe vaihtoehtona, että se olisi vielä puolen vuoden päästä kiinnostava.”

Kun hyvästelen Vikmanin, heilutan samalla myös hänen Iholla-kameralleen. Vikman jatkaa suoraan seuraavaan haastatteluun.

Tekee mieli toivottaa onnea matkaan, todella paljon onnea

 

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"