Reportaasit
4.4.2017

Petri ei monen muun nuoren tapaan äänestä vaaleissa – Tutkijan mukaan syy ei kuitenkaan ole ei-äänestävissä

Edellisissä kuntavaaleissa vain kolmannes 18 − 24-vuotiaista äänesti. Petri jätti äänestämättä ja aikoo tehdä niin myös tämän kevään vaaleissa. Akatemiatutkija Hanna Wassin mielestä ongelma ei ole ei-äänestävissä, vaan siinä, että äänestämisestä uhkaa tulla vain eliitin keino vaikuttaa.

Milja keinänen, teksti
Annina Mannila, kuvat

Sunnuntaina huhtikuun 9. päivä kaduilla kuhisee. Kävellään kevätauringossa äänestämään, juodaan vaalikahvit ja kysellään puolisolta ja kavereilta, ketä äänestit.

Petri, 24, ei tee mitään edellisistä.

”Heräsin pari vuotta sitten siihen, että maailmassa on paljon suuria ongelmia”, hän kertoo.

Vaalit eivät Petristä kuitenkaan tunnu keinolta vaikuttaa ongelmiin. Hän ei ole äänestänyt yksissäkään vaaleissa, joissa äänioikeus olisi ollut. Kun kysyn, miksi Petri on päättänyt olla äänestämättä, hän kääntää kysymykseni nurinkurin.

”En ole vain missään vaiheessa elämääni päättänyt äänestää.”

Petri ei ole yksin, sillä äänestäjien nuorimmasta ryhmästä vain kolmannes kävi edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2012 äänestämässä. Kokonaisuudessaan vaalien äänestysprosentti oli 58,2. Lähes joka toinen vastaantulija on siis kuulunut nukkuvien puolueeseen.

Ei-äänestäviä ei kuitenkaan ole helppoa tavoittaa haastattelupyynnöllä.

 

Oletko päättänyt, ettet aio äänestää tulevissa kuntavaaleissa?

Hämmentävää kyllä, kaikki vakuuttavat äänestävänsä. Ainejärjestöjen, Twitterin ja tuttujen kautta pyyntöni tavoittaa suuren määrän ihmisiä. Kaiken järjen mukaan heidän joukossaan täytyy olla ihmisiä, jotka eivät äänestä.

Kun kerron äidilleni, että etsin haastateltavaksi ei-äänestäviä, hän kehottaa etsimään heitä siltojen alta. Tuskin omasta lähipiiristä ketään löytyy. Muistutan, että puhun nyt lähes puolesta Suomen äänestysikäisistä, mutta muutaman päivän kuluttua alan uskoa, että äitini on oikeassa. Ketään ei tosiaan vaikuta löytyvän.

Vaalitutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta on huomannut tutkimusta tehdessään, ettei äänestämättä jättämisestä usein haluta puhua. Osa jopa valehtelee omasta äänestyskäyttäytymisestään: lähes kolmannes heistä, jotka tutkimusaineiston mukaan eivät äänestäneet, väittää myöhemmässä kyselytutkimuksessa käyneensä äänestämässä.

Borg käyttää ilmiön yhteydessä sanaa ”velvollisuusnormi”. Sillä tarkoitetaan, että ihmiset tunnistavat, että äänestämässä olisi pitänyt käydä ja että se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Äänestämättä jättänyttä saattaa painaa syyllisyys kansalaisvelvollisuuden rikkomisesta.

Sami Borgin mukaan suhtautuminen äänestämiseen kansalaisvelvollisuutena kuitenkin riippuu ikäryhmästä. Vanhemmille äänioikeuden käyttäminen on usein itsestäänselvyys ja juhlallinen rituaali, mutta moni 18−24-vuotias ei enää pidä sitä sitovana velvollisuutena.

Niin ajattelee myös Petri. Äänestämättä jättäminen ei aiheuta hänelle kummempia tunnontuskia ja se vaikuttaa melko selvältä asialta. Petri tuskin muuttaa mieltään aivan heti.

Borgin mukaan Petri ei ole tässäkään asiassa ainoa.

”Ei-äänestävistä noin neljännes on sellaisia, joille äänestämättä jättäminen on itsestäänselvyys. Kahvipöytäkeskustelussa heitä saatettaisiin kuvata patologisiksi ei-äänestäjiksi.”

Petrin opinnot ammattikoulussa ovat jääneet kesken, sillä hän ei ole kokenut aloja omakseen. Töitä ei tällä hetkellä ole, mutta tulevaisuudelle hänellä kyllä on suunnitelmia. Yksi vaihtoehto on oman yrityksen perustaminen.

Politiikka tuntuu Petristä epäluotettavalta ja korruptoituneelta. Hän pitää internetiä perinteistä politiikkaa tehokkaampana keinona tavoittaa ihmisiä ja herättää keskustelua.

Petri on kertonut ihmisille avoimesti, ettei äänestä, eikä ole saanut ikinä asiasta negatiivista palautetta. Hänen kokemuksensa mukaan äänestämättä jättäminen ei ole ollenkaan tavatonta: moni tekee niin.

”Mutta heitä ei kyllä politiikka kiinnosta tippaakaan.”

 

 

 

Kun Petri vaikuttaa jäävän ainoaksi, joka uskaltaa puhua syistään jättää äänestämättä, jalkaudun yliopistolle. Valoisassa aulassa Elias kertoo äänestävänsä, totta kai, mutta muutama hänen kaverinsa saattaa jättää äänestämättä.

”He ovat amiksen puolelta, eivätkä heitä nämä asiat ehkä niin kiinnosta. He ajattelevat ehkä, ettei äänestäminen koske heitä.”

Niin, amiksen puolelta. Elias viittaa henkilön koulutustasoon. Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksessa Hanna Wass ja Sami Borg analysoivat äänestämiseen ja äänestämättä jättämiseen vaikuttavia asioita. Yksi niistä on juuri koulutustaso. Tutkimuksessa tätä selitetään sillä, että koulutus antaa valmiuksia muodostaa mielipiteitä politiikasta ja lisää myös äänestämiseen liittyvää velvollisuudentunnetta.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa erityisesti nuorten aikuisten osallistuminen vaaleihin oli todella vahvasti sidoksissa koulutukseen: korkeakoulutetut nuoret äänestivät 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin ainoastaan perusasteen koulutuksen suorittaneet.

Äänestyskäyttäytymiseen vaikuttivat myös esimerkiksi se, millaisessa työssä henkilö toimii ja se, omistaako hän äänestysalueellaan asuntoa.

 

Havainto koulutuksen yhteydestä äänestämiseen on helppo uskoa, kun jututtaa nuoria Tampereen yliopistolla.

Monta kertaa kuulen saman tarinan: äänestämässä täytyy käydä, kun meillä kerran tällainen järjestelmä on. Jos ei äänestä, ei ole oikeutta valittaa päätöksistä. Äänestämässä käymistä pidetään itsestäänselvyytenä, ja aluksi moni toteaa, että oman äänen antamisella on vaikutusta, ehdottomasti.
Hetken asiasta juteltuaan opiskelijat alkavat kuitenkin tuoda esiin ongelmallisia seikkoja.

”Oikeasti äänestämällä voi vaikuttaa hyvin vähän. Demokratia ei ole kovin hyvä idea, sillä ihmiset äänestävät suurissa joukoissa väärin”, ajattelee Timi, joka aikoo kuitenkin käydä kirjoittamassa lapulle numeron.

Yksi alkaa pohtia, kuinka vaalilupaukset nykyään vain rikotaan ja toinen tuskailee, kun oma ääni täytyy taktikoida sellaiselle henkilölle, joka voi oikeasti päästäkin läpi.

Yhtä kaikki, äänestämään aiotaan kuitenkin mennä. Kymmenestä haastattelemastani ihmisestä ainoastaan yksi myöntää, ettei luultavasti tule niin tekemään. Otto-Ville jättää äänestämättä ajanpuutteen takia.

”En ole ehtinyt tutustua ehdokkaisiin ja tuntuu turhalta antaa ääni jollekulle, josta ei tiedä oikein mitään. Eduskunta- ja presidentinvaaleissa olen äänestänyt. Ne tuntuvat jotenkin isommilta asioilta.”

Sami Borgin mukaan kuntavaalien vaalidemokratiasta onkin eurovaalien ohella kaikista eniten syytä olla huolissaan. Niissä äänestysprosentti on jäänyt alhaisimmaksi. Syynä ovat Borgin mukaan esimerkiksi muutokset kuntarakenteessa ja ehdokasmäärän puolittuminen sitten vuoden 1980.

”Kansalaisten etääntyminen puolueista näyttää myös vaikuttavan erityisesti kuntavaaleissa”, kertoo Borg.

 

Nukkuvien määrästä voisi toki olla huolissaan, ja moni varmasti onkin. Puhe huolissaan olemisesta ei kuitenkaan vie yhtään mihinkään, ajattelee akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopistosta.

”Se on hirveän kulunut ja väsynyt tapa puhua ei-äänestävistä. Mistä siinä ollaan huolissaan? Meidän poliittisesta järjestelmästämmekö? Ja kenen kannalta?”

Wassin mukaan suomalaisten suhtautuminen ei-äänestäviin on kaksijakoista.

”Kovasti mietitään, miten ihmisiä saataisiin osallistettua ja heräteltyä, mutta jos vaaleissa tulee yllättävä tulos, niin yhtäkkiä päällä on moraalipaniikki. Pohditaan, ovatko ihmiset äänestäneet väärin. Hyvä esimerkki tästä on Tony Halmeen menestys vuoden 2003 vaaleissa.”

Ei-äänestävien määrän sijaan tulisi Wassin mielestä olla huolissaan ”eliittikehistä”, joita eri yhteiskunnan osa-alueille voi syntyä. Äänestämisen kohdalla eliittikehä tarkoittaa, että vaalien ehdokkailla on hyväosainen tausta ja he ajavat hyväosaisten, siis äänestävien, asiaa. Kun kehä syvenee, ei-äänestävän on entistä vaikeampaa tuntea olevansa osa poliittista järjestelmää.

 

 

Petrille politiikka on kokonaisuudessaan ”yhtä isoa show´ta”. Hän ei usko, että äänestämällä voi vaikuttaa. Kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin Petriltä ei kuitenkaan puutu, ja hän harmitteleekin sitä, kuinka vaikeaa on löytää ihmisiä, joiden kanssa keskustella politiikasta.

Kun Petri oli nuorempi, kotona puhuttiin äänestämisestä kyllä joskus, mutta siinä iässä yhteiskunnalliset asiat eivät häntä kiinnostaneet. Politiikan seuraamista helpottavat termit, puolueet, vaalit ja erilaiset istunnot ovat jääneet hänelle vieraiksi ja etäisiksi.

”Puolueilla jaetaan ihmisiä vain erilaisiin joukkioihin. Yhteinen tavoite meillä ihmisillä on kuitenkin onnellisuus. Jos se olisi puolue, kuuluisin siihen.”

Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tutkitaan jo sitä, missä määrin poliittisessa päätöksenteossa edistetään hyväosaisten äänestäjien asemaa. Hanna Wass toivoo, että niin tehdään pian Suomessakin.

Hän kritisoi sitä, että tällä hetkellä äänestämistä käsitellään muista asioista erillisenä tekona: todellisuudessa se ilmentää yksilön ja lopulta koko yhteiskunnan hyvinvointia.

Äänestyspäivä paljastaa siis paljon. Liput liehuvat tangossa ja tunnelma on jollain kummallisella tavalla juhlava. Ilta kuluu television edessä. Seuraavina päivinä mediataloissa analysoidaan tuloksia hiki hatussa.

Eliittikehän vaalihuuman keskellä helposti unohtuu, että osalle kevätaurinko paljastaa vain kaiken pölyn, jota poliittisen järjestelmämme nurkkiin on kertynyt.

 

Petrin nimi on muutettu.

 

kuka äänestää?

Edellisten kuntavaalien äänestysprosentti oli 58,2.

Nuorimmasta ikäryhmästä vain kolmannes kävi äänestämässä. Kyselytutkimuksien perusteella 18–24 -vuotiaista suurin osa ei pidä äänestämistä kansalaisvelvollisuutena.

Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksen perusteella äänestysaktiivisuuteen vaikuttavat esimerkiksi koulutustaso, ammattiluokka ja se, omistaako äänestysalueella asuntoa.

Eduskuntavaaleissa vuonna 2015 korkeakoulutettu äänesti 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin perusasteen opinnot suorittanut.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"