Reportaasit
11.4.2017

Ruskeankeltainen Hippostalo on ruma, mutta rakas maamerkki – Aikoinaan talossa on tanssittu pöydillä

1980-luvun Hippostalossa reivattiin ja sauhuteltiin. Ruskean­keltainen järkäle saattaa kadota katukuvasta tontin täyttyessä opiskelija-asunnoista. Kaupunkitila on kortilla ja vaikuttajat kilvoittelevat siitä, kenellä on valtaa myllätä maisemaa.

Karoliina paananen, teksti
tiina hautamäki, kuvat

 

Ruskeankeltainen klinkkerilaatoilla ja betonilla vuorattu järkäle on maamerkki, joka näkyy kauas. Laakea ympäristö parkkipaikkojen keskellä korostaa seitsemänkerroksisen kiinteistön kokoa.

“Tänne on ollut helppoa neuvoa asiakkaita”, sanoo Tampereen Kalevassa sijaitsevan Hippostalon virastomestari Eila Sistonen.

Sistonen on työskennellyt Hippostalossa ensin lääninhallituksen, tätä nykyä aluehallintoviraston palveluksessa 1990-luvulta lähtien. Virastomestari jos joku tuntee talon ja sen ihmiset.

Astumme hissiin ja hurautamme ylimpään kerrokseen. Sistonen on luvannut esitellä tiluksia. Suuren talon etu on se, että ympäröivät kerrostalot ja uimahalli eivät kilpaile korkeuksillaan. Hippostalon ylimmistä kerroksista näkee Tampellaan saakka.

Tampereen opiskelija-asuntosäätiö Toas osti Hippostalon joulukuussa 2014. Säätiö haluaa purkaa rakennuksen ja rakentaa tilalle jotain täysin uutta. Se, saako säätiö purkuluvan, selviää lopullisesti vuonna 2019. Jos lupaa ei tule, Hippostaloa voi odottaa suuri remontti.

Neuvostotyyliselle rakennukselle on irvailtu vuosikymmeniä. Alun perin virastotaloksi tarkoitettu Hippostalo nousi osaksi kaupungin siluettia vuonna 1979: aikana, jolloin rakentamisessa arvostettiin ennen kaikkea käytännöllisyyttä ja halpaa hintaa. Talon suunnitteli arkkitehti Antti Tähtinen, Tähti-Set-arkkitehtitoimiston entinen toimitusjohtaja.

 

Reetta Talonen samaisesta arkkitehtitoimistosta kertoo, että elementtitalojen moittimisesta on tullut tapa. Talosen mukaan 1970–1980-luvuilla rakennettiin paljon ja samanlaista. Suomi kaupungistui, kun suuret ikäluokat olivat työikäisiä. Talosen mielestä Hippostalo edustaa aikansa rakennustyyliä hyvin. Valtava talo on niin selkeä, että siellä on mahdotonta eksyä.

Tampereella puretaan nyt useita Hippostalon aikaisia elementtitaloja.

“Toisaalta kaupunki uudistuu koko ajan. Uuden ja modernin tavoittelu kertoo elävästä kaupungista. Elementtirakentaminen on nykyaikaista rakentamista eikä se automaattisesti tarkoita tylsää tai rumaa”, Talonen sanoo.

Rakennus on nimetty Hippostaloksi, koska sen paikalla sijaitsi pitkään Tampereen ensimmäinen ravirata. Areena siirtyi Teivoon, kun hevosurheilun suosio kasvoi. Nimi muuttui

Valtion virastotalosta Hippostaloksi, kun taloon tuli muitakin kuin valtion toimistoja.

Virastomestari Sistonen näyttää vanhaa, ilmasta otettua valokuvaa raviradasta. Paikan tunnistaa Kalevaksi vain Teiskontien ja Ilmarinkadun muodostamasta kolmiosta. Alue on täyttynyt kerrostaloista. Pian maisema muuttuu entisestään.

Ohitamme tusinoittain tyhjiä työhuoneita. Toista oli silloin, kun talo oli uusi. Väkeä riitti ja parhaimmillaan Hippostalossa työskenteli yli 400 ihmistä. Ajan muodin sanelemana käytävien seinät on maalattu sinapinkeltaisella ja oranssilla.

”Työsuojelu teetti työn­tekijöilleen omat tuhkakupit, ajatelkaa!”

 

Kahta kerrosta alempana työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston johdon sihteeri Riitta Grönroos. Hän on ollut töissä Hippostalossa niin kauan kuin rakennus on ollut pystyssä.

Entisaikoina työpaikalla sai tupakoida sisätiloissa. Talossa työskenteli ketjupolttajia. Grönroos kuvailee, kuinka käytävillä ja työhuoneissa leijui jatkuvasti tupakansavua.

Grönroos kaivaa kaapista pölyisen lasisen tuhkakupin, jonka pohjassa lukee “valtio”.

“Työsuojelu teetti työntekijöilleen omat tuhkakupit, ajatelkaa!” hän huudahtaa.

Grönroos ja Sistonen nauravat. Ajat ovat totisesti muuttuneet.

Kerroksessa on kirjastohuone, johon on kerätty talteen tummia puisia pöytiä ja kaappeja. Työhuoneiden antiikkiset huonekalut ovat vaihtuneet sähkösäätöisiin työpöytiin ja satulatuoleihin. Monella pöydällä lojuu kuulosuojaimia. On valkoista ja turkoosia, viherkasveja joka nurkassa.

Nyt Toas kaavailee tontille satoja opiskelija-asuntoja ja monenlaisia palveluita. Ravirataan viittaava nimi saattaa periytyä myös säätiön taloille, ja tällä hetkellä tulevaisuuden korttelia kutsutaan Hipposkampukseksi. Toasin tavoite on, että ensimmäiset opiskelijat muuttavat Hipposkampukselle vuonna 2021. Silloin myös uusi ratikka kulkee alueen ohi.

 

Aluksi valtio tarjosi työntekijöilleen tuhkakupit, ja seuraavaksi tulivat tupakkahuoneet. Nyt kaupunki haluaa olla savuton.

 

Aamulehti ja Helsingin Sanomat ovat kutsuneet Tamperetta Suomen Dubaiksi. Keskustan kulmille nousee pian moderni monitoimiareena ja Eteläpuiston alue laitetaan uuteen uskoon. Myös keskustan ulkopuolelle on tiedossa paljon uutta. Vanhat rakennukset katoavat uusien tieltä.

Yhdyskuntasuunnittelun teorian professori Panu Lehtovuori Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) arkkitehtuurin laitokselta kertoo, että kunnilla on eniten sananvaltaa siihen, miten kaupunkitila käytetään.

”Virastotaloon ei ole kovin helppoa saada asuntoja, mutta ekologisesti ajatellen ja luonnonvarojen näkökulmasta on aina parempi vaihtoehto säilyttää vanhaa”, hän sanoo.

Lehtovuori kertoo, että asenne vanhoja elementtitaloja kohtaan on muuttumassa.

”70-luku on tulossa muotiin rakentamisessa.”

Rakennuttaja valmistelee viitesuunnitelman, jonka perusteella kaupunki päättää, toteutuuko hanke vai ei. Kaupunginvaltuutettujen näkemyksillä on painoarvoa siihen, miten paljon Tampereelle rakennetaan uutta.

Lehtovuori kertoo, että opiskelijoiden kannattaa osallistua uuden alueen suunnitteluun jo silloin, kun viitesuunnitelmaa laaditaan.

Hippostalo on pinta-alaltaan 19 000 neliömetrin suuruinen, ja Hippoksen tontilla on nykyisen kaavan mukaan tilaa rakentaa vielä 10 000 neliömetrin edestä. Toasin toimitusjohtaja Kirsi Koski kertoo, että säätiö haluaa rakentaa tätäkin suuremmin, ainakin kahden Mikontalon verran.

Toas on pyytänyt opiskelijoilta apua Hipposkampuksen ideointiin, ja Tampereen korkeakoulujen opiskelijajärjestöillä on edustajia aluetta suunnittelevassa työryhmässä.

“Tulevaisuuden tarpeiden ymmärtämiseen tarvitaan opiskelijoiden näkemyksiä. Haluamme todella toteuttaa uuden, älykkään, toimivan ja edistyksellisen kokonaisuuden. Sellaisen voi saada aikaan vain laajasti ideoiden ja uudenlaisella yhteistyöllä”, Koski sanoo.

Rakentaminen kiinnostaa opiskelijoita. Tampereen yliopiston ja TTY:n ylioppilaskunnat sekä Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta ovat yhdistäneet voimansa ja perustaneet opiskelijoiden ääntä kuuluttavan yhteisön nimeltä Ryhmä 35 000. Ryhmän puheenjohtaja Juha Köykkä kertoo, että hyvä opiskelija-asuminen on yksi niistä teemoista, joiden puolesta ryhmäläiset kampanjoivat. Köykän mukaan opiskelijat ovat toivoneet yksiöitä keskustan tuntumasta. Hippostalo sijaitsee lähellä keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien varrella Hervannan valtaväylän ja Teiskontien risteyksessä.

Suurin osa Tampereen opiskelijoista taittaa koulumatkansa kävellen, linja-autolla tai polkupyörällä ja Köykän mielestä se tulisi huomioida myös rakentamisessa vähentämällä autopaikkoja ja lisäämällä pyöräkatoksia.

 

Hippostalon käytävät ovat monta kymmentä metriä pitkiä. Loisteputkilamppujen valaisema autio kellarikerros tuo väkisinkin mieleen Hohto-elokuvan.
Betoniseinät kätkevät sisälleen mahtipontisia menestystarinoita ja kepeitä työpaikkaromansseja. Sistonen kertoo, että 2000-luvun alussa tapahtui paljon, sillä silloin taloon muutti nuorta väkeä.

“Täällä on tanssittu pöydillä.”

Eräästä konttorikopista kuuluu naurua, ja liitymme iloiseen seuraan. Monet hippostalolaiset ovat työskennelleet yhdessä kymmeniä vuosia.

Työntekijät kertovat, että etenkin alkuvuosina talossa juhlittiin paljon. Juhlat olivat tärkeitä, sillä tuttavuutta tehtiin ilonpidoissa. Sistosta hymyilyttää.

“Täällä on tanssittu pöydillä”, hän sanoo.

Talossa on ollut lukuisia virastoja aluehallintovirastosta työsuojeluhallitukseen ja teknilliseen tarkastuskeskukseen. Myös suojelupoliisin ja puolustusvoimien konttorit ovat piipahtaneet virastotalossa.

Työsuojeluhallituksen saavutukset ovat mittavat. Muun muassa Hippostalossa työskentelevää yli-insinööriä Wiking Husbergia on kiittäminen siitä, että nykyajan moottorisahoissa on ”kuolleen miehen kytkin” eli automaattijarru. Työsuojelun aloitteesta Pohjoismaat alkoivat vaatia moottorisahoihin automaattijarrua. Husberg teki yhteistyötä maailman suurimpien työkonevalmistajien kanssa, ja nyt kaikkialla maailmassa puunkaato tai laudanleikkuu sujuu turvallisemmin kuin ennen. Lukemattomat ihmiset ovat välttäneet vakavan työtapaturman.

 

Eila Sistonen valitsee portaat hissin sijaan.

 

Katse kiinnittyy ajan kellertämiin, retroihin julisteisiin. Räikeät posterit muistuttavat suojalasien käytöstä ja valistavat vaaroista. Paikka olisi kirpputoritavaraa keräilevälle todellinen aarreaitta.

Kuljemme kierreportaita pitkin katutasoon ja astumme tilaan, jossa sijaitsee talon nähtävyys, Työsuojelunäyttely. Näyttely on ollut pystyssä yli sadan vuoden ajan. Hippostaloon se siirtyi rakennuksen valmistumisvuonna.

Näyttelytilassa pauhaa latinalaismusiikki ja diskopallon heijastukset pyörivät huoneen seiniä pitkin. Ei uskoisi, että olemme virastorakennuksessa.

Huoneessa on tunkua. Näyttelymestari Ari Helenius havainnollistaa vieraileville merkonomiopiskelijoille, kuinka ravintolan melutaso voi kohota haitallisen korkeaksi. Seinälle ripustetun desibelimittarin numerot hohkaavat punaisina. Helenius hiljentää musiikkia, ja mittari näyttää vihreää.

Työsuojelunäyttely pyörii Hippostalossa niin pitkään kuin mahdollista. Kohta virastotalon väki hajaantuu pois Kalevasta. Sistonen siirtyy vuoden päästä Tullin kaupunginosaan Attilaan, jonne aluehallintoviraston työntekijät muuttavat.

Kun talo tyhjenee virastoista, Helenius opastaa vielä opiskelijaryhmiä. Näyttelyn tulevaisuudesta ei ole tietoa, mutta Helenius toivoo, että näyttelylle keksitään uusi paikka. Vuosien saatossa lähes 5 000 opiskelijaryhmää on käynyt paikan päällä kuulemassa työturvallisuudesta.

Tunnelma on haikea. Vaikka ruskeankeltainen rakennus on harvan mielestä esteettinen elämys, on Hippostalolla paikkansa tamperelaisessa maisemassa. Hippostalo on äänestetty moneen kertaan Tampereen ja koko Suomen rumimmaksi rakennukseksi. Silti työntekijät väittävät viihtyneensä siellä.

Sistonen pudistaa päätään. Hän kertoo, että Hippostalon väki oli pikemminkin harmissaan, kun virastotalo menetti hetkellisesti maineensa valtakunnan rumimpana rakennuksena. Kilpailijoita riittää. Vaikka laatikkotaloja puretaan, on niitä alettu myös arvostaa ja kaikki Hippostalon aikalaiset tuskin katoavat kartalta.

 

Lobbaus: Mitä opiskelijat edistävät asumisessa?

Suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat pitäisi sijoittaa samoihin taloihin.
Nyt monet vaihto-opiskelijat asuvat eri taloissa kuin suomalaiset opiskelijat.

Neliöitä ei pidä tuhlata
parkkipaikkoihin.

Opiskelijoiden kodit kuuluisi kaavoittaa keskeisille alueille eikä
kaupungin laitamille.

Yhteisöllisen asumisen muotoja
kannattaa edistää.

Hyvät julkisen liikenteen yhteydet helpottavat kulkemista.

Talvipyöräily turvalliseksi. Pyörätiet tarvitsevat hiekoitusta talviaikana.

Lähde: Ryhmä 35 000, jokakuudes.fi

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"