Reportaasit
5.5.2017

R-collection on taas cool, mutta mikä vanhassa perheyrityksessä on oikeastaan muuttunut?

Tappioputkea tehnyt R-Collection on uudessa nosteessa. Välillä naisten mallistosta oli tullut 40–50-vuotiaiden juttu, mutta nyt klassikkoverkkareita ja -anorakkeja näkee taas nuorten edelläkävijöiden yllä.

Henri Salonen, teksti ja kuvat

R-Collectionin ysärihenkisen isot logot hyppivät silmille Tampereen yliopiston kampuksella ja yökerhon tanssilattialla. Vaatemerkin takana on kajaanilainen perheyritys Rockseri, joka on valmistanut arkivaatteita vuodesta 1978 lähtien. Rockserin tuotteet eivät ole juuri muuttuneet vuosien saatossa, mutta Etelä-Suomen katukuvaan trenditietoisten nuorten päälle ne ovat ilmestyneet viime vuosina. Mallistojen runkona ovat edelleen t-paidat, collegevaatteet ja anorakit.

Kasarilla ja ysärillä yhtiö takoi voittoa mukavilla perusvaatteilla. Pekka ja Marjo Saastamoisen ohjatessa yritystä 1990-luvulla Oulun kaupan eteen kertyi kuuleman mukaan uusia verkkareita hakevia ihmisiä jonoksi asti. Markkinointiin ei tarvinnut panostaa: riitti, että tuote toimi ja sitä oli saatavilla.

Se oli aikaa ennen henkkamaukkaa ja internetiä. Lihavat vuodet vaihtuivat kuitenkin pitkään laskuun. Yrityksellä oli vaikeuksia perustella asiakkailleen, miksi heidän pitäisi ostaa juuri R-Collectionin harmaat verkkarit, etenkin kun ne olivat tuplasti kalliimmat kuin halpamerkkien. Milleniumin edetessä myynti laski ja yritys oli täysin kannattamaton.

Saastamoiset eivät kuitenkaan suostuneet laittamaan lappua luukulle.

 

 

 

Saastamoisten perheen lapsista vain Olli Saastamoinen on jatkamassa yrityksen toimintaa. Hän seurustelee R-Collectionin pääsuunnittelijan, Lapin yliopistossa vaatesuunnittelua opiskelleen Lilli Norion kanssa. Perhe ja liiketoiminta nivoutuvat siis myös uudella sukupolvella yhteen.

Vuonna 2013 Lilli ja Olli tutustuivat sattumoisin mainostoimistomieheen ja mediapersoonaan Kaarle Hurtigiin, joka omien sanojensa mukaan etsi samoihin aikoihin hyvää anorakkia itselleen.

Hurtig karautti autolla Kajaanin tehtaalle keskustelemaan perheyrityksen kanssa ja yhteistyö sinetöitiin. Norio muistelee brändin uudistukseen johtaneita tapahtumia esimerkkinä hyvästä tiimityöstä. Tärkeää oli tunnistaa millaista osaamista heiltä itseltään puuttui.

Yrityksen oman henkilökunnan lisäksi mukaan tuli graafisesta ilmeestä vastannut Leo Karhunen, muusta visuaalisuudesta ja brändin hengestä vastannut stylisti, vuoden 2016 nuori muotoilija Laura Väinölä sekä valokuvauksen tehnyt ja nyt kansainvälisille muotitaloille kuvaava Osma Harvilahti. Hurtig keskittyi yrityksen uuden strategian miettimiseen. Ulkopuolelta hankittu tiimi osui nappiin ja lopputuloksena oli nuoria puhutteleva tyyli.

Hurtig kuvailee yrityksen 2000-luvun ongelmaksi näkyvyyden puutteen. Toimintaa ja tuotteita määrittelivät vanhat asiakkaat, joille brändi oli tuttu 1980- ja 1990-luvuilta.

“Kärjistetysti R-collectionin naisten mallistosta oli tullut 40–50-vuotiaiden naisten mallisto, ja ne oli tosi hyviä siinä. Mutta samaan aikaan uusia kuluttajia ei tullut”, Hurtig arvioi.

Sekä Hurtigin ja Norion kertoman mukaan väännöt yrityksen sisällä olivat ajoittain rajuja, kun uutta suuntaa haettiin. Mutta mikä R-Collectionissa oikeastaan muuttui?

Hurtig kertoo, että koko mallisto käytiin läpi siltä kannalta, mitä kannattaa tehdä ja mitä jättää pois. Työ kesti yli puoli vuotta.

”Kajaanissa on edelleen hirveä aarreaitta asioita, joita on joskus tehty ja ne pitäisi laittaa uudelleen tuotantoon.”

Norion mukaan yrityksessä puidaan edelleen sitä, kuinka paljon tulisi hypätä uuteen ja kuinka paljon pitää kiinni vanhasta. Uusien mallistojen kuvauksiin ja esillepanoon kuitenkin panostetaan paljon. Norio uskoo että ilman tätä markkinointityötä ihmiset tuskin löytäisivät heidän tuotteitaan.

“On tosi tärkeää, että brändi on haluttava.”

 

Kaarle Hurtig (vas.) kuvattiin toimistossaan Kalliossa. Näyttelijä, laulaja ja lauluntekijä Elias Gould on ollut kahtena vuonna mallina R-Collectionin kuvauksissa.

 

R-Collectionin uudistus huipentui vuonna 2014 Helsingin Designmuseossa järjestettyyn näyttelyyn. Olemustaan kirkastanut vaatemerkki tuotiin kertaheitolla maan hipsteriytimeen. Rap-yhtye Ruger Haueria lainaten “ensiksi me otetaan Punavuori ja sit koko Suomi”.

Punavuoren alue näyttäisikin olevan Desingmuseon näyttelyn ja kantakaupungissa sijaitsevalla Fredrikinkadulla avatun liikkeen ansiosta hallussa. Monesta kotimaan kaupungista edustus kuitenkin vielä puuttuu. Myymälät sijaitsevat tällä hetkellä Helsingissä, Rovaniemellä, Kajaanissa, Oulussa ja Joensuussa.

”Mun mielestä Tampere ja Turku pitäisi vielä ottaa haltuun”, Norio pohtii.

Suomen Asiakastiedon rekisterin mukaan yrityksen liikevaihto laski vuoden 2013 noin 2,2 miljoonasta hieman alle kahteen miljoonaan vuonna 2015. Prosentuaalisesti liikevaihto pienentyi lähes 10 prosenttia, mutta kuitenkin niin että tulos parani 30 prosenttia vuonna 2015. Tämä siitä huolimatta, että Rockseri teki vielä samana vuonna 233 000 euroa tappiota. Vuoden 2016 taloustiedot eivät ole julkisessa rekisterissä, mutta Rockserin tulos oli huomattavasti aikaisempaa parempi ja yritys pääsi lähes nollille.Sukupolvenvaihdosta tekevä perheyritys ei ole vieläkään taloudellisesti kuivilla. Jotain kuitenkin saatiin alulle vuonna 2013, ja se saattaa vielä pelastaa yrityksen.

Uudistuksesta lähtien yritys on jatkanut jokseenkin samalla linjalla. Kuvaajia ja stailisteja tosin on vaihdettu, jotta brändin visuaalinen ilme kehittyy jatkuvasti.

Norio ojentaa ensi syksyn paperiset katalogit, joita on kaksi. Toinen niistä on miesten ja toinen naisten vaatteille. Norio kertoo, että kansainvälisillä messuilla tavaratalojen miesten ja naisten vaateosastoilla on omat sisäänostajansa. Tämä on ollut ongelma aiemmin yhtä unisex-mallistoa myyvälle R-Collectionille.

”Suomessa ymmärretään meidän juttu, mutta ulkomailla on ollut monimutkaita selittää, että sekä miehet että naiset voivat käyttää saman mallista takkia.”

“Nyt tehtiin ensimmäistä kertaa erilliset kuvastot. Suomessa ymmärretään meidän juttu, mutta ulkomailla on ollut monimutkaita selittää, että sekä miehet että naiset voivat käyttää saman mallista takkia”, Norio kertoo.

Tällä hetkellä yrityksen tulevalla mallistolla on yhdeksän jälleenmyyjää Saksassa. Ruotsissa, Belgiassa ja Tanskassa on vielä yksittäiset jälleenmyyjänsä. Yritys on keskustellut myös Japanissa mahdollisen jälleenmyyjän kanssa. Norio huokaa työn olevan tällä hetkellä melkoista puurtamista. Hintakilpailuun he eivät halua lähteä.

“Jotkin H&M:n hinnat pitäisi kieltää lailla! Jos t-paita maksaa seitsemän euroa, niin kyllä pitäisi tietää, että joku siinä tulee pahasti riistetyksi. Ei sellaisen kanssa voi kilpailla.”

Asiakaspalautteesta Norio kertoo, että monet haluaisivat ostaa uuden värisen anorakin, mutta eivät raaski, sillä edellinen on vielä niin hyvässä kunnossa.

“Se on kai sitä suomalaista ajattelumaailmaa, kun taas muualla maailmassa ostetaan seitsemää eri väriä. Mutta me mennään laadukkailla ja pitkäikäisillä tuotteilla.”

Juuri tässä on myös vaateteollisuuden paradoksi: kestävien tuotteiden tilalle ei osteta uusia. Vaatteiden hinnan tulisi olla tarpeeksi korkea, jotta yrityksen on kannattavaa jatkaa toimintaa, vaikka tuotteita myydään harvakseltaan. Samalla hinnan tulee olla tarpeeksi matala, jotta kuluttajat eivät valitse kilpailijan tuotetta.

Uuden katalogin perusteella R-Collection näyttää olevan menossa selvästi city-vaatteiden suuntaan. Se on iso henkinen siirtymä luonnossa käyskentelyä ja kotikäyttöä varten tarkoitetuista collegeista ja anorakeista.

“Me otetaan uusia materiaaleja käyttöön. Esimerkiksi silkki tulee uutena, mutta siitä tehdäänkin aika perusvaatteita. Silkkihousuja ja silkkistä t-paitaa. Materiaalina se ei ole R-Collectionmainen.”

Yhtenä alan harvoista keskisuurista yrityksistä Rockseri pyrkii valmistamaan tuotteensa Suomessa. Koko tuotanto on Kajaanissa vaatteiden ompelua lukuunottamatta. Ompelusta vastaa virolainen alihankkija.

Myös ompelimo haluttaisiin tuoda takaisin Kajaaniin, mutta Norion mukaan se ei nykyisellä kulurakenteella ole mahdollista.

 

 

Tekstiiliteollisuudella ei voi sanoa menevän Suomessa lujaa, mutta ehkä tulevaisuus tuo mukanaan muutoksen. Paljon toistetun kilpailukyvyn voisi sanoa Suomessa keskittyvän tuottavuuteen ja tuotteiden laatuun. R-Collectionilla on molemmat hallussa, mutta pelkkä tuottavuus ja tuotteet eivät riitä alalla, jossa ostopäätöksen määrittää entistä useammin brändiarvo. Suomi ainoana markkina-alueena on liian pieni, jotta toiminnasta tulisi kannattavaa. Siksi Noriolla ja Saastamoisilla on kovat paineet kasvattaa vientiä.

Tekstiiliteollisuus on mullistunut paitsi tuotantolaitosten sijainnin myös markkinoiden suhteen.

Maailman väestöstä vain hieman yli kymmenesosa asuu Euroopassa. Entistä nopeammin kehittyvät ja väestöään kasvattavat Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maat tuottavat ja kuluttavat vaatteita siinä mittakaavassa, että Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuva tuotanto saattaa pian olla suurille globaaleille yrityksille nappikauppaa Kiinan ja Intian markkinoihin verrattuna.

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n tilaston mukaan vuonna 2015 suomalaisten yritysten vaateviennin arvo oli 286 miljoonaa euroa. Tästä 94,4 prosenttia vietiin eurooppalaisiin maihin. Ainakaan vielä muut talousalueet eivät siis kilpaile tärkeydessään Euroopan maiden kanssa.

Paikallinen tuotanto voi tulla takaisin pienten ja keskisuurten yritysten muodossa, jos kuluttajat ovat valmiita myös maksamaan vaatteistaan enemmän ja kiinnostumaan tarinoista vaatteiden takana – eli brändeistä.

Jos klassiset ja käyttöä kestävät vaatteet tulisivat muodin valtavirtaan, myös kotimaisilla yrityksillä olisi mahdollisuus kilpailla.

1990-luvulla R-Collection-anorakki oli eräänlainen äänetön uskontunnustus. Parissa kristillisessä kansanopistossa tehtiin anorakeista opistotakit oppilaille. Lestadiolaiset nuoret tunnistivat toisensa R-Collectionin anorakeista.

Torniossa ja lestadiolaisessa perheessä kasvanut Hurtig kertoo olleensa jo pitkään vaatemerkin fani.

“Mä olen käyttänyt R-Collectionin tehdasta esimerkkinä, kun puhutaan työn robotisaatiosta ja siitä että manuaalinen toistoa vaativa työ jää koko ajan taka-alalle. Sellaisen työn ympärille rakentuva sosiaalinen yhteisö unohdetaan.Työntekijät ovat olleet siellä 25–30 vuotta, ja ovat tiivis osa Saastamoisten perhettä. Kaikki tuntevat toinen toisensa.”

R-collection on pyrkinyt tekemään arkisia käyttövaatteita. On ehkä sattuman kauppaa, että lähes 40 vuotta sitten tehdyt valinnat osuvat tämän päivän trendien heilahduksiin.

“Viime vuosina nuorten pukeutumisessa on tapahtunut paremman sanan puutteessa ‘asiallistuminen’ tai ‘klassikoituminen’. Me pojat pukeudutaan oxfordpaitoihin ja khakeihin ja käytetään 80-luvun tennareita ja klassisia miesten kenkiä. Naisilla farkut ja t-paita on kelpo yhdistelmä lähes mihin tahansa.”

“Ihmisten harmaan collegepaidan tarve ei tule kuolemaan. Se ei ehkä ole trendikästä yökerhoissa, mutta se on vaate, johon on kiva pukeutua krapulassa sunnuntaina.”

Hurtig hehkuttaa brändiä niin persoonallisesti ja perusteellisesti, ettei se tunnu lainkaan myyntipuheelta. Puhuessaan R-Collectionin brändistä hän ikään kuin toverillisesti vinkkaa tuotteesta, josta kannattaa olla kiinnostunut.

“Ihmisten harmaan collegepaidan tarve ei tule kuolemaan. Se ei ehkä ole trendikästä yökerhoissa, mutta se on vaate, johon on kiva pukeutua krapulassa sunnuntaina.”

 

Lilli Norio ja Olli Saastamoinen ajattelevat R-Collectionin brändiä myös laajemmin kuin vaatteina; esimerkiksi ravintola voisi sopia konseptiin.

 

Lilli Norio ja Olli Saastamoinen rakentavat tällä hetkellä itselleen kotia. Sinne tulee myös R-Collectionin uusi myymälä ja paikallisista raaka-aineista ammentava ravintola. Ravintoloitsija ja ravintolan osa-omistaja on Kajaaniin paluumuuttava Joonas Sirviö. Tätä hanketta varten kolmikko on ostanut Kajaanin keskusta-alueelta 165-vuotiaan talon joen varrelta.

“Me halutaan tänne paluumuuttajia ja kehittää Kajaania. Heitä varten tänne pitää myös tehdä hyviä juttuja”, Olli Saastamoinen kertoo.

Saastamoisen näkemys on, että yhä useammat lähialueelle tulevista matkailijoista viettäisivät aikaa myös Kajaanin kaupungissa ja sitä kautta perheen ravintolassa sekä myymälässä. Ravintolan, myymälän ja yrittäjien kodin yhdistäminen edustaa uutta elämystaloutta, jossa tuotteet, palvelut sekä mielikuvat sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.

“Ravintolakulttuuri ei ole täällä kummoista. Se vähän kiukuttaa. Me haluttaisiin kantaa oma kortemme kekoon, että ihmisille jäisi positiivinen kuva Kajaanista”, Olli kommentoi.

Vieressä oleva Norio koittaa toppuutella puolisoaan laukomasta liian jyrkkiä mielipiteitä.

Finpron kansainvälisen kaupan kehittämisen matkoilla mukana ollut Norio kertoo, että ulkomaisia vieraita lennätetään Suomeen tutustumaan paikallisiin yrityksiin ja tuotteisiin, mutta matkat sijoittuvat aina Helsinkiin.

“Me haluttaisiin tuoda ne ihmiset tänne Kajaaniin.”

 

Katso videolta, miltä R-collectionin tehtaalla näyttää.

Kotimainen vaateteollisuus lukuina

1985 Suomen vaateteollisuuden vienti oli 554 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 luku oli 286 miljoonaa.

Vuonna 1985 vaatteiden tuonnin arvo oli 265 miljoonaa. Vuonna 2015 tuonti oli jo 1,3 miljardia euroa, vaikka se laski vuoden 2011 huippuvuoden yli puolestatoista miljardista.

Parhaimmillaan vaate- ja tekstiiliteollisuudessa Suomessa on työskennellyt vuonna 1974 yli 65 000 henkilöä. Vuonna 2014 vaate- ja tekstiilialan työntekijöitä oli vain 6000.

Vaatealan yritysten määrä Suomessa on korkea alalla työskentelevien määrään. Vuonna 2014 alan yrityksiä oli 963.

Lähteet: Suomen tekstiili & muoti ry, Tilastokeskus / yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto sekä Tulli / Ulkomaankauppatilastot.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"