Reportaasit
28.8.2017

Valtakunnan ykkösteekkari Maria Kultanen: ”Nimi Ylilaudalla kertoo vain siitä, että on yrittänyt saada muutosta aikaan”

Mikael Mattila, teksti ja kuvat

Ex-teekkaripomo Maria Kultanen on monialainen, sanavalmis ja työssään menestynyt – kuin ministeriön luoma malliopiskelija. Entisen ylioppilaskunta-aktiivin uralle on mahtunut ainakin Slush-kohu, Tampere 3 ja ankarat koulutusleikkaukset. Näistä kaikista hänellä on myös mielipide.

Valtakunnan ykkösteekkari.

Termillä tarkoitetaan Tekniikan akateemisten eli TEKin teekkarivaliokunnan puheenjohtajaa. Arvonimi lienee korkein, jonka tekniikan alan opiskelija voi saada.

Maria Kultaselle nimitys sopii hyvin. Hän on jo 24-vuotiaana kentän veteraani. Vuoden 2017 ykkösteekkari on entinen Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan TTYY:n puheenjohtaja, Lukiolaisten liiton aktiivi ja yleinen järjestöhäärijä, joka varta vasten soitetaan töihin biotekniikan vallankumousta tavoittelevaan startup-firmaan.

Talvella Kultasesta halusivat palan myös valtakunnanmediat. Syynä oli kasvuyritystapahtuma Slushissa tapahtuneen seksistisen käytöksen ja ahdistelun jälkipyykki. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, Kultanen kommentoi mediamyllytystä helsinkiläisessä kahvilassa. Ulkona voimakas sadekuuro vetelee viimeisiään.

”Se oli tosi hämmentävää. Jaoin toimittaja Ina Mikkolan päivityksen tapahtuneesta epäasiallisesta käytöksestä ja totesin vain, mitä itselleni oli käynyt. Sitten Tamperelainen soitteli perään ja asia oli yhtäkkiä kaikkialla. Myös Ylilaudalla.”

Media leipoi Kultasesta nopeasti tasa-arvoasiateekkarin, joka sai lausua haastatteluissa itsestäänselvyyksiä siitä, miten nainenkin voi hakea tekniikan alalle.

”Tuo rooli jäi mediassa vähän päälle, vaikka tietenkin teen kaikkeni ennakkoluulojen purkamiseksi. Tämä ala on yksinkertaisesti parempi, jos täällä on erilaisia ihmisiä.”

Kultanen sanoo itse aina nauttineensa teekkariyhteisöstä, eikä ole kokenut sen sisällä vähättelyä tai ahdistelua. Silti Ylilaudan kaltaisten foorumien taipumus nälviä Kultasen tapaisia, nuoria ja tasa-arvo-ongelmia julkisuudessa kommentoivia naisia on edelleen aivan liian tuttu rasite. Pää on kuitenkin pidettävä kylmänä.

”Eräs toinen Ylilauta-dumauksen kohteeksi joutunut ihminen sanoi hyvin, miten nimi palstalla kertoo vain siitä, että on yrittänyt saada muutosta aikaan.”
Muutosta Kultanen tekeekin.

 

Maria Kultasen elämä näyttää edenneen varsin suoraviivaisesti. Hän varttui pienessä Punkalaitumen kunnassa Pirkanmaan kainalossa. Pittoreskista 3000 asukkaan puutalopitäjästä kulki bussi pari kertaa päivässä Tampereelle, minne Kultanen kulki lukioaikoinaan enenevissä määrin. Syinä olivat tietenkin politiikka ja Lukiolaisten liiton Hämeen piirin kokoukset. Niistä löytyivät samanhenkiset ihmiset.

Vuonna 2012 hän päätyi Hervantaan biotekniikan opintoihin. Tämä ei ollut mikään itsestäänselvyys, sillä kuten monet lahjakkaat opiskelijat, oli myös Kultanen kiinnostunut useista aloista humanismista luonnontieteisiin. Sofistikoituneemmin ilmaistuna Kultanen on ”generalisti”.

”Valitsin lopulta biotekniikan, koska siinä yhdistyvät matemaattis-biologinen ja ihmistieteellinen ongelmanratkaisu”, hän perustelee.

Kultanen on nyt opintojensa loppusuoralla. Niiden aikana hän on ehtinyt edustaa ylioppilaskuntansa hallituksessa kahden vuoden ajan ja luoda uraa myös bioteknologian puolella. Tällainen reippaus kuulostaa juuri siltä, mihin poliitikot haluavatkin opiskelijoita patistaa. Kultanen nauraa huomiolle:

”Joo, varmasti olenkin kuin opetus- ja kulttuuriministeriön kynästä luotu.”

Tämän kesän Kultanen on töissä vantaalaisessa startupissa nimeltä Nightingale Health. Kuuluisaan brittiläissairaanhoitajaan viittaava nimi on kunnianhimoinen. Yritys pyrkii muuttamaan terveydenhuollon periaatteita ja ennaltaehkäisemään kroonisia sairauksia verianalyysin avulla. Nightingale oli niin vakuuttunut Kultasen kyvyistä, että otti itse tähän yhteyttä. Moisen mäihän hän kuittaa ”sattuman kauppana”.

”Tällä hetkellähän terveydenhuolto on sairaiden hoitoa. Meidän ajatuksenamme on nimenomaan terveyden huolto, eli sairauksiin johtavien riskien ennakoiminen. Siihen tarvitaan juuri sellaista biologista dataa, mitä me pystymme tarjoamaan.”

Tämä ajatus tuntuu sopivan aikaan jolloin ihmiset keskittyvät yhä enemmän itsensä mittailuun ja oman kehonsa optimointiin. Kuin tilauksesta viereiseen kahvilapöytään istuva mies avaa eteensä Biohakkerin käsikirjan.

 

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole Kultasen elämässä ollut ennakoitavissa. Yksi sellainen asia on Tampereen korkeakoulujen yhdistymishanke Tampere 3, jota Kultanen sai seurata TTYY:n hallituksessa ensin jäsenenä ja sitten puheenjohtajana. Prosessin kommellusten läpikäynti saa hallitusalumnin suorastaan kiihtymään.

Nopea kertaus: vuoden 2018 alkuun kaavailtu uudistus on kohdannut matkallaan useita hankaluuksia rahoituksen niukkuudesta salamyhkäiseen päätöksentekoon ja aikataulujen venymiseen. Teknillisen yliopiston hallitus irtisanoutui Tampere 3:sta jo kertaalleen viime syksynä, mutta palasi neuvottelupöytiin muutamaa viikkoa myöhemmin sillä ehdolla, että hankkeen rahoitus pannaan kuntoon. Nyt uuden yliopiston pitäisi aloittaa vuoden 2019 alussa.

Tuorein takaisku koettiin kuitenkin keväällä, kun Suomen hallituksen lupailema lisäpääoma hankeelle ei toteutunutkaan.
”Haluaisin kysyä TTY:n edustajilta silmästä silmään, että onko niitä reunaehtoja, jotka pöytiin palaamisen yhteydessä asetettiin, täytetty. Minun mielestäni ei”, Kultanen huokaa.

Ex-puheenjohtaja ei peittele pettymystään. Hänestä Tampere 3 ei tällä hetkellä ole korkeakoulupoliittinen kehittämishanke. Päinvastoin, hän pitää sitä tällä hetkellä resurssien supistamisena ja hallituksen hankkeen “väkinäisenä loppuunviemisenä” ennen vaalikauden loppua.

”Onhan se nyt selvää, ettei tällä rahoituksella ja aikataululla voida lunastaa sitä potentiaalia, joka Tampere 3:ssa joskus oli ja johon itsekin uskoin.”

 

Tampere 3:n esikuvana on pidetty vuonna 2010 aloittanutta Aalto-yliopistoa. Kultanen muistuttaa, että aika oli tuolloin eri.

”Aalto oli varta vasten hallitusohjelmaan merkitty suurhanke, kansallinen pyrkimys luoda huippuyliopisto. Siihen käytetty valtion raha oli aivan eri tasolla, mutta silloinen taloustilannekin oli eri. Tampere 3 on kehitetty taantuman ja koulutusleikkausten aikana.”

Silti projekti puksuttaa eteenpäin ja TTY:kin roikkuu kiltisti mukana. Varsinaista selitystä sille, miten teknillinen yliopisto saatiin joulukuun lopulla takaisin prosessiin, ei ole kerrottu. Kultanenkin pitää nopeaa paluuta yllättävänä.

Yhdeksi syyksi on kulisseissa epäilty opetus- ja kulttuuriministeriön taholta tullutta painostusta. Uskooko selkkauksen aikaan puheenjohtajana päivystänyt Kultanen tähän?

”Minulla ei ole oman käden tietoa. Se yhteydenpito on varmaankin ollut yliopiston ja ministeriön välistä. Olen kyllä kuullut näistä huhuista ja minulla on sama epäilys. Muusta en tiedä!”

Selvä.

Jos Tampere 3 on kärsinyt takaiskuja, niin on opiskelijaedunvalvontakin. Juha Sipilän hallituksen surullisenkuuluisat koulutusleikkaukset saivat täydennystä elokuun alussa, kun opintotuesta nirhattiin liki sadan euron siivu.

Ylioppilasliike on saanut viime vuosina seurata sivusta, kun hallitus toisensa jälkeen tekee heikennyksiä niin koulutuksen määrärahoihin kuin opiskelijoiden toimentuloon.

Miksi tämä on tällaista, valtakunnan ykkösteekkari Maria Kultanen?

”Taloudellisen taantuman aikana on tyypillistä, että köyhät usutetaan toisiaan vastaan”, hän analysoi.

”Hallituspolitiikka näkee koulutuksen ja opiskelijat kulueränä. Monet päättäjät haluavat ohjata opintorahaa lainapainotteiseksi, koska ovat itse opiskelleet lainalla joskus menneinä vuosikymmeninä.”

Kultasen mielestä lainaan on voinut luottaa, kun työurat ovat olleet turvattuja. Nykypäivän opiskelijat valmistuvat kuitenkin täysin erilaiseen maailmaan.
”Osalla heistä ei ole takeita edes vakituisesta työstä – saati eläkkeelle pääsystä! Hyvä siinä on sitten maksella lainoja.”

Niukkenevien resurssien lisäksi opiskelijoiden niskaan hengittää vaatimus lyhyemmistä valmistumisajoista. Tämä on osaltaan uhka jopa ylioppilaiden järjestäytymiselle. Aviisi uutisoi keväällä, että ylioppilaskuntatehtävät eivät houkuttele opiskelijoita kuten ennen. Yhdeksi syyksi paljastui opintoaikojen rajaaminen. Aika ei riitä. Miten Kultasella riitti?

”En mennyt vaihtoon”, hän summaa lakonisesti.

”Oivalsin, ettei minun tarvinnut laittaa opintojani täysin jäähylle. Säädin elämäni siten, että pystyin hallitustyön ohessa suorittamaan myös kursseja. Mutta jos opintoajat lyhenevät nykyisestä, vaikeutuu myös tällainen soveltaminen.”

Kultanen ihmettelee, miksi poliitikot pakottavat opiskelijoita tutkintoputkeen, vaikka nykyään yrityksetkin suosivat työntekijöitä, joilla on muodollisen tutkinnon lisäksi käytännön kokemusta.

”Ei myöskään oteta huomioon, minkä tulotason töihin opiskelijat valmistuvat. Teekkarit saavat usein hyväpalkkaisia töitä, koska ovat olleet alansa töissä jo opintojen aikana.”

 

Yksi ylioppilasliikkeen koetinkivi on vielä kääntämättä: automaatiojäsenyys. Tulisiko ylioppilaskuntaan kuulumisen olla Maria Kultasen mielestä vapaaehtoista? Vastauksessa on häivähdys poliitikkomaisuutta:

”Minusta tällainen joko-tai-lähtökohta on väärä. Tällä hetkellä yo-kunnat tekevät hirveästi edunvalvontaan ja hallintoon liittyviä asioita, joiden kustantaminen ei minusta kuulu opiskelijoille. Niistä on säädetty laissa, ja ne tulisi rahoittaa yliopistojen määrärahoista. Mutta varmasti osan ylioppilaskuntien toiminnasta voisi rahoittaa myös vapaaehtoisesti, toiminnan laadusta riippuen.”

Heinäkuisen sadekuuron mustaama Aleksanterinkadun asfaltti on vaalennut auringossa. Uskaltaudumme ulos. Kultanen jää vielä pyörittelemään pohtimiamme isoja kysymyksiä.

”Miten saada päättäjille läpi se itsestäänselvyys, jonka me näemme? Se, ettei kurjistamisella saada tulosta? Miten ratkaista kysymys automaatiojäsenyydestä niin, että se miellyttää mahdollisimman monia? Tällaisten asioiden ratkaisijasta tulee kyllä ylioppilasliikkeen sankari!”

Kultasen oma sankarointi on toistaiseksi tauolla – jollei lasketa hänen paikkojaan TTYY:n edustajistossa tai TEKin teekkarivaliokunnan puheenjohtajana. Silti hän aikoo omistaa tulevan lukuvuoden diplomityölleen ja yliopistosta valmistumiselle. Sille, ”ettei joka osa-alueella tarvitse suorittaa.” Politiikkakin kiinnostaa, mutta työsuhteen jatkaminen Nightingalella kiinnostaa enemmän.

”Yksikään puolue ei tällä hetkellä ole tarpeeksi mieleeni, ja yritystoiminnallakin pystyy vaikuttamaan maailmaan.”

Ennen kaikkea Kultanen haluaa tehdä jotakin merkityksellistä – kuten aika moni muukin lahjakas nuori. Ehkä valtakunnan ykkösteekkari näyttää mallia.

 

MARIA KULTANEN VASTAA KOLMEEN VÄITTEESEEN TEEKKAREISTA

1) Teekkarit ovat konservatiivisia.

“Ja pah! Vaalikäyttäytyminen teekkarialueilla kuten Otaniemessä ja Hervannassa kertoo ainakin ihan toista tarinaa. ”

2) Teekkareilla on paljon rahaa.

“Ainakin kaikki raha mikä tulee, menee myös sukkelaan! No ei, väite on usein ihan totta, mihin syynä on varmaan korkea työllisyysaste opintojen aikana. Tosin OKM tai Kela eivät tästä usein palkitse…”

3) Teekkarit ja humanistit eivät tule keskenään toimeen.

“Näin käy vain, jos teekkari ei osaa erottaa yhteiskuntatieteilijää humanistista tai kun humanisti erehtyy kutsumaan teekkaria insinööriksi. Se on diplomi-insinööri!”

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"