Näin on! Järjestömyyrien palkka

Järjestötoiminta on monelle opiskelijalle erottamaton osa opiskeluaikaa. Toiminta antaa erilaisia kokemuksia, valmiuksia ja taitoja sekä elämänmittaisia ystävyyksiä. Mutta arvostaako yliopisto järjestötoimintaa?

Opiskeluaikaisesta järjestöaktiivisuudesta on julkaistu hiljattain Liisa Ansalan Lapin yliopistossa tekemä väitös “Niin monta rautaa tulessa – Aktiivinen kansalaisuus järjestöaktiivien yliopisto-opiskelijoiden kertomana”. Väitöksen mukaan järjestötoiminnan hyödyt tunnistetaan heikosti yliopistoissa, vaikka opiskeluaikana järjestöissä opitut asiat ovat todella olennaisessa osassa tulevaisuuden työuran kannalta.

Yliopisto palkitsee opiskelijoiden järjestöaktiivisuudesta vähäisellä määrällä opintopisteitä, eikä toiminnasta saaduista opintopisteistä saa edes kokonaismerkintää todistukseen. Kannustetaanko näin opiskelijoita hankkimaan kokemusta muualta kuin massaluennoilla istumisesta ja kirjatenttien vääntämisestä? Opitaanko yhteistyötaitoja tai johtajuutta pelkästään esseitä raapustamalla? Sekä yliopistojen että päättäjien olisi aika herätä siihen todellisuuteen, jossa nykyopiskelijat elävät. Harvat työmahdollisuudet aukeavat enää pelkän tutkinnon perusteella.