Reportaasit
6.9.2017

Sotakenttä Sori, boheemi Pispala ja kaupungin ruusupuisto – Kokosimme tutkimisen arvoisia paikkoja ja tarinoita niiden takana

Tuukka Tuomasjukka, Milja Keinänen, teksti

Pauliina Lindell, kuvitus

Etkö tiedä, minne mennä, vasta tamperelaistuva fuksi? Kokosimme tähän juttuun tutkimisen arvoisia paikkoja ja tarinoita niiden takana.

Tammelan kaupunginosaa on kutsuttu Tampereen versioksi Helsingin Kalliosta. Kuten etelän-serkullaan, myös Tammelalla on värikäs ja nimekäs punk-historia, erityisesti puutalojen osalta.

Tammelan itäistä aluetta kutsutaan Puu-Tammelaksi. Se vakiintui vuoden 1990 asuntomessujen jälkeen myös alueen viralliseksi nimeksi. Vuosituhannen alussa moni talo oli kuitenkin autioitumis- ja purku-uhan alla.

Paikalliset puolustivat talojen suojelua. Punkkarit osallistuivat omalla tavallaan ja järjestivät talonvaltauksia eli squatteja.

Ensimmäinen kohde oli vuosina 2000–2001 Kyllikinraitti 6:ssa sijainnut Squat Kyllikki. Valtauksella pyrittiin kiinnittämään huomiota puutalokorttelien tuhoamiseen. Siinä onnistuttiin silloista ympäristöministeri Satu Hassia myöten. Valtaukset nimetään usein humoristisesti sijaintinsa, ominaisuuksiensa tai historiansa kautta. Kyllikin jälkeinen talonvaltaus vuonna 2001 kantoikin nimeä Irmeli.

Irmelissä kokoontui aktivisteja ja asui muutamia punkkareita, minkä lisäksi siellä esiintyi nimekkäitä hardcore- ja crust punk -yhtyeitä muun muassa Brasiliasta ja Yhdysvalloista. Suomipunkista kertovassa Valtio vihaa sua -teoksessa mainitaan, että Irmelissä poikkeuksellista oli sen keskieurooppalainen squat-tunnelma: valtaajat istuskelivat risaisessa ja kodikkaassa miljöössä ja joivat myös omia juomiaan.

Toisella puolella Tammelaa sijaitseva Yellow House eli Keltainen talo sopii kuvaukseen 13 vuotta myöhemminkin. Vanhan tavara-aseman ja Rongankadun alikulun vieressä sijaitseva Keltainen talo oli VR:n entinen terveystalo, josta tuli eräänlainen 2010-luvun seurojentalo ja vapaa kulttuurikeskus.

Kulttisuosiota nauttivassa Helvetin ruma Tampere -blogissa Keltaista taloa on kuvailtu ilmauksella ”orpopiru betonierämaan keskellä”. Materiaalivalinnan lisäksi talo erottui myös sille nimen antaneella kirkkaankeltaisella värillä. Kun Keltainen talo purettiin tietyömaan tieltä joulukuussa 2016, paikalle ilmestyi väliaikaiseksi historialliseksi jatkumoksi pino niin ikään keltaisia kontteja.

 

Keltainen talo ei kuitenkaan ollut vallattu, vaan vuokrattu.

Alun perin vapaaksi kulttuuritilaksi olikin haluttu vastapäinen, 1900-luvun alussa talkoovoimin rakennettu rautatieläisten seuraintalo. Muun muassa päiväkotina ja kulttuuritilana toiminut rakennus oli ennen vuosien 2013 ja 2014 valtauksia ollut tyhjillään neljä vuotta, ja valtaajien häätämisen jälkeen odottanut purkua lähes yhtä pitkään.

Talo kantoi murteellista nimeä Morkku, joka tarkoittaa murjua ja huonokuntoista taloa. Toisaalta voi leikkiä ajatuksella, että nimellä olisi samankaltaisia juuria kuin Helsingin teatteriravintola Morkulla. Pääkaupunkiseudun murjun nimi tulee venäjän sanasta morg, joka merkitsee ruumishuonetta. Tampereen Morkun vieressä taas on teloitettu punavankeja tavara-aseman seinustalla.

Vuonna 2002 Tampereelta löysi myös Itä- ja Länsi-Berliinin. Vallatut puutalot sijaitsivat itä-länsisuunnassa ja niiden välissä oli ollut aita, mistä tuli myös nimi.

Myöhemmin valtavirtaa vastaan uiva väki väki siirtyi omiin tiloihinsa punk-klubi Vastavirralle, joka perustettiin Pispalaan vuonna 2005.

 

Kyltit vilisevät hienoja nimiä: Romantic roadrunner, Black magic, Pinktopia.

Ne kuulostavat ehkä kosmetiikkakaupan hyllyllä notkuvilta hajuvesiltä ja huulipunilta, vaan ei. Nimet kuuluvat ruusulajeille Tampereen Hatanpäällä. Pienet putket pulputtavat vettä multapenkkoihin, jotka puhkeavat kauneimpaan väriloistoonsa loppukesästä. Silloin tuoksukin alkaa muistuttaa hajuvesihyllyä.

Tampere on profiloitunut kaupunkina, joka kasvaa nopeasti ja jossa ei epäröidä toteuttaa suuriakaan rakennushankkeita. Hatanpään arboretumkin sijaitsee vain noin vartin kävelymatkan päässä keskustan suurista investoinneista, Kansi ja Areena -kokonaisuudesta sekä Ratinaan nousevasta uudesta ostoskeskuksesta.

Arboretum on kuitenkin ilahduttava väriläikkä nostureiden luvatussa kaupungissa: puistoalue ja ruusutarha, joka levittäytyy usean kilometrin alueelle ja jota on ylläpidetty huolella.

Satunnaiset kävelijät saattavat olla kuitenkin arboretumissa harvassa: puisto on keskeisestä sijainnistaan huolimatta inasen piilossa. Kasveista muotoillun kaaren alla Ilona Koskela silmäilee kylttiä, jossa lukee ”Tervetuloa Hatanpäänpuiston Ruusutarhaan!” Hänkään ei ole eksynyt puistoon vahingossa, vaan on silmäillyt samaa kylttiä aikasempinakin vuosina. Itse asiassa aina päiväkotiajoista lähtien.

”Tämä on jotenkin rahoittava paikka, kun järvikin on vieressä”, hän pohtii syitään tulla joka kesä takaisin.

Aivan ruusutarhan liepeillä kohoaa kaksi näyttävää rakennusta, Hatanpään kartano ja huvilarakennus. Rakennuksista vanhemman, kartanon, edessä kasvavat puut ovat valtavia. Osa niistä on jo 300-vuotiaita. Hatanpään kartanolla ja nykyisellä ruusutarhan alueella on ollut vuosisatojen aikana monia omistajia: rikkaita miehiä, kuten ritareita ja tehtaanjohtajia. Aluetta on käytetty eri omistajien aikoina mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. On viljelty pellavaa, ruista ja vehnää, tuotettu maitoa ja yritetty jopa valmistaa silkkiä.

Nykyinen puisto on suurimmaksi osaksi peräisin 1800-luvulta, mutta vasta vuonna 1913 alue siirtyi Tampereen kaupungin omistukseen. Ruusutarhan rakentaminen puolestaan aloitettiin kaupunginpuutarhuri Kauko Aarnion ehdotuksesta vuonna 1970.

Nyt entiset herrojen puistot ovat yleistä oleskelualuetta. Lapsiperhe istuu piknikillä ja vanha pariskunta räpsii lähikuvia kukista. Alueella tehdään myös tutkimusta. Tampereen yliopiston tutkimusryhmä pyytää ihmisiä osallistumaan lenkeille, jonka aikana tutkitaan kävelyn ja luontoympäristön vaikutusta hyvinvointiin. Tutkijatohtori Tytti Pasanen kertoo, että tätä ennen kaupunkipuistoja on Suomessa tutkittu melko vähän. Tutkimuskierroksille ehtii osallistua vielä syyskuussa.

Siihen asti myös suurin osa ruusuista pitää terälehdistään kiinni.

 

 

”Sori” tunnetaan yleisesti arkisena anteeksipyyntönä, joka on lainautunut suomen kieleen englannista. Tampereella ilmauksella on kuitenkin pidempi historia, ja siihen voi nykyään törmätä myös alkoholin, virkavallan ja historian merkeissä.

Ensimmäiset maininnat stadin slangiin juurtuneesta anteeksipyyntösanasta ovat 1950-luvulta. Tampereella tunnettiin kuitenkin jo 1800-luvun loppupuolella Sorinahde, joka vakiintui nyt jo unohtuneeksi kaupunginosanimeksi Kyttälän ja Kalevankankaan väliin. Nykyään nimellä viitataan ainoastaan näiden väliseen mäkeen, ahteeseen.

Sorinahde tunnetaankin myös Sorinmäkenä sekä myöhemmin Yliopistonmäkenä, sillä Tampereen yliopistokin sijaitsee historiankirjojen mukaan Sorilla. Kun yliopiston edeltäjä, Yhteiskunnallinen korkeakoulu sai alueelta paikan, tilalla oli tuolloin vielä rakentamaton varastoalue, jolla oli vain lautatarhoja.

Mutta miksi Sori? Kielitoimiston sanakirja tuntee sanaa sorittaa, joka puolestaan tarkoittaa samaa kuin sorastaa eli päällystää hiekalla tai soralla. Sorin hiekkamontun lisäksi yhteyttä tukee se, että kun rautatietä rakennettiin, myös Sorinmäkeä madallettiin, jotta Viinikanojalle saatiin hiekkaa ja soraa fyllingiksi notkopaikalle. Tuolloin ahteen sisältä löytyi yllätyksenä savea ja lähteensilmä.

Muualta rahdattua lähdevettä nautitaan nykyisin luentosaleissa, mutta kampusalueen historiasta löytyy myös paljon verta. Punakapina Pirkkalassa -teos mainitsee ankaran Sorinahteen taistelun. Tamperelaisesta tiedevaikuttajasta kertovassa Marskin ritari Paavo Koli: Itseään käskemässä -teoksessa kerrotaan, että Pohjoismaiden sotahistorian suurin taistelu Kalevankankaan ja koko Tampereen hallitsemisesta käytiin rehtorin virkahuoneen alapuolella.

Kun mäkeä kulkee alaspäin, tästä muistona voi nähdä yhdet ainoista Tampereen jugend-puutaloista, jotka selvisivät sisällissodan pommituksista. Niistä käsin asukkaat käyvät uutta taistelua, kun he puolustavat oikeuksiaan viereen nousevan Tampereen Kansi ja Areena -rakennuskokonaisuuden rinnalla
Mäen jälkeen vastaan tulee Tampereen baarihistoriassa merkittävä Sorin Krouvi -nimellä kulkenut ravintola. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Kuppila Kulma, ja siitä löytyy oma lukunsa myös M.A. Nummisen keskikaljakuppiloita kartoittavassa Baarien mies -kirjassa, kun paikka kantoi vielä nimeä Kesti-Kulma. Paikallisuutta nimessä hyödyntää nykyään pienolutpanimo Sori Brewery.

Sorinmäen kulman takana on sopivasti poliisiasema. Myös sen nimeksi on vakiintunut Sori – jopa niinkin syvälle, että internetin hakukoneet tarjoavat sanaparilla sori poliisi juuri Sisä-Suomen poliisi­asemaa.

Siis: sori kytät, sori sodassa kuolleet suomalaiset, sori baarimikko, sori aamuluennon lehtorit – ja sori vanhan ja koskemattoman radanvarren ystävät.

Näsinkallio on yhdistelmä rumaa ja kaunista, kepeää ja raskasta. Nurmella parveilee hilpeitä kesäillan viettäjiä ja vesi kantaa ääniä Särkänniemestä. Kuuluu kimeää kiljuntaa ja laitteiden natinaa.

Yhdessä suunnassa alue rajautuu Tallipihaan ja toisessa suureen suihkulähteeseen. Kallio on täynnä hämmentäviä pieniä yksityiskohtia. Yksi niistä on Tallipihan lähellä kumpareen alla oleva kellarin ovi. Kellari on kunnostettu, ja sinne pääsee nyt käymään ensimmäistä kertaa vuosikausiin.
Nykyään illanviettopaikkana suositun kallion historia on täynnä traagisia käänteitä: sisällissodan jättämät veritahrat näkyvät vieläkin kallion päällä nököttävän Näsinlinnan portaissa.

Onpa linnan historiassa ollut myös aika, jolloin lukaalia hallitsi neljä pientä orpolasta.

Linnan on rakennuttanut tehtaanjohtajasuvun poika, Peter von Nottbeck. Nottbeckin puoliso Olga kuoli synnytykseen pian rakennuttamisen jälkeen, ja myös Peter menehtyi vuosi hänen jälkeensä. Rikkaan suvun lapset jäivät linnaan palveluskunnan kanssa, ilman vanhempiaan.

Vuonna 1905 orpolasten holhooja myi linnan Tampereen kaupungille. Kului aikaa, ja hulppea rakennus pääsi rapistumaan.

Vuonna 2008 tamperelaiset muistivat yhtäkkiä kauniin, mutta ruokottomassa kunnossa olevan rakennuksen kallion päällä. Silloin talon katolla kasvoi jo puita.

Syntyi kansanliike rakennuksen kunnostamiseksi. Museo Milavidan tutkija Mari Lind muistuttaa, että vaikka kansanliike piti linnan kohtalosta meteliä, ei kaupunkikaan ollut asiaa unohtanut. Tiukkenevaan budjettiin ei moneen vuoteen vain saatu mahdutettua korjausta.

Nyt uudistetussa Näsinlinnassa toimii museo Milavida. Milavida on alkuperäisen omistasuvun linnalle antama nimi, ja se on herätetty henkiin yli sadan vuoden jälkeen. Nimi on vejänänkielinen käännös italian sanasta belvedere, näköalapaikka.

Itse kallion nimestä taas on käyty jatkuvaa kiistaa. Aikaisemmin Mustanlahden kalliona tunnetun nyppylän nimeen haluttiin jossain vaiheessa sittenkin liite näsi, vieressä aukeavan Näsijärven mukaan. Nimestä on kuitenkin liikkeellä kaksi eri versiota: onko se sitten Näsinkallio vai Näsikallio, mene ja tiedä.
Niin, Näsinpuistossa voi tosiaan sukeltaa historiaan. Sama puisto sopii kuitenkin aivan hyvin myös lämpimän oluen juomiseen lämpimässä syysillassa. Itse asiassa Näsinpuiston historia pussikaljottelupaikkanakin on jo 200-vuotinen.

Aikoinaan puiston Näsijärvelle aukeavaa osaa vuokrattiin virkistyskäyttöön Finlaysonin tehtaan työntekijöille. Samoille kohdille virkistystä kaipaavat nuoret asettuvat istumaan edelleen.

Pariisissa on Eiffel-torni, mutta niin on muuten Tampereellakin. Ai missäkö päin kaupunkia?

No tietysti Pispalassa.

Haulitornin juurella mielen voi vallata uhkarohkeus ja halu kiivetä tornin päässä vaappuvaan mökkiin. Pispalan Moreeni ry:n puheenjohtaja Markku Komulainen kuitenkin kehottaa pysymään maan kamaralla, ellei lupaa kiipeämiseen ole annettu. Luvan saa yleensä vain, jos on menossa huoltamaan tornia, tai jos mukana on asiantunteva opastaja.

Torni täyttää ensi vuonna jo 110 vuotta. Aika ajoin on pohdittu, kuinka kauan yksi Pispalan tärkeimmistä maamerkeistä pysyy enää pystyssä. Komulainen on kuitenkin luottavaisin mielin.

”Haulitorni kuuluu suojeltuihin kohteisiin, joten uskon sen säilymiseen jatkossakin. Maalia, huolenpitoa ja korjaustahan se joskus tulee tarvitsemaan, kuten isoveljensä Eiffelkin.”

Pispalaa voi katsoa kahdelta korkeudelta, vaikkei kiipeäisikään Pispalan Eiffeliin. Alue jakautuu nimittäin Ylä- ja Ala-Pispalaan. Tunnettuja pispalalaisia maamerkkejä ovat esimerkiksi Rajaportin sauna, Pispalan pulteri ja Vaakon nakki. Alueen nimi, Pispala, juontaa juurensa Pispan taloon, jossa majoittui aikoinaan tiluksiaan tarkastamassa käyvä Turun piispa.

Lukuisat yhdistykset ja omaehtoiset projektit kertovat, että Pispalassa tehdään asioita, paljon ja itse. Yksi alueen erikoisuuksista on Kurpitsatalo ja sen sisälleen kätkemä Kurpitsaliike. ”Kaikille avoimessa kansalaistalossa” on esimerkiksi viljelyaiheinen kirjasto ja veneitä lainattavaksi.

Toinen osoitus pispalalaisesta tekemisen meiningistä on Pispalan kirjasto. 90-luvulla säästötoimet pyyhkäisivät sen pois kaupungin kirjastojen listalta. Seudun väki ei kuitenkaan halunnut nähdä kirjastonsa katoavan, ja tähän päivään saakka se on jatkanut toimintaansa vapaaehtoisista koostuvan Pispalan kirjastoyhdistyksen voimin.

Myös Komulainen pitää Pispalan sydämenä juuri yhdessä tekemistä.

”Pispalan henki on yhteisöllisyyttä. Aivan erilaiset ihmiset voivat olla ja elää samasssa tilasssa toisiaan kunnioittaen ja tilaa antaen. Tämä on koettavissa esimerkiksi Rajaportin saunalla, Pispalan Pulterissa ja Pub Kujakollissa.”

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Pispala liitettiin Tampereeseen. Vuosien saatossa Pispala on viehättänyt monia taiteilijoita, kenties tunnetuimpana Lauri Viitaa.

Boheemia on ollut paitsi elämänmeno, myös kaupunginosan rakennustapa. Näin Lauri Viita kuvaa alueen rakentamista romaanissaan Moreeni:

”Mökin sai tehdä ihan mielensä mukaisesti: pitkittäin, poikittain, vinottain; hirrestä, laudasta, paperista, sahanpurusta, tiilestä, betonista; maalata vaikka raitaiseksi; jatkaa, korottaa, tehdä jiirejä, pykäliä, portaita, siltoja, kaaveleita… Ja eikö muka tehty? Kyllä! Ei kysytty rakennuspiirustusta, ei työsuunnitelmaa, kustannusarviota, arkkitehtiä, mestaria, teettäjää – ei muuta kuin siitä poikki ja seinään.”

 

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"