Reportaasit
3.10.2017

”Suomessa seuraelämä pyörii pelkän alkoholin ympärillä” – Kaavamaisuus, sulkeutuneisuus ja ummehtunut alkoholikulttuuri ovat syinä monen maastamuuttoon

sini eikonsalo, teksti ja kuvat

Kaikkihan tietävät, että Suomi on hieno maa. Tilastoissa maailman vakain, toiseksi tasa-arvoisin ja viidenneksi onnellisin. Silti moni haluaa täältä pois. Useat lähtevät työn, opiskelupaikan tai puolison perässä, mutta osa muuttaa ulkomaille vain, koska ei halua asua täällä. Mikä suomalaisessa kulttuurissa oikein mättää?

Margareeta Laurosella, 20, on vastaus valmiina. Hän on asunut tammikuusta lähtien Berliinissä, jonne hän suuntasi, kun Suomi alkoi ahdistaa. Selkeitä suunnitelmia vailla olevaa sirkustaiteilijaa alkoivat koulun päättyessä häiritä alituiset utelut suunnitelmista ja suorituksista.

”Minua alkoi ärsyttää se, että aina kysytään, mikä sinusta tulee isona ja mitä sinä haluat tehdä. Huomasin myös, että jos joku kysyy, että miten menee, ihmiset alkavat kertoa, että minä juoksin nyt maratonin tai että ihan hyvin meni tuo koe. He alkavat kertoa, mitä ovat suorittaneet eivätkä sitä, miten heillä menee.”

Berliinissä ei Laurosen mukaan niinkään keskitytä vastaaviin asioihin.

”Sinä olet enemmän kuin numerosi ja suorituksesi.”

Lauronen suuntasi ulkomaille heti lukion jälkeen ilman tietoa työpaikasta tai asunnosta ajatuksenaan, että elämä kantaa. Hänen mukaansa Berliinistä on helpompaa löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät vähemmän konventionaalisia suunnitelmia ja elämäntyylejä.
”Minusta tuntuu, että kaikki täällä tekevät jotain taiteellista.”

Lauronen ihastui Berliiniin jo vuonna 2013, kun hän vieraili siellä ensimmäistä kertaa ollessaan esiintymismatkalla Circus Helsingin kanssa.

”Tajusin, että täällä on jotenkin helpompi hengittää. Se tuli kuin isku taivaalta, että täällä tuntuu kodilta, heti ensimmäisenä päivänä kun saavuttiin.”

Suomessa Laurosesta tuntui, että elämän piti olla tarkalleen aikataulutettua. Berliinin arkipäiväinen spontaanius yllätti positiivisesti. Hän nauttii siitä, että pystyy olemaan avoinna sille, mitä päivä tulee tarjoamaan.

Laura Jääskeläisen, 29, mukaan suomalaiset ovat arki-ihmisiä. ”Eikö elämässä voi olla jotain spesiaalia?” hän ihmettelee.

Suomalainen kulttuuri näyttää pyörivän rutiinien, suoritusten ja järjestyksen ympärillä myös Laura Jääskeläisen, 29, mielestä. Juuri Prahaan muuttanut Jääskeläinen on ehtinyt asua jo useassa eri maassa, kuten Etelä-Koreassa, Puolassa, Irlannissa ja Australiassa, eikä kaipaa takaisin suomalaiseen oravanpyörään.

”Tuntuu, että työ vie todella paljon ihmisten huomiota. Vaikka oltaisiin lomalla, selaillaan työsähköposteja. Suomalaiset ovat todella paljon sellaisia arki-ihmisiä. Eikö elämässä voi olla jotain spesiaalia? Pitääkö kaiken olla arkista puurtamista”, Jääskeläinen ihmettelee.

”Menet töihin, sitten menet ruokakauppaan, sitten menet kotiin. Jos vaikka pyytää ihmisiä kahville tai oluelle töiden jälkeen, he sanovat, että ei voi, kun pitää käydä kaupassa ja pitää käyttää koira ulkona, mutta eihän siinä koko iltaa mene. Kaikki pitäisi tavallaan suunnitella tarkasti etukäteen.”

Jääskeläinen kokee, että kyse ei ole ainoastaan arkipäivän, vaan myös koko elämän järjestämisestä: tuntuu kuin kaiken tulisi seurata samaa kaavaa.

”Jos haluat tehdä jotain muuta kuin opiskella, mennä naimisiin, saada lapsia ja ostaa omakotitalon, ihmetellään, miksi sinä haluat niin outoja asioita.”

 

Suomalainen kaavamaisuus ja suorituskeskeisyys ovat tuttuja piirteitä myös seitsemän vuotta Edinburghissa asuneelle Tiia Kontrolle, 28.

Kasvatustieteiden kandidaatti Kontro kertoo saaneensa Suomessa kuulla kyllästymiseen asti kysymyksiä siitä, miksi hän on jättänyt tutkintonsa ”kesken”.
Kommentteja pakoon ei päässyt täysin edes muuttamalla – Edinburghissa kun sattuu törmäämään välillä suomalaisturisteihin. Kontro kertoo, kuinka kahvilassa työskennellessään päätyi takahuoneeseen kiroilemaan, kun asiakkaiksi sattui suomalaisia, joilla oli mielessä taas sama kysymys.

”Ei mitään sellaista, että hei hienoa, olet valmistunut kandidaatiksi ja nyt olet täällä, että tosi kivaa, että sinä teet, mitä sinä haluat.”

Kun Kontrolta kysyy syitä siihen, miksi Suomeen palaaminen ei innosta, hän kuvaileekin, että olo tuntuu vapaammalta ulkomailla.

”Pähkinänkuoressa: elämäni on huomattavasti helpompaa täällä. Minun ei tarvitse selitellä juttujani kenellekään. Ihan tuiki tuntemattomilta ei tarvitse odottaa sellaista hyväksyntää ollenkaan.”

Kontro kokee, että arvostelu ja arviointi ovat jossain määrin tavallisia suomalaisen kulttuurin piirteitä. Kontron mielestä Suomessa uutisoitiin ja puhuttiin Saara Aallosta negatiiviseen sävyyn tämän kilpaillessa brittien X Factor -ohjelmassa. Hän ihmettelee, miksi ei voida vain olla iloisia, kun toinen pärjää.

”Vahingonilo on paras ilo on aika vallalla oleva fiilis aina välillä.”

 

Tutkija Saara Koikkalainen tunnistaa ilmiön väitöskirjastaan, johon hän haastatteli 364:ää maasta muuttanutta suomalaista.

”Kyllä siellä jonkun verran on sellaisia, jotka sanoivat, että Suomessa oli ahdistava ilmapiiri tai negatiivista tai ankeata.”

Tällaisen kulttuurisen maastamuuton yleisyyttä on kuitenkin vaikeaa arvioida, sillä kuten Koikkalainen toteaa, maastamuuton syitä ei tavallisesti kirjata mihinkään. On kuitenkin yleistä, että ihmisillä on monia eri syytä ulkomaille muuttamiseen.

Näin on myös Berliinissä asuvalla Laurosella: toiseksi syyksi muuttoon hän nimeää suomalaisen alkoholikulttuurin. Hänestä on mukavaa mennä klubille tanssimaan aamuun asti, mutta Suomessa se ei vain onnistu.

”Alkoi ärsyttää, että Suomessa siihen on tosi tarkat rajat ja se, että kaikki juovat niin paljon, että he eivät selviä edes pilkkuun asti”, Lauronen harmittelee.
Hän kuvailee, kuinka Suomessa vierailu oli pieni järkytys hänelle, sillä Sörnäisten iltameininki näytti niin rajulta Berliiniin verrattuna.

”Olin unohtanut, että se on sellainen eläintarha! Ihmiset ovat niin sekaisin alkoholista, että heidän käytöksensä muuttuu todella radikaalisti. Siitä minulle tuli sellainen turvaton olo.”

Ehkä yllättäenkin Lauronen mainitsee, että Berliinissä häntä ei sen sijaan ole koskaan pelottanut. Hän kertoo harvemmin törmänneensä kaupungilla ihmisiin, jotka olisivat silmin nähden päihtyneitä. Laurosen mielestä koko klubikulttuuri toimii eri tavoin Berliinissä kuin Suomessa.

”Ihmiset antavat muiden olla rauhassa. Suurimmaksi osaksi ihmiset tanssivat itselleen. Se ei ole sellainen lihatiski”, hän naurahtaa.

Myös Prahassa asuva Jääskeläinen nimeää suomalaisen alkoholikulttuurin yhdeksi syykseen muuttaa.

”Minua aina vähän ärsytti Suomessa, että se on vain sitä alkoholilla läträämistä. Seuraelämä pyörii niin paljon pelkän juomisen ympärillä,” Jääskeläinen harmittelee.

”Totta kai joka paikassa riittää ihmisiä, joille humaltuminen on päätarkoitus, mutta tuntuu, että se korostuu Suomessa. Ja se, miten käyttäydytään, kun on juonut itsensä tosi huonoon kuntoon. Suomessa ollaan ihan täysin aaseja. Suomalaiset aina vähän kehuskelevat sillä, miten hirveän kännissä ovat olleet. Mitä kehumista siinä on, että on ryypännyt liikaa?”

 

Ville Lammelan, 33, mukaan Suomessa alkoholi on tabu. Hän nauttiikin Tšekin vapaammasta alkoholikulttuurista

Ville Lammela, 33, joka on ehtinyt asua Prahassa jo kaksitoista vuotta, liittyy Suomen alkoholikulttuuria kritisoivaan kuoroon. Hänen mielestään Tšekin, tai melkein minkä tahansa muun eurooppalaisen valtion, ja Suomen alkoholikulttuureissa on valtava ero, koska Suomessa alkoholi on tabu.
”Kun ulkosuomalaisen silmin katsoo tätä uuden alkoholilain vänkäämistä ja veivaamista, niin ei jumalauta onhan se aikamoista, että asiasta tehdään niin vaikea”, Lammela päivittelee.

Hän on myös huomannut, että vaikka alkoholipolitiikka on Tšekissä, loistaa humalainen rähinöinti poissaolollaan Prahassa. Lammela arvelee, että koko juomisen sosiaalinen konteksti on erilainen Suomessa.

”Tuntuu, että Suomessa ihmiset juovat selviytyäkseen, täällä tai muissa maissa lähinnä iloitakseen tai nauttiakseen.”


Lammelan mukaan
kepeämpi ilmapiiri ei liity ainoastaan alkoholikulttuuriin, vaan hän kokee, että Tšekissä ollaan myös yleisesti ottaen hieman avoimempia ja kohteliaampia kuin Suomessa.

”Kyllä Suomessakin osataan olla kohteliaita, mutta ehkä se on välittömämpää täällä. Täällä puhutaan avoimemmin tuntemattomille. Kun mummo astuu ratikkaan, hänelle tarjotaan välittömästi istumapaikkaa. Muiden huomioon ottaminen ei ole Suomessa millään tavalla lapsenkengissä, mutta ehkä täällä ollaan siinä piirua pari Suomea edellä.”

Edinburghissa asuvalla Kontrolla on vastaavia kokemuksia myös Skotlannista. Kontro kertoo, että käydessään tapahtumissa, joissa hän ei tunne ketään, hän löytää helposti ihmisiä, jotka ottavat ilolla mukaan omaan porukkaansa.

”Sellaista fiilistä on harvemmin ollut Suomessa muuten kuin jossain harrastuksen parissa. Minä pidän siitä, että ihmiset ovat sosiaalisempia ja vastaanottavaisempia.”

Laurosella on vastaava näkemys Berliinistä.

”Ihmiset ikään kuin kohtaavat toisensa ilman ennakkoluuloja”, hän kuvailee.

Mutta mitäs tämä on? Eikö Suomen pitäisi olla yhtenä maailman tasa-arvoisimmista valtioista avoin ja suorastaan erilaisuutta syleilevä?

”Ihmiset eivät ehkä ole niin kauhean avoimia toisenlaisille ajatustavoille ja ajatusmalleille. Suomalaiset haluavat pysyä siinä tutussa ja turvallisessa”, pohtii Jääskeläinen.

Myös Lauronen kokee, että erilaisuutta ei käytännössä otetakaan Suomessa niin hyvin vastaan. Lauronen kertoo, ettei hänen omaperäinen pukeutumistyylinsä herätä Berliinissä huomiota, mutta Helsingissä joku siirtyi kävelemään kadun toiselle puolelle hänen vaatteidensa takia.
Kontro taas kuvailee, että vaikka Ison-Britannian sukupuolirooleja usein pidetään tietyllä tavoin vanhanaikaisina, hänestä tasa-arvoisuus toteutuu Edinburghissa käytännössä paremmin kuin Suomessa.

”Edinburghissa tuntuu, ettei ole mitään väliä, kuka on, mistä tulee, tai mikä sukupuolesi tai seksuaalinen suuntautumisesi on. Mitä teet, miten esität itsesi ja mikä asenteesi yleisesti ottaen on, on paljon tärkeämpää.”

Myöskään maahanmuutto ei herätä Edinburghissa samanlaisia kuumia tunteita kuin se on herättänyt Suomessa viime aikoina. Tämä on sinänsä yllättävää, sillä Brexitistä ja sen seurauksista on uutisoitu Suomessa kertoen, miten suomalaisillekin on huudeltu Ison-Britannian kaduilla. Kontro kuitenkin kuvailee, kuinka ventovieraat ihmiset ovat lähestyneet häntä täysin päinvastaisella reaktiolla.

”Jos kertoo olevansa Suomesta, niin yleensä ihmiset sanovat, että hei olen tosi pahoillani, me ei äänestetty sinua ulos, me ei haluta, että sinä lähdet!”

 

”Edinburghissa tuntuu, ettei ole mitään väliä, kuka on, mistä tulee, tai mikä sukupuolesi tai seksuaalinen suuntautumisesi on”, Tiia Kontro kuvailee.

Vaikka Kontro kertoo löytäneensä Skotlannista itselleen toisen kotimaan, hän silti tuntee itsensä suomalaiseksi – ainakin osittain.

”Minusta tuntuu, että se on sellainen sekasotku. Kyllä minä olen aina suomalainen: seuraan Hesaria edelleen joka päivä ja radiokanavat, joita kuuntelen, ovat suomalaisia. YleX:ltä edelleen löytyy parhaat aamujutut”, Kontro sanoo.

Myös Lauronen, Lammela ja Jääskeläinen kokevat edelleen olevansa suomalaisia ja ovat yhtä mieltä siitä, ettei Suomessa varsinaisesti ole mitään vialla – se ei vain ole paras maa heille. Ystäviä, perhettä ja ruisleipää on ikävä monella, mutta suomalaista kulttuuria ei niinkään.
”Minua ei vedä Suomeen mikään sellainen suomalaisuus itsessään”, Lauronen toteaa.

Tutkija Koikkalaisen mukaan kulttuuriseen maastamuuttoon olisikin hyvä alkaa kiinnittää huomiota. Tosin hän pohtii, että vaikeaahan sitä on estääkään. Siten järkevämpää olisikin Koikkalaisen mukaan pitää huolta, että halukkaiden olisi helppoa palata Suomeen: että Suomessa arvostettaisiin enemmän ulkomailla hankittua kokemusta.

Sillä saattaahan näistäkin ulkosuomalaisista löytyä vielä paluumuuttajia. Lammelakin mainitsee, että Suomi on varmasti maailmanlaajuisesti yksi parhaista paikoista elää, ja että hän nauttii Suomessa vierailusta.

”Suomi on tosi kiva kesämökkimaa.”

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. Timo (5.10.2017 kello: 11:43)

      Melko hyvin tuli taas Suomea mollattua melko yksipuolisella artikkelilla. Kenelläkään ei ollut mitään positiivista sanottavaa Suomesta,ja kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää varmasti että missään maassa ei asiat ole _vain_ hyvin tai huonosti. Itse voisin ehkä vähän syvemmällä kokemuksella puhua asiasta, sillä olen itse Suomen lisäksi Iso-Britanniassa, Saksassa, Liettuassa, Kanadassa, Espanjassa ja Ruotsissa yhteensä yli vuosikymmenen.
      Ulkomaalaisena asuessa jää usein huomaamatta ”normaalien” ihmisten rutiinit ja yhteiskunnan epäkohdat. Usein olet ulkopuolinen, joka pääsee nauttimaan vaan yhteiskunnan ja ulkomailla asumisen hedelmistä. Asennekin on eri, kun ei tarvitse politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista välittää, asiat ovat niinkuin ovat, ja jos ei enää maistu, voi aina muuttaa muualle. Todennäköisesti kaveriporukatkin koostuu avarakatseisista, älykkäistä ja kielitaitoisista paikallisista, muista expateista ja maassa mahdollisesti asuvista Suomalaisista. Ei missään maassa arkipuurtaminen ole niin hehkeää kuin joku voisi antaa ymmärtää.
      Parjaamisen sijaan voisi keskittyä siihen, mitä muilta kulttuureilta voitaisiin oppia, eikä siihen että Suomi on yksinkertaisesti niin ankea maa, että sieltä on pakko muuttaa pois.