Kulttuuri
2.11.2017

Klassikkoni: Terkkuja sinne kriisin keskelle!

Eveliina Mäntylä

VASTA OVELLA tajusin tyhmyyteni. Olin kävellyt iltakymmeneltä lähimarkettiin ostamaan kaljaa, koska vielä viikkoa aiemmin asuin maassa, jossa sitä myytiin kellon ympäri. Kärsinkö opiskelijavaihdon jälkeisestä kriisistä eli käänteisestä kulttuurisokista? Eikö Suomi enää ymmärtänyt minua enkä minä sitä?

Samoihin aikoihin vaihdosta palannut kaverini kaipasi vertaistukea. Häntä ahdisti, koska ei-vaihdon-käyneet kaverit eivät enää ymmärtäneet häntä niin kuin ennen. Viisi kuukautta Erasmus-vaihdossa Keski-Euroopassa oli ilmeisesti muuttanut häntä ihmisenä. En ymmärtänyt kaveriani. Kauppaepisodia lukuun ottamatta sopeuduin kotimaahani yhtä hyvin kuin ennenkin.

KÄÄNTEISTÄ KULTTUURISHOKKIA on selitetty sillä, etteivät muut ymmärrä ulkomailla asunutta. Kotiin palaava voi ahdistua, koska mikään ei tunnu muuttuneen Suomessa sillä aikaa, kun on itse kokenut vaikka mitä. Puoli vuotta Saksassa on kuitenkin eri asia kuin kymmenen vuotta Kambodžassa.

Uskon, että monen paluukriisi helpottuisi, jos asiaa miettisi itse. Onko oikeasti niin, etteivät kaverit enää ymmärrä, vai eikö asioita ymmärrä vain itse suhteuttaa? Vaihto on sen käyneelle merkityksellinen asia, eikä muiden tarvitsekaan ymmärtää siitä kaikkea. Kokemus on olemassa, vaikka sitä ei korottaisi mielessään tai puheessaan koko elämää mullistaneeksi seikkailuksi.

Puolessa vuodessa voi unohtaa hetkellisesti Suomen alkoholipolitiikan, mutta mitään suurempaa identiteettikriisiä tuskin syntyy.

Kuva: 123RF

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"