Ylioppilaskunta
17.11.2017

Tamypäiväkirjat: Kaatuillen kohti loppua

Soile Koski-Aho

TALVI YLLÄTTI hallituslaisen tänä vuonna totaalisesti. Nyrjäytin nilkkani heti ensimmäiseksi, kun astuin pihalle. Lumihanki oli peittänyt kynnyksen niin hyvin, että astuin harhaan. Tämän lisäksi talvi yllätti myös henkisesti. Onko nyt muka jo oikeasti marraskuu?

En haluaisi toistaa kliseitä, mutta vuosi 2017 on valehtelematta kulunut elämässäni tuplanopeudella.

Yksi parhaista ystävistäni lähti vaihtoon elokuussa. Havahduin pari viikkoa sitten siihen, että hänhän tulee jo kohta takaisin. En ole edes ehtinyt ikävöidä.

 

PÄÄ ON täynnä ajatuksia ja draivi huikea. Työmuisti myllertää, ja tätä kirjoittaessani välilehdiltä hyppii viestejä koko ajan silmille. Illallisjuhlat seuraavat toisiaan, ja silliksellekin on aina ehdittävä. (Btw, kiva, että kutsutte meitä tamyjääriä teidän vuosijuhliin, halutaan tulla vastakin!)

Olen aikaisemmin tänä vuonna kirjoittanut siitä, kuinka ärsyttävää y-liike-kieli on, ja siitä, kuinka tämä homma opettaa kärsivällisyyttä. Nykyään handlaan y-kielen ja saatan olla aavistuksen kärsivällisempikin. Haikeuden tunne täyttää kuitenkin mieleni.

Tamyn 92-vuotisjuhlien jälkeen omat isot hommat on taputeltu. Sitten suunnataan kohti seuraavia isoja haasteita.

Haluaisitko sinä haastaa itsesi seuraavana vuonna Tamyn hallituksessa?

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"
  • Mainos