Tamyn historiaa: Sodista keskinäiseen kinaan

MIKKO LAMPO, teksti

TAMYN ARKISTO, kuva

 

YHTEISKUNNALLISEN KORKEAKOULUN (YK) opiskelijat toimivat sotien jälkeen kahdessa eri yhdistyksessä: Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Oppilaskunnassa (YKO) ja ylioppilaissa (YY). Kiistat näiden välillä alkoivat jäsenmaksuista ja taloudesta. Esimerkiksi YY:n osallistuminen valtakunnalliseen opiskelijapolitiikkaan aiheutti kuluja. YY julistautui ylioppilaskunnaksi vuonna 1947, mikä vaikutti irtiotolta oppilaskunnasta.

Tämä herätti kiivasta keskustelua ylioppilaiden ja ei-ylioppilaiden asemasta korkeakoulussa. Korkeakoulu oli tullut tunnetuksi kaikkien kansalaisten paikkana, joten ylioppilaiden erottautumispyrkimykset ihmetyttivät YKO:ssa. Yhdistysten välejä soviteltiin jopa opettajavoimin. Korkeakoulu uudisti sääntönsä 1949 ja vahvisti kaksijakoisen tilanteen: opetusta tarjottiin sekä lakillisille että lakittomille.

 

OPISKELIJAT JATKOIVAT toimimista sekä YKO:ssa että YY:ssä. Näistä jälkimmäinen kohosi vuonna 1949 täysivaltaiseksi ylioppilaskunnaksi, jonka jäsenille tarjottiin samoja etuisuuksia kuin muuallakin: esimerkiksi ilmaista terveydenhuoltoa sekä mahdollisuutta osallistua opiskelijavaihtoon.
Sotien jälkeen opiskelijamäärät nousivat huimasti, ja vuonna 1945 Helsingin yliopisto alkoi tarjota YK:n oppiaineiden kaltaisia opintoja.

1950-luvun koittaessa tilanpuute ja kilpailuasetelma ajoivat YK:n harkitsemaan uusia tiloja tai muuttoa muualle. Opettajat vastustivat muuttoa, mutta opiskelijat niin YKO:ssa kuin YY:ssä kannattivat sitä. Kaupungeista houkuttelevimmalta alkoi vaikuttaa Tampere.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"
Ilmoitus
Ilmoitus