Haetaan töihin kaunista kaikkitietävää

Hei sinä suomea, portugalia, espanjaa, englantia ja ranskaa osaava, yliopiston käynyt sosiaalinen työnhakija. Jos vielä kykenet itsenäisiin päätöksiin, ryhmätyöskentelyyn, budjetointiin, asiakaspalveluun sekä vaate-, laite- ja lisäravinnehankintoihin, voit harkita hakemista meille markkinointihenkilöksi.

Mutta jotta sinun todella kannattaa pistää paperit tulemaan, sinulla täytyy olla kokemusta kansainvälisestä työstä sekä lisäravinteiden käytöstä ja opastuksesta. Näiden lisäksi edellytämme tietenkin ulkoista sopivuutta vaatemalliksi. Liitä siis hakemukseen itsestäsi kokovartalokuva.

Palkkaus on huippuluokkaa, tuhat euroa kuussa.

Ei, kyseessä ei ole huono vitsi. Töölö Gymin työpaikkailmoitus kertoo karusta totuudesta akateemisilta työmarkkinoilta. Sinun täytyy osata kaikki maailman asiat, mutta emme me siitä mitään ekstraa maksa.

Eikä helsinkiläinen kuntosali kovin suuri poikkeus ole. Maanantaina Ylen Tv-uutisissa haastateltiin kesätyöntekijöitä etsivien kuntien rekrytointivastaavia. Esimerkiksi Laitila maksaa kesiksille muuten 800 euroa kuussa, paitsi alan opiskelijoille ruhtinaalisen tonnin.

Näinä päivinä yliopistolla törmääkin hermoraunioihin. He kyttäävät puhelintaan ja kun sen näyttöön ilmestyy tuntematon numero, löysät valahtavat pöksyihin. Langattoman toisessa päässä olevan kesätyönantajan kanssa ei ruveta työehdoista neuvottelemaan.

Niin kauan kuin suuret ikäluokat ovat työelämässä, riittää hanttihommiinkin yliopistossa pänttääviä. Eikä tarvitse paljon maksaa.

Maanantaina julkaistun Kelan opiskelijatutkimuksen mukaan yli kahdeksan kymmenestä on ollut palkattomassa oman alan työharjoittelussa. Kokemusta halutaan hinnalla millä hyvänsä - ja myös ilman hintaa.

Jopa Aviisiin riittää tulijoita ilmaiseksi töihin.

Kasvualoilla, joihin voi kai yhä laskea informaatioteknologian, syntyy työpaikkoja sentään nousukauden aikaan.

Muilla aloilla työllistyminen riippuu vain eläkkeelle jäävistä. Eikä vapaita paikkoja tipu välttämättä siltikään.

Eläköityneen jättämä aukko pyritään kuromaan henkilöstösiirroilla. Niinpä sekin friikki, joka on aina ennen lähtenyt kotiin virka-ajan umpeutuessa, saa tuta ilmaisen ylityön ihanuuden.

Konsernien tytäryhtiöiden yhteistyön takia yhden ihmisen työn hedelmä leviää kuin seinään heitetty granaattiomena.

Yhä harvempi ruokkii yhä useampaa. Toiset jäävät työttömiksi, toiset palavat loppuun.

Mutta minkäs teet. Pakko sitä on yrittää, kunnes joskus isona työmarkkinoille ilmestyy reikä.

Siihen saakka on kai opiskeltava portugalia ja napsittava kokovartalokuvia.