06.09.2010, nimipäivää viettävät
Asko ja Felix
|
![]() |
|
|
"En ole koskaan ajatellut, että se on erikoista etten ole käynyt lukiota. Se ei ollut niin poikkeuksellista 20 vuotta sitten. Nyt kun olen saanut tilittää siitä viimeisen kuukauden, olen huomannut, että se on tosi erikoista", joulukuussa aloittanut opetusministeri Henna Virkkunen sanoo.
Virkkunen myöntää, että olisi saattanut mennä lukioon, jos olisi tiennyt lukiottomuuslööpit etukäteen.
"Mutta ei se mua haittaa. Mua ei oo koskaan haitannut olla vähän erilainen nuori."
Ministeri päätti yläasteen jälkeen mennä kauppaoppilaitokseen. Tosin hän ajattelee nyt, että olisi voinut tarvita enemmän oppilaanohjausta.
"Kun kauppaoppilaitokseen meno olisi ollut ajankohtaista, mulla oli aika kovaa teini-ikääni liittyvää jännitystä. Tuntui aika pelottavalta mennä uuteen kouluun. Halusin valita turvallisemman vaihtoehdon."
Virkkunen oli harrastanut ratsastusta koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Tallit olivat olleet hänen elämänsä pääsisältö. Hän ajatteli pitävänsä välivuotta koulusta ja meni tallille töihin. Vuosi venähti viideksi vuodeksi, jonka aikana Virkkunen kävi vuoden iltalukiota.
"Yksi tärkeä tavoite lukiossakin oli, että mä halusin käydä saksan kursseja, jotta voin mennä Saksaan ratsastamaan. Kun olin käynyt kolme saksan kurssia, ajattelin, että nyt mä varmaan pärjään", ministeri nauraa.
Lukio jäi kesken. Virkkunen muutti Helsinkiin hevosensa kanssa ja reilun vuoden päästä Tanskaan.
"Aikanaan sain unelmatehtävän Saksassa. Pääsin tallille, jossa oli varmaan maailman parhaat estehevoset. Silti mä aloin empiä, että ei tää riitäkään mulle elämänsisällöksi."
Virkkunen oli 21-vuotias, kun tuli vuonna 1993 takaisin Suomeen. Hän meni Kristilliseen opistoon viestinnän linjalle ja alkoi samaan aikaan suorittaa journalistiikan ja puheviestinnän perusopintoja avoimessa yliopistossa. Opistokoulutus oli maksutonta, koska nuorisotyöttömyys oli laman keskellä korkeaa.
"Silloinhan oli todella ankee aika. Jyväskylässäkin nuorisotyöttömyys oli 25 jos ei 30 prosenttia. Mä huomasin, että haluan vaikuttaa ja aloin osallistua politiikkaan. Pääsin vuonna 1996 valtuustoon."
Hän pääsi Kristillisen opiston aikana työharjoittelijaksi Keskisuomalaiseen, josta alkoi ura toimittajana. Virkkunen oli töissä Keskisuomalaisessa viitisen vuotta erilaisissa pätkissä ja vapaana toimittajana.
"Hain heti 94 kesällä pääsykokeella journalistiikkaan, mutta jäin puolen pisteen päähän eli ekalle varasijalle. Jatkoin opintoja avoimessa, enkä hakenut enää pääsykokeella. Sain opiskelupaikan avoimen kautta."
Hänen työpäivänsä toimituksessa olivat lähes kokopäiväisiä, joten hän ei koskaan nostanut opintotukea. Silti hän korottaisi opintotukea nyt ministerinä.
"Minun mielestäni opintotuen pitäisi olla sen suuruinen, että tuen pienuuden takia ihmiset ei olisi pakotettuja tekemään töitä."
Hänen opintonsa etenivät työn tahdissa. Saattoi olla vuosikin välissä, että Virkkunen ei käynyt yliopistolla.
Vuosituhat ehti vaihtua ennen gradun valmistumista. Maisterin paperit irtosivat seitsemässä-kahdeksassa vuodessa. Opintojen loppuvaiheessa hän meni osakkaaksi viestintätoimistoon, koska oli haaveillut pitkään yrittäjyydestä. Gradun jälkeen hän aloitti jatko-opinnot.
Opetusministeri Virkkusen puheessa koulutuksesta on kuultavissa hänen oma koulutustaustansa. Hänen mielestään suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on tärkeää se, että ei joudu liian varhain valitsemaan.
"Ei ole umpiperiä, joista ei pääse mihinkään, jos on valinnut väärin. Voi vaihtaa suuntautumistaan tai myöhemmin päästä mukaan."
Erityisesti omiin kokemuksiinsa pohjautuen hän toivoisi mahdollisimman monen opinto-ohjaajan olevan päätoiminen. Tämä tarkoittaisi käytännössä isompia kouluja.
Virkkusen ensimmäisiä aloitteita ministerinä oli oppisopimustyyppisen koulutuksen käynnistäminen maistereille ja korkeakoulutasoisen täydennyskoulutuksen helpottaminen. Tämäkin tukee erilaisia koulutusreittejä.
"Se on nuorten siirtymistä opintoihin hidastavaa, kun korkeakoulutetut kilpailevat samoista paikoista kuin tuoreet ylioppilaat. Nyt yritetään, että jo tutkinnon suorittaneet hakisivat opinto-oikeutta vain tietylle kokonaisuudelle."
Teini-ikäinen Henna oli niin ujo, että otti kaverinsa mukaan työhaastatteluun hevostallille. Hän on nyt puolustamassa ujoja ja kilttejä tyttöjä. Virkkunen on myöntänyt kannattavansa kokeiluja, joissa tytöt ja pojat jaetaan tietyissä oppiaineissa eri ryhmiin esimerkiksi yläluokilla tai jo tarhassa.
Hän selittää, että päiväkodeissa on huomattu että tytöt alkavat hyvin varhaisessa vaiheessa palvelemaan poikia. Esimerkiksi tarhassa pojilta hyväksytään helposti, että he heittelevät ruokaa lattialle, jonka tytöt keräävät.
"On Suomen erityispiirre, että meillä tytöt eivät kiinnostu matematiikasta. Jaetussa ryhmässä tytöt pääsisivät paremmin esiin omina yksilöinään, eivätkä oman sukupuolensa edustajina. Sillä voisi olla vaikutusta nuorten kykyjen kehitykseen ja jatko-opintoihin suuntautumiseen."
Hertta-Mari Kaukonen
Teksti & kuva
"Uusi yliopistolaki on tuossa laukussani, mutta ei vielä julkinen. Omasta puolestani se on valmis", opetusministeri Henna Virkkunen osoittaa käsilaukkuaan Jyväskylän yliopiston kirjaston kahvilassa.
Monisatasivuisen yliopistolain pitäisi astua voimaan elokuussa, jolloin sitä aletaan noudattaa ensi vuonna.
"Opiskelijoiden merkitys uudessa laissa on entistä suurempi. Yliopisto omistaa itsensä jatkossa, joten opiskelijatkin ovat sen omistajina.
Ministeri perustelee ulkopuolisten jäsenten määrän kasvun hallituksessa sillä, että yliopistoissa tarvitaan jatkossa uutta osaamista taloushallinnon pyörittämisessä sekä henkilöstö- ja rekrytointiasioissa, koska yliopistot eivät ole enää jatkossa valtion tilivirastoja.
Euroopan talousalueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilua on kritisoitu paljon.
"Jos maksullinen ohjelma käynnistetään, siitä pitää päättää ministeriön asetuksella. Kovin suurimuotoista se ei tule siis olemaan."
Vähävaraisten stipendijärjestelmän toteutus herättää myös ihmetystä.
"Stipendijärjestelmä voi olla niinkin yksinkertainen, että yliopisto päättää että vähävaraisilta ei peritä maksua."
Uudessa laissa rahoituksessa otetaan huomioon lisää laadullisia asioita, kuten opiskelijoiden tyytyväisyys opetukseen eli opiskelijapalautteet.
"Yliopistojen tulee kiinnittää huomiota, kuinka monta opiskelijaa on yhtä opettajaa kohden."
Valtio turvaa edelleen yliopistojen perusrahoituksen, mutta yliopistot voivat kerätä lisärahaa. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto on ottanut tavoitteeksi kerätä 10 miljoonaa euroa.
"Monet yliopistot kampanjoivat, että vanhat opiskelijat rahoittaisivat yliopistoaan. Lahjoitus on verovähennyskelpoista tämän ja ensi vuoden. Itse lahjoitan ilman muuta."
Tampereen yliopistolla ei ole ainakaan vielä entisille opiskelijoille suunnattua rahankeräyskampanjaa.
"Tampereen yliopisto ei välttämättä kerää ollenkaan rahaa. Se on aika jähmeä muutoksissaan."
Hertta-Mari Kaukonen
Syntynyt: 4.6.1972 Joutsassa
Ammatti: opetusministeri
Puolue: Kansallinen Kokoomus
Koulutus: filosofian lisensiaatti
Ura: kansanedustaja 2007-, apurahatutkija Jyväskylän yliopistossa 2003-2006, osakas ja viestinnän suunnittelija Medita Communicationissa 1998-2003, toimittajana mm. Keskisuomalaisessa sekä freelancerina 1993-1998
Perhe: aviomies kunnanjohtaja Matti Mäkinen ja poika Väinö (s. 2004)