Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kuinka talouskriisi kesytetään?

Talousblogisti Antti Ronkainen ja kaupunginvaltuutettu Ilkka Sasi istuivat saman pöydän ääreen puimaan talouskriisiä. Sasi luopuisi palkankorotuksista ja laskisi yhteisöveroa. Ronkainen haluaisi pistää rahaliiton periaatteet uusiksi.

Antti Ronkainen (vas.) haluaisi viedä keskustelun rahaliiton rakenteisiin yksittäisten valtioiden sijaan. Ilkka Sasi (oik.) on toiveikkain mielin euroalueen tulevaisuuden suhteen.
Antti Ronkainen (vas.) haluaisi viedä keskustelun rahaliiton rakenteisiin yksittäisten valtioiden sijaan. Ilkka Sasi (oik.) on toiveikkain mielin euroalueen tulevaisuuden suhteen.


Yhdestä asiasta
kokoomuksen 26-vuotias kaupunginvaltuutettu Ilkka Sasi ja 27-vuotias vasemmistolainen talousblogisti Antti Ronkainen ovat heti alkuun samaa mieltä: laman sijaan on parempi puhua taantumasta.

Sasi antaa laman ja taantuman erosta kouriintuntuvan esimerkin.

"Tamperelainen maallikko sanoisi, että lama on sellainen tilanne, kun Hämeenkadulla liikkeet ovat tyhjinä ja niitä vuokrataan tai myydään."

Ronkaisen mukaan niillä toimenpiteillä, joita Euroopassa on tehty viimeisten vuosien aikana, on ostettu lisää aikaa ja estetty taantuman eskaloituminen lamaksi.

"Se, että taantuma ei ole puhjennut vielä lamaksi, ei tarkoita sitä, että kriisi olisi ohi", Ronkainen sanoo.

Sasin mielestä lainalla on siirretty kriisin pahinta vaihetta tuonnemmaksi.

"On otettu krapularyyppyjä", Sasi muotoilee. "Se on ihan kyvystä kiinni, pystytäänkö loiventavat ottamaan oikeassa tahdissa, että krapula menee ohi, vai jysähtääkö se todella päälle."

Kriisi näkyy Ronkaisen mukaan Euroopassa korkeimpana työttömyysasteena 25 vuoteen. Välimeren maissa, etenkin Kreikassa ja Espanjassa tehdään koko ajan historiallisia ennätyksiä nuorisotyöttömyydessä.

Euromaat ovat myöntäneet Kreikalle 240 miljardin euron tukipaketit maan talousongelmien selvittämiseen.

"Leikkausten, säästöjen ja tukipakettien yhteisvaikutus on ollut se, että työvoima ja pääoma pakenevat Välimeren maista", Ronkainen sanoo. "On käsittämätöntä, että finanssimarkkinat näyttävät toiveikkailta ja odottavat nousua, vaikka reaalitalouden mittareilla mitattuna tilanne on vakavampi kuin vuosi sitten."

Sasin mielestä keskeinen tekijä, joka aiheuttaa investoijissa huolta Etelä-Euroopan maiden suhteen, on yhteiskunnallinen levottomuus.

"Investoijat pelkäävät, että jos pistää tehtaan pystyyn, työntekijät lakkoilevat välittömästi. Ei ole varmuutta siitä, pystytäänkö tavaraa toimittamaan säännöllisesti, kun tehtaat ovat pystyssä", Sasi toteaa.

Sasin mielestä nyt olisi Euroopan kansantalouksien kannalta helpompaa tehdä päätös vetää Kreikalta letkut irti kuin pari vuotta sitten.

"Aiemmin oli pelko, että pankit alkavat kaatua dominoefektinä, koska pankkien taseissa oli niin paljon Kreikkaan liittyviä riskejä", Sasi sanoo. "Näiden riskien määrä on nyt huomattavasti pienempi."

Ronkainen katsoo, että euroalueesta olisi mahdotonta erota niin, että vain yksi maa eroaisi. Halukkaita tulisi sen jälkeen lisää.

"Jos Kreikka potkaistaan pois, se aloittaa todennäköisesti rahaliiton levottoman hajoamisen pikkuhiljaa."


Mitä ratkaisuja
Suomessa sitten pitäisi tehdä, jotta taantumasta selvittäisiin? Sasille ongelma on velkaantumiskehitys julkisella ja yksityisellä sektorilla.

"On otettu niitä kuuluisia krapularyyppyjä, ja rakenteellista kestävyysvajetta ei ole korjattu", Sasi sanoo. "Loputtomiin velkaantuminen julkisella ja yksityisellä sektorilla ei voi kestää. Jollain tavalla yhteiskunnan pitää säästää."

Väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen on Euroopan laajuinen ongelma, joka Sasin mukaan osuu erityisesti Suomeen. Väestö ikääntyy, ja työikäisten määrä suhteessa vanhempaan väestöön vähenee koko ajan.

Ronkaisen mukaan politiikka, jota Suomen hallitus tekee tällä hetkellä, toimii samalla logiikalla kuin yritykset.

"Yrityksen on pelkästään järkevää toimia niin, että se laittaa menot alas ja tulot ylös. Kun työsopimuksia heikennetään, palkkoja pienennetään ja työuria pidennetään, tullaan repineeksi pienemmästä määrästä työntekijöitä enemmän työtä irti. Koska työttömyys ei näytä kohenevan pelkällä kilpailukyvyn lisäämisellä, huoltosuhde pahenee entisestään."

Sasi on palkkapolitiikassa eri linjoilla Ronkaisen kanssa.

"Jos logiikka olisi se, että palkkojen alentaminen tai pitäminen samalla tasolla johtaisi huoltosuhteen heikkenemiseen, se tarkoittaisi kääntäen verrannollisesti sitä, että mitä enemmän palkkoja nostettaisiin, sitä enemmän onnelassa olisimme. Todennäköisin tie Suomen menestykseen tulevaisuudessa on se, että mentäisiin nollalinjalla eli palkat pysyisivät samalla tasolla, kuin mitä ne nyt ovat."

Kilpailukyky palkoissa on Sasin mukaan ennenkin näkynyt Suomen vientiyritysten menestymisenä. Ronkainen pitää nollalinjaa haitallisena.

"Nollakorotukset tarkoittavat kysynnän laskua, mikä ei ole hyvä yritysten kasvunäkymille", Ronkainen toteaa.

Sasi sanoo, että palkkojen laskemisesta on hyviä ja huonoja esimerkkejä.

"Palkkojen lasku on karu tie, eikä välttämättä sosiaalisesti kestävin tie, mutta meillä on esimerkkejä, että niin karu tie kuin se onkin, se toimii."


1990-luvun alussa
Suomi lähti Sasin mukaan nousuun pitkälti siksi, että reaalipalkat laskivat ja vientiteollisuuden palkkakustannukset alenivat suhteessa kilpailijamaihin. Ronkaisen mielestä kysymys ei ole pelkästään palkasta.

"1990-luvun lamassa tärkein tekijä Suomen kilpailukyvyn kasvattamisessa oli se, että markka devalvoitiin."

Euroalueella devalvaatiota ei voida tehdä, koska maat ovat niin eritasoisia.

"Sisäinen epätasapaino euroalueen sisällä kasvaisi, joten devalvaatiota ei voida edes harkita", Ronkainen selittää. "Ainoa keino lisätä kilpailukykyä on sisäinen devalvaatio, eli juuri se politiikka, mitä on ajettu viimeiset vuodet. Sen seuraukset ovat kiistatta epäonnistuneet."

Sasin mielestä sillä, onko kyseessä valuutan arvon kautta tapahtuva devalvaatio vai sisäinen devalvaatio, ei ole kuluttajan kannalta merkitystä.

"Kuluttajalle tavaroita ja palveluita ostaessa se on reaalisesti täysin sama. Palkkapolitiikan joustavuus yleensä vähentää työttömyyttä ja lisää työllisyyttä."

Ronkainen vierastaa sitä, että työttömyyden ja palkkatason välille rakennetaan korrelaatioita.

"Sen sijaan on kiinnitettävä huomio kilpailukyvyn ja työllisyystilanteen väliseen dynamiikkaan. Tämä kokonaisuus määrää sekä kysynnän että valtion tulopohjan."

Ronkainen sanoo, että Elinkeinoelämän keskusliitto vaatii melkein kymmenen prosentin yhteisöveron laskua, joka tietäisi valtion tuloihin melkein kahden miljardin euron lovea.

"Luvataan, että se on kannattava riski, ja että tulee luoduksi 100 000 työpaikkaa."

Sasin mielestä yhteisöveron alennus on selkeä kaikkia yhteisöveron piirissä olevia toimijoita kohtaan ja läpinäkyvämpi kuin yritystuet. Hän toteaa, että Suomi käy jatkuvasti verokilpailua muiden maiden kanssa. Suomella oli hänen mukaansa erittäin kilpailukykyinen yritysverotus 1990-luvulla.

"Meillä pitää olla kilpailukykyinen verotus. Ei voida idealistisesti ajatella, että pidämme korkeita veroja täällä, koska se johtaa pääomien pakenemiseen maasta. Pääomien vapaa liikkuvuus johtaa siihen, että verokilpailu on otettava huomioon."

Verokilpailu on Ronkaiselle nimenomaan ongelma.

"Se ei pysähdy koskaan. Se, että saamme tänään kilpailukykyisen verotuksen tarkoittaa, että huomenna se ei enää ole sitä, koska joku on tiputtanut veroja vielä enemmän. Yksittäinen maa ei voi ratkaista verokilpailua."

Sasin mielestä keskipitkällä ja lyhyellä aikavälillä on osallistuttava verokilpailuun.

"Ammumme itseämme nilkkaan, jos laitamme idealistisesti laput silmillemme, vaikka meillä olisi hyvä tavoite esimerkiksi harmonisoida valtioiden välistä verotusta."


Ronkainen painottaa
sitä, että talouskriisiä ei voida ratkaista Suomen sisällä. Sen jälkeen kun Ison-Britannian pääministeri David Cameron ilmoitti, että maa järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, on puhuttu, että Euroopan unioni olisi ongelmien syynä.

"Tosiallisesti ongelma on Euroopan talous- ja rahaliitto EMU. Maastrichtin sopimuksessa on kaksi keskeistä ongelmaa: se, että Euroopan keskuspankkia on kielletty rahoittamasta jäsenmaita, jonka seurauksena korot voivat nousta sietämättömiksi, ja se, että EKP:tä ei ole velvoitettu huolehtimaan kuin siitä, että inflaatio ei kasva liikaa. EKP ei tee mitään, vaikka työttömyys on Euroopassa historiallisen korkealla."

Sasin mielestä eurovaluutta itsessään ei luo ongelmia.

"Ranska ja Saksa rikkoivat 2000-luvun alkupuolella alkuperäisen vakaussopimuksen periaatteita, että talouden vuotuinen alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia, ja maat velkaantuivat. Tässä syntyi keskeinen moraalinen ongelma, että eurolle on luotu säännöt, mutta sääntöjä ei ole noudatettu."
Eurovaluutta kytkeytyy Sasin mukaan tiukasti Euroopan unioniin, koska eurosta ei ole poistumistietä.

"Taaksepäin siirtymistä ei ole Euroopan unioniin luotu", Sasi toteaa.

"Eurovaluuttakeskustelu kytkeytyy siten unionin tulevaisuuteen, koska euro on osa EU:ta."

Ronkaisen mielestä kriisi on tuonut taloudellisen ja sosiaalisen kriisin lisäksi esiin poliittisen kriisin.

"Euroopan kansojen rahaliitossa tuntuu, että hyvin negatiivisella ja kyynisellä tavalla kaikki vetävät kotiinpäin. Puhutaan kauniisti Eurooppahymneistä, mutta kun taantuma tulee, niin yhteishenki loppuu."


Sasi huomauttaa
, että kun mietitään Euroopan unionin perustaa, lähtökohtana on ollut rauhan ja vakauden takaaminen Euroopassa.

"Varmasti kaikkien Euroopan valtioiden etu on se, että ollaan yhteisessä veneessä. Mutta kun puhutaan EU:n yhteistyön syventämisestä, täytyy kysyä, millainen se EU on, johon ollaan menossa, ja millaiseen syvempään EU:hun Suomen kannattaa lähteä mukaan."

Ronkaisen mukaan ajatus pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden liikkumisesta on hieno. Hänestä näyttää käyneen niin, että pääomat ovat liikkuneet kaikista vapaimmin ja niillä on etuajo-oikeus.

"Euroopan talous- ja rahaliitossa näyttäisi olevan sellainen rakenne, että erityisesti pankkisektori hyötyy. Näen kaksi vaihtoehtoa, Maastrichtin sopimuksen avaaminen tai rahaliiton romuttaminen. Nyt yhdessä veneessä oleminen lisää Euroopan pohjoisen ja etelän välistä sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa ja ristiriitoja."

Ronkaisen mielestä olisi koko euroa käyttävälle Euroopalle demokraattista ja järkevää avata Maastrichtin sopimus ja asettaa aika, mihin mennessä sitä muutetaan, jonka jälkeen jokainen maa äänestää, ovatko ne mukana rahaliitossa vai eivät.

"Tällä hetkellä valtioita viedään kohti liittovaltiota ilman mitään julkista keskustelua tai demokraattista hyväksyntää. Kriisissä ongelmallista on ollut julkisen keskustelun täysin ala-arvoinen taso ja se, että kansalta ei ole kysytty mitään. Perussopimusten muuttaminen edellyttää kansanäänestysten järjestämistä. "

Sasi luottaa edustukselliseen demokratiaan.

"Päätöksiä tekee eduskunnassa laajapohjainen hallitus vasemmalta oikealle. Oma kantani kansanäänestyksiin on, että perustuslaillisissa kysymyksissä voidaan harkita neuvoa-antavaa kansanäänestystä."

Sasi suhtautuu euron säilymiseen yhteisvaluuttana luottavaisin mielin.

"Suomen pitää olla joka tapauksessa varuillaan, kaikkiin riskeihin kannattaa varautua. Sinisilmäinen ei kannata olla, mutta on hyvä olla toivoa."

Sasin ja Ronkainen poistuessa keskustelusta Kauppakadulle Yo-talon portaikossa kaikuu innokas väittely yhteisöverosta.





Maastrichtin sopimus

Maastrichtissa 1992 allekirjoitettu sopimus Euroopan unionista tuli voimaan 1993.

Sopimus koostuu kolmesta pilarista: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa.

Sopimus johti EU:n syntyyn ja euron luomiseen.



Talous- ja rahaliitto

Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) on merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä.

Siihen kuuluu talous- ja veropolitiikkojen koordinointi, yhteinen rahapolitiikka sekä yhteinen valuutta, euro.

Kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota osallistuvat talous- ja rahaliittoon.

Osa valtioista on vienyt yhdentymisen pidemmälle ottamalla euron käyttöön. Nämä 17 valtiota muodostavat euroalueen.



Euroopan keskuspankki


EKP toimii keskuspankkina Euroopan yhteisen rahan euron käyttöalueella.

Sen tärkein tehtävä on ylläpitää euron ostovoimaa ja hintavakautta euroalueella.

EKP:n päämaja sijaitsee Frankfurtissa.


Samuli Huttunen, teksti ja kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto