Kielen opettamisen kultaiset keinot

Kasvoin kukkeimman lapsuuteni Unkarin kansantasavallassa aikana, jolloin kielten opetus ei ollut mitä edistyneintä. Minun ja muiden ikätoverieni täytyi analysoida kieliopin kiemuroita ja lauseiden syvärakenteita päivästä toiseen. Ala-asteen kansankynttilät eivät olleet järin yllättyneitä opetuksen tehottomuudesta, eikä suurin osa oppilaista ole koskaan pystynyt nujertamaan tuona aikana kehittynyttä vastenmielisyyttä, ellei jopa inhoa, kielten oppimista kohtaan.

Maailma on muuttunut noista ajoista ja erilaiset edistykselliset metodit ovat levittäytyneet peruskouluihin maan joka kolkkaan. Enää lasten ei tarvitse uppoutua kieliopin syvimpään olemukseen seitsenvuotiaina. Sittemmin perehdyin opinnoissani historiaan, ja aika patinoi kirvelevät muistot ankarista ja ehkä hieman sadistisistakin kieltenopettajista. Valmistuttuani janosin uusia haasteita ja päädyin tänne pohjoiseen.

Olin täynnä odottavaa jännitystä Suomea ja sen kieltä kohtaan. Korviini oli kantautunut ylistäviä tarinoita suomalaisesta luovasta ja ehdottomasti modernista tavasta opettaa kieliä. Saisin mahdollisuuden opiskella vertailut voittaneessa, muita maita innoittaneessa systeemissä! Poimin kaikki saatavilla olevat kurssit Tampereen yliopiston kielikeskuksen tarjottimelta sisäistääkseni suomen kielen mahdollisimman nopeasti.

Olin innoissani valmistautunut Tähtien sota -tyyliseen huipputekniikkaan ja viimeisimpiin kielitieteellisiin trendeihin, mutta suureksi pettymyksekseni sain huomata, että täällä noita muinaisen Unkarin kansantasavallan metodeita vielä sovellettiin silmää räpäyttämättä. Tämän teki mahdolliseksi se tosiasia, että useimmat tarjolla olevista kursseista keskittyivät kielen rakenteeseen, eivät käytännön harjoituksiin ja arkipäivän kielenkäyttöön.

Kuitenkin useimmat opiskelijat olivat tulleet opiskelemaan suomen kieltä nimenomaan käytännön syistä haluten käyttää kieltä juuri jokapäiväisissä tilanteissa. Nämä tarpeet unohdettiin, ja aikuisten ihmisten oli opiskeltava kieltä tiukasti hallitussa, ehdottomassa ja painostavassa ilmapiirissä.

Luovaan ja kommunikatiiviseen kielenkäyttöön tähtäävä opetus rennossa, mutta tehokkaassa ilmapiirissä vastaisi täsmällisemmin suomen kieltä opiskelevien ulkomaalaisten odotuksiin ja tarpeisiin. Myös opiskelijoiden kanssa työskentelevällä opettajalla olisi suotavaa olla edes hiukan kokemusta ulkomailla elämisestä, niin että hän kykenisi ymmärtämään opiskelijoidensa mahdollisesti kohtaamia vaikeuksia. Voimakkaasti kansallismielinen ja puolustava asenne ei ole omiaan luomaan hedelmällistä vuorovaikutusta.

Jos summaamme edellä mainitut seikat, ei tarvitse ihmetellä, miksi vain erittäin harvat ulkomaalaiset opiskelijat ovat saaneet apua käytännön suomen kielen taitoonsa yliopistossamme.

Voimmekin kysyä: Mitä tarkoitusta varten Tampereen yliopistossa tarjotaan suomen kielen kursseja?