Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 17/2010
kansi

Talous alas!

Degrowth-liikke vaatii vaihtoehtoa yhteiskunnan talouskasvupakolle.

Viljami Wager hankki itselleen potkut, koska ei halunnut olla vittuuntunut kahdeksan tuntia päivässä.
Viljami Wager hankki itselleen potkut, koska ei halunnut olla vittuuntunut kahdeksan tuntia päivässä.

Talouskasvu tuhlaa luonnonvaroja ja kasvattaa tuloeroja. Muun muassa näistä syistä talouskasvukriitikot haluvat vaihtaa nykyisen kasvuun perustuvan talousjärjestelmän kasvuttomaan yhteiskuntaan.

"Kasvuyhteiskunnan tärkeimpiä arvoja ovat kasvu ja kilpailu. Osalla menee tosi hyvin, mutta osalla todella huonosti. Kasvuttomassa yhteiskunnassa sen sijaan tasa-arvo on tärkeää ja tuloerot ovat pienet", kertoo kansalaisaktivisti ja sosiologi Jarna Pasanen.

Pasanen on yksi näkyvimmistä degrowth-liikkeen ajajista Suomessa. Liike pyrkii hallittuun talouslaskuun, päinvastoin kuin virallinen Suomi.

"Vaikka nykytyylin jatkaminen olisi meistä mukavaa, pitää kysyä, onko meillä oikeutta elää näin. Moni tuntee epämääräistä huonoa oloa siitä, että tämä ei ole reilua peliä. Jos haluaa, että lapsenlapsenlapsilla on vielä mahdollisuus elää maapallolla, nyt on aika toimia."


Kasvunpurkajat ajavat muutosta yhteiskunnan tasolla, vaikka korostavat myös, että jokainen voi vaikuttaa valinnoillaan. Tärkeitä yksilöllisiä elämäntyylivalintoja ovat pienet tulot ja vähäinen kulutus.

"Aamulehden pääkirjoitukset toitottavat kulutusta kansalaistekona, mutta se on ristiriitainen teko. Pitäisi kuunnella tulevia sukupolvia. Vaadin päättäjiltä B-suunnitelman kasvuttomasta yhteiskunnasta. Tällä hetkellä koko ajatusta ei oteta huomioon."

Pasanen ymmärtää ihmisten huolen talouslaskun mukanaan tuomista ongelmista, kuten työttömyydestä tai sosiaaliturvaleikkauksista. Uudessa järjestelmässä vähäosaisten toimeentulo turvataan ottamalla rikkailta ja antamalla köyhille.

"Käytännössä se tarkoittaa tuloverojen tiukkaa progressiivista verotusta."

Sosiologin mukaan elämä kasvuttomassa yhteiskunnassa on myös nykyistä onnellisempaa, koska työnteko vähenee ja vapaa-aika lisääntyy.

"Pyrimme 30 tuntiseen työviikkoon. Ja kun työaika vähenee, työtäkin on enemmän."

Kasvun purkamisen tavoittelu kuulostaa varsin utopistiselta Suomen ja Euroopan pyristellessä talouskriisin hampaissa. "Vielä utopistisempaa on se, että luonnonvaramme riittäisivät nykyisen kulutusyhteiskunnan ylläpitämiseen. Öljyhuippu on jo saavutettu. Mutta ymmärrän, että ihmiset, jotka eivät ole huolissaan ympäristöstä, eivät ymmärrä, miksi mitään pitäisi muuttaa."

Radikaalit talouskokeilut, kuten kommunistinen Neuvostoliitto toi mukanaan merkittäviä lieveilmiöitä. Eikö degrowth-mallissa ole sama vaara?

"Tässä nykysysteemissä lieveilmiöt ovat pahimmat koskaan. Nykymeno on kuluttanut maailman luonnonvaroja pahemmin kuin mikään muu systeemi."


Jarna Pasasen ja Marko Ulvilan tuore teos Vihreä uusjako pyrkii esittämään ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin


Viljami Vastarannankiiski

Taiteilija, lavastaja ja muusikko. Viljami Wagerilla riittää puuhaa, muttei rahaa. Wager elää yhteiskunnan tuella. Vielä kuusi vuotta sitten hän yritti tehdä tavallisia päivätöitä muun muassa rakennustyömaan apulaisena.

"Sitten hankin itselleni potkut, koska tulin siihen tulokseen, että jos vituttaa kahdeksan tuntia päivässä, niin se on jo vähän liikaa", Wager hymähtää.

Taiteilijan mukaan pienipalkkaiset raatavat turhaan sellaisen systeemin puolesta, jonka kasvu hyödyttää vain rikkaita. Wager asuu kaupungin vuokra-asunnossa Tampereen Kissanmaalla. Työttömyyspäivärahan ja asumistuen lisäksi hänen täytyy hakea joka kuukausi rahaa sosiaalitoimesta.

"Sossun myöntämä tuki vaihtelee aivan mielivaltaisesti kuukaudesta toiseen."

Kukaan Wagerin kavereistakaan ei käy perinteisissä palkkatöissä, mutta tienaa kyllä taiteellaan.

"Sitä miettii, että elääkö sitä jossakin kuplassa, kun ei ole työssäkäyviä kavereita."

Rahaa kuluu lähinnä ruokaan ja baarissa istumiseen.

"Olen miettinyt, että kuinka paljon baarissa juominen kuluttaa luonnonvaroja, mutta toisaalta siinä maksaa paitsi tuotteesta myös palvelusta."

Vaatteita tai tavaroita hän ei turhaan ostele, vaan hän saa niitä kavereiltaan, etsii roskalavoilta tai käy kirpputorilla.

"Nytkään minulla ei ole päällä mitään, minkä olisin kaupasta uutena ostanut."

Wager ei silti koe elävänsä askeettisesti, vaan sanoo olevansa hedonisti.


Vaikka Wager elää itse suomalaisten palkkatyöstä kerättyjen verovarojen kustantaman systeemin varassa, hän ei pelkää tukijärjestelmän romahdusta.

"Luulen, että jos kukaan ei kävisi palkkatöissä, nyky-yhteiskunta romahtaisi täysin. Kukaan ei saisi rahaa, eikä kukaan voisi sitä käyttäkään. Minua muutos ei edes pelota."

Miehen mielestä jo nyt on käynnissä globaali tappelu vähenevistä resursseista, joten siinä mielessä talouskasvun pysähtyminen ei muuttaisi tilannetta.

Taiteilijan mielestä muutosta ei saa aikaan ainakaan äänestämällä eduskuntavaaleissa. Hän ei ole pariin vuoteen äänestänyt, koska ei halua antaa tukeaan systeemille.

"Jos käyttää oikeutensa äänestää, antaa hyväksynnän sille, että poliitikot kaappaavat vallan seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

Edustuksellinen demokratia tarjoaa vain näennäisen tavan vaikuttaa."


Wagerin mielestä äänestämistä parempi tapa vaikuttaa yhteiskuntaan on protestoida omilla elintavoillaan tai organisoitua laajassa skaalassa vastustamaan systeemiä.

"Kavereiden kanssa on tarkoitus häiritä tulevia eduskuntavaaleja. Katsotaan, mitä siitä tulee, että päästäänkö putkaan."


Professori tyrmää degrowth-liikkeen

Teollisuustalouden professori Paul Lillrank Teknillisestä korkeakoulusta pitää talouslaskun tavoittelua täysin epärealistisena ja utopistisena ajatuksena. Professorin mukaan viimeaikainen valtionvelan hurja kasvu osoittaa, että nykyinen yhteiskunta on kykenemätön toimimaan tilanteessa, jossa talous ei kasva.

"Finnairin lakko on hyvä esimerkki siitä, että kun piirakka pienenee, alkaa taistelu. Sitä paitsi talouden kasvunäkymät eivät näytä kovin hyviltä, joten tämä degrowth-ajattelu kuulostaa siltä, että sopeudutaan vallitsevaan tilanteeseen. Tähän voi sanoa, että happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista", laukoo Lillrank.

Professori ei allekirjoita talouskasvukriitikoiden väitettä siitä, että talouskasvun hedelmät kasautuisivat vain ylimmälle eliitille. "Jos tätä epäilee, voi käydä katsomassa, miten on käynyt Kiinassa ja Intiassa. Kun Britannia teollistui, kapitalistit kuolivat köyhinä, ja itse asiassa suurin edunsaaja oli työväenluokka."


Suomikin oli ennen sotia köyhä maa, jossa sosiaaliturva oli tuntematon asia. Talouden alasajamista ajavat voivat Lillrankin mukaan kysyä itseltään, onko työttömillä kivaa. "Kun talous lähtee laskuun, hallitusten budjetit pienenevät ja jaettavan rahan määrä vähenee."

Lillrank myöntää, että raaka-aineiden saatavuus on ongelma, ja että talouskasvu rasittaa ilmastoa. Silti professorin mukaan on parempi muuttaa kasvun suuntaa kuin pysäyttää se. "100 vuotta sitten talouskasvu rasitti ympäristöä paljon enemmän kuin nykypäivänä. Päinvastoin sanoisin, että nyt vain nasta lautaan ja suunta kohti teknologiavetoista kasvua. Sitä paitsi talouskasvu on nykyään varsin tehokasta, koska käytetään enemmän kierrätysmateriaaleja, ja suuri osa kasvusta on myös aineettomia palveluja."


Heini Särkkä
teksti & kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (6)

Kirjoita kommentti »

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Akateeminen duunari (14.12.10, kello 19:34)

    Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että Viljami Wagerin kaltaiset patalaiskat hipit saavat minut ja varmaan monet muutkin normaalit työssäkäyvät ihmiset näkemään punaista! En tiedä mistä näitä tyyppejä maailmaan sikiää, mutta yliopisto tuntuu ainakin olevan tällaista porukkaa täynnä. Istutaan jossain kuppilassa kittaamassa kaljaa ja valitetaan siitä kuinka kaikki on huonosti, mutta ei oikeasti osata asialle mitään muuta tehdä. Haukutaan systeemiä jonka ansiosta tällaisilla työtä vieroksuvillakin laiskiaisilla on toimeentulo ja katto pään päällä. Tuntuu että näillä vastarannankiiskillä on jäänyt joku 15-vuotiaan uhma päälle, eikä vain jakseta ottaa vastuuta omasta tai muiden hyvinvoinnista, vaan loisitaan yhteiskunnassa kuin iilimadot. Ei kai kukaan koskaan luvannut että se kahdeksan tunnin työpäivä ja oman elonnan ansaitseminen olisi jotenkin ihanaa ja ruusuista. Näin 99 % ihmisistä kuitenkin toimii ja ne loput sitten laiskistuvat muiden kustannuksella. Systeemiä voi varmastikin vastustaa rakentavammillakin tavoilla kuin päättämällä vain kritisoida kaikkea ja imeä yhteiskunnasta irti se mitä saadaan. Sinä Wager mietit, että mahdatko elää kuplassa? No daa, todellakin! Hanki elämä, leikkaa tukkasi ja mene töihin. Se on varmaan sinullakin ennen pitkään jossain vaiheessa edessä.

  2. Professori tyrmää (14.12.10, kello 20:58)

    Tottakai teollisuustalouden professori tyrmää tämän väitteen, koska muutenhan hän ei voisi olla oman alansa professori enää?

  3. Könkkölä (02.01.11, kello 17:40)

    Eikö tälläisiä "wiljameita" voisi alkaa työntään lapin perukoille käpyjä keräämään?
    Ehkä hihhulointi loppuisi nopeaan.

  4. samu (09.01.11, kello 2:12)

    20-30 tunnin tyoviikko kuulostaisi hyvalta: vahemman toita, mutta useammalle. Kannatan. Enemman aikaa perheelle, omalle elamalle, harrastuksille; vahemman stressia, uupumusta, tyottomyytta, sairastelua.
    Omat kulutustottumukseni ovat kuin Wagerilla: ostan tai saan kaiken kaytettyna ja tulen vahalla toimeen. Kayn kuitenkin toissa ja saastan rahaa omaan asuntoon. En haluaisi ottaa vastaan toisen tyolla tehtya rahaa, jos itse voisin kayda toissa. Sehan on ikaan kuin kapitalisimia pahimmillaan, toisten nahasta raastettua tuloa. Ei kuulosta hyvalta, kun purraan sita katta, mika ruokkii. Jos systeemia ei halua tukea, pois siita sitten kokonaan, vai kelpaako huonon systeemin raha silti? Toivottavasti Wager ja kaverit loytavat sellaisen "20-30 tuntia viikossa" mielekkaan tyon, jossa ei vituttaisi ja pystyvat omavaraisesti kustantamaan vallankumouksensa.
    Degrowth on tulevaisuuden tie.

  5. Sauli (16.01.11, kello 21:46)

    "Teollisuustalouden professori Paul Lillrank Teknillisestä korkeakoulusta pitää talouslaskun tavoittelua täysin epärealistisena ja utopistisena ajatuksena. Professorin mukaan viimeaikainen valtionvelan hurja kasvu osoittaa, että nykyinen yhteiskunta on kykenemätön toimimaan tilanteessa, jossa talous ei kasva."

    Professorin käsitys realistisuudesta rajoittuu siis nyky-yhteiskuntaan? Melko pätevää elitismiä.

    "Lillrank myöntää, että raaka-aineiden saatavuus on ongelma, ja että talouskasvu rasittaa ilmastoa. Silti professorin mukaan on parempi muuttaa kasvun suuntaa kuin pysäyttää se."

    Kun kasvun suuntaa muutetaan niin sitä kutsutaan laskuksi.

    Onnea Viljamille! Yksi orja vähemmän. Äänestäminen edustuksellisessa korporatismissa on kuin kansituolipaikkojen uudelleenjärjestelyä Titanicilla.

    Suoraa demokratiaa ja hyvinvointia talouskäppyröiden ja eliitin tilalle.

  6. Johannes (09.03.12, kello 17:52)

    Eikö tosiaankaan voisi olla muita vaihtoehtoja kuin tämä nykyinen 8-16 oravanpyörä tai sitten täystyöttömyys.

    Kaikki eivät halua osallistua tähän "enemmän työtä, enemmän rahaa, enemmän kulutusta" -kilpajuoksuun.

    Joku 30 tunnin työviikko olisi kyllä oikein hyvä ja sopiva vaihtoehto monelle.

Ilmoita asiaton kommentti »

Kirjoita kommentti »

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto