Keskity siihen, mikä kiinnostaa

Rosa Meriläinen tunnetaan mediasta ja politiikasta. Entinen kansanedustaja ja nykyinen yhteiskunnallinen keskustelija on taustaltaan valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistosta. Meriläiselle yliopisto oli tärkeä identiteetin rakentumispaikka, jonka piiriin hän palaa usein milloin missäkin yhteydessä.

Ylioppilaana Meriläinen halusi näyttelijäksi, mutta hän päätyi kuitenkin hakemaan Tampereen yliopistoon. Meriläinen haki moneen aineeseen ja pääsi opiskelemaan valtio-oppia. Hän luonnehtii opiskelu-uraansa ajopuuteorian mukaiseksi. Hän ei tiennyt, minne oli menossa, mutta on tyytyväinen lopputulokseen.

"Kirjallisuustieteen pääsykoe jäi väliin, koska olin kännissä. Se oli niin myöhään keväällä, ettei kalenteri enää pitänyt".

Yliopiston ovien auettua Meriläiselle ei muodostunut valtio-oppilaisen pääaineidentiteettiä. Hän ei viettänyt aikaa oman alansa opiskelijoiden kanssa ja löysi yliopistoyhteisönsä ylioppilaskunnasta.

"Olen Tampereella syntynyt, joten minun ei tarvinnut etsiä yhteisöä. Olin erikoishippi salkku kädessä syntyneiden kepulaisten keskellä. Ne eivät olleet tyyppejä, jotka olisin kutsunut bileisiini."

Ylioppilaskuntaan Meriläinen päätyi samanhenkisten ihmisten ja rakkaudenkin kautta. Hän oli Tamylla töissä tasa-arvoprojektisihteerinä, ja 1995 hänet valittiin Tamyn edustajistoon. Edustajiston kautta hän meni Tamyn hallitukseen. Ylioppilaskunta opetti Meriläiselle valtavasti.

"Tamyssa olivat punavihreät voitolla ja meininki hyvä. Hoidimme silti hommat järjestöbyrokratian mukaan. Kaikki järjestöhommien ja politiikan perusasiat olen oppinut Tamysta. Se oli hyvä koulu."

Yliopisto ja erityisesti tutkimuksen teon maailma oli Rosa Meriläiselle luonteva, sillä hänen lähipiirissään oli yliopistolaisia. Hän oppi nopeasti, millä luennoilla kannattaa käydä ja millä ei. Luennolle hän meni, jos opettaja oli hyvä. Mielestään huonojen opettajien kurssit Meriläinen teki kirjatenteillä. Opiskelijoihin Meriläinen pettyi, sillä suurin osa ei jakanut samassa laajuudessa hänen kiinnostustaan yhteiskuntaan. Moni tuntui haluavan vain paperit ja putkesta ulos.

Yliopistossa kannattaa Meriläisen mielestä uskaltaa keskittyä siihen, mikä oikeasti kiinnostaa. Yliopisto avartui Meriläiselle poikkitieteellisyyden, sivuaineiden ja vapaan oppimisen kautta. Parasta antia olivat naistutkimuksen ja filosofian opintopiirit, joista hän ei välttämättä saanut edes opintopisteitä.

"Vapaata sivuaineoikeutta kannattaa käyttää hyödyksi. Ei tullut sellaista opintoputkea kuin suunnittelin, ja hyvä niin. Menin sen mukaan, missä oli hyvät opettajat ja mielenkiintoiset tyypit. Ei aikuisten maailmassa kukaan katso ensimmäisenä, mitä sivuaineita siellä tutkintotodistuksessa on."

Yliopisto oli keskeinen tekijä Rosa Meriläisen identiteetille. Hän oppi yliopistossa perehtymään huolellisesti ja ajattelemaan kriittisesti. Ikuinen opiskelumoodi on jäänyt Meriläisellä päälle hyvässä mielessä. Vilpitön rakkaus tieteeseen ja kriittiseen ajatteluun ja niiden kautta syntynyt tiedonjano ovat itsekin tutkijana työskennelleelle Meriläiselle yhä keskeisiä arvoja ja työvälineitä. Hän oppi yliopistossa kysymään ja hyödyntämään ympärillään olevaa tietoa.

"Perusasenne on, etten katso Googlesta vaan kirjastosta ja soittelen asiantuntijoille. Olen se ärsyttävä tyyppi, joka koko ajan soittelee tutkijoille ja kyselee kaikenlaista."

Meriläinen oppi myös nykyisessä vapaan kirjoittajan työssään tarvitsemaansa asennetta. Hän oppi luottamaan, että kaikki, missä on sisällöllistä mieltä, koituu hyödyksi, vaikka siitä ei rahaa saisikaan.Hän sanoo, että tärkeää on kerätä pääoma omaan päähän, ja että asioiden mieli on rakkaudessa tieteeseen. Omassa päässä olevaa soveltaen pärjää parhaiten muuttuvassa yhteiskunnassa.

Yliopisto loikin rakkauden hitaaseen ja pitkäjännitteiseen tietoon. Yliopistomaailmassa koko ajan kiihtyvää tahtia Meriläinen kritisoi.

"Kiire on naurettavaa. Ei ole mitään järkeä paheksua, kun ihmiset tekee mielekkäitä duuneja opintojen aikana. On ihan sama, miten nopeasti valmistuu."

"Poissaoleva opiskelija ei kuluta mitään penkkiä yliopistolla. Mitään opintoaikojen rajauksien mukaista suorittamista ei kannata murehtia. Tosin jos menee kokonaan työelämään kesken opintojen, niin voi olla vaikeaa hypätä opintokelkkaan takaisin."

Meriläinen kertookin pahimman ajantuhlauksensa yliopistossa olleen, kun hän opiskeli intensiivisesti ensimmäisen puoli vuotta.

"En edes muista niitä kirjoja enää, vaikka suoritin ne pätevin arvosanoin. Onneksi sain pian muuta ajateltavaa! "

Parhaillaan Meriläinen lukee Ruotsin historiaa, sillä hän kirjoittaa syksyllä ilmestyvää sotaromaania. Romaanin teossa hän käyttää apuna historiantutkijoita ja Maanpuolustuskorkeakoulun tietäjiä, joiden avuliaisuutta hän ylistää.

Yliopisto antoi paljon Rosa Meriläiselle, ja hän toivoo yliopistolaitoksen pystyvän jatkossakin tarjoamaan nuorille vahvoja identiteetin rakennusaineita. Tampereen yliopiston strategiassa lukee, että yliopisto kasvattaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Meriläisen mielestä yliopiston idealistinen pyrkimys kuulostaa aidosti hyvältä.

"Niin sen pitääkin olla, että annetaan välineitä ymmärtää maailmaa ja muokata sitä. En halua alistuvia ja sopeutuvia yksilöitä!"

Tiina Heikkilä, teksti ja kuva

Rosa Meriläinen

Syntynyt 1975.

YTM Tampereen yliopistosta, pääaine valtio-oppi.

Entinen vihreiden kansanedustaja, nykyinen vapaa kirjoittaja.

Meriläisellä ja Simo Frangénilla on yhteinen lapsi Frans Jekku Artturi Frangén (s. 2006)