Opiskelija, käytäthän kännykkääsi luennolla

Opetuksesta vastaavan vararehtorin Harri Melinin mukaan Tampereen yliopisto on jäänyt jälkeen oppimisympäristönsä kehittämisessä.

Yliopisto onkin tänä syksynä patistanut yksiköt miettimään vaihtoehtoisia, sähköisiä toteutustapoja perinteisille luentokursseille. Ehdotuksia voi jättää joulukuun 15. päivään saakka.

”Rehtori osoittaa ensi vuoden budjetissa rahaa pilottihankkeiden tekemiseen. Kustannuksista ei ole vielä harmaintakaan hajua, koska niihin vaikuttavat pilottien kustannusarviot”, Melin kertoo.

Hankkeet valitaan joulun jälkeen, ja ne on tarkoitus saada valmiiksi jo ensi syksyn opetusohjelmaan.

Miksi Tampereella heräillään vasta nyt sähköisen oppimisympäristön kehittämiseen? Onhan opiskelijoilla ollut kannettavia tietokoneita, tabletteja ja älypuhelimia jo vuosien ajan.

Harri Melinin mukaan teknologian kehitys on ollut niin nopeaa, ettei yliopisto ole ehtinyt vastata siihen.

Yhteistä linjaa ei ole ollut, vaan päätösvalta tekniikan soveltamisesta on ollut yksittäisellä opettajalla. Nykyisessä yliopiston strategiassa sähköiseen oppimiseen viitataan vain rivien välissä. Siinä todetaan, että ”opetuksessa hyödynnetään avoimia oppimisympäristöjä”.

Uusi strategia laaditaan ensi vuonna. Opetusteknologiapäällikkö Kytöharjun mukaan siinä tulisi mainita vähintään joustava opiskelu.

”Se ohjaisi ajattelua siihen suuntaan, että opiskelu on mahdollista kaikilla laitteilla.”

Vaikka ehdotukset uudenlaisista kursseista tulevat yksiköiltä, on vararehtorillakin oma mielikuvansa siitä, mitä opiskelijoille voitaisiin ensi syksynä tarjota.

Melinin mielestä opetusohjelmassa voisi olla esimerkiksi nykyistä enemmän videoluentoja.

Tällöin opiskelija voisi katsoa luennon missä vain ja millä laitteella haluaa. Kurssiin liittyviä tehtäviä voisi tehdä verkossa. Videoluentoja voisi ottaa myös huippuyliopistoilta verkon kautta.

Vararehtorin mielestä luentosalin nurkkaan kiinnitetyt, paikallaan pysyvät ja huonolaatuista kuvaa tarjoavat kamerat joutavat vaihtoon.

”On yritettävä saada aikaan hyvin käsikirjoitettuja videoluentoja.”

Jos luennon aiheena on vaikka perhe, voitaisiin videoon leikata pätkiä jostakin vanhasta kotimaisesta elokuvasta.

Melin innostuu visioimaan. Kenties luennoitsijan voisi sijoittaa puhumaan johonkin miellyttävään ympäristöön, kuten takkatulen ääreen tai järven rannalle.