Miksi ylioppilas­lehti on tärkeä?

Aino Heikkonen, teksti

Ylioppilaslehden toimituksessa työskennellessä saattaa joskus vahingossa luulla, että vastaus otsikon kysymykseen ylioppilaslehden tärkeydestä on itsestäänselvyys. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Sain tästä muistutuksen muutama viikko sitten, kun luin uutisia Oulusta, jossa ylioppilaskunnan edustajisto päätti lakkauttaa Oulun ylioppilaslehden paperiversion. Oulussa päätettiin ilman valmiita suunnitelmia siirtyä digiin vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun painettu lehti oli uudistunut. Printtimedian myllerrys yt-neuvotteluineen ja harvenevine ilmestymistahteineen ei tule sinänsä yllätyksenä. Sen sijaan digihuuma ihmetyttää, sillä yleisesti lehtien talouden selkäranka ovat yhä painetun lehden ilmoitusmyynnistä saatavat tulot.

Taloudellisten seikkojen ohella painetun lehden hyöty on sen saavutettavuus siellä, missä sitä tarvitaan. Aviisiakin jaetaan pääosin juuri sillä yliopistolla, jonka asioista lehdessä paljon kirjoitellaan. Tavoittavuus on parempi kuin lehden ilmestyessä vain verkossa. Lehtiteline ruokalan ovella houkuttelee nauttimaan lounaslukemisen paperisena. Älypuhelimen näytöllä kilpailijoita on aina kissavideosivustoista maailman lehtibrändeihin ja kotimaisiin mediataloihin.

Aviisille verkko on keino uutisoida ajankohtaisista asioista ja mahdollisuus laajentaa lukijakuntaa, mutta ilman painettua versiota lehti olisi heikompi.

 

Aviisin kohtalo on tällä haavaa toisenlainen kuin Oulun lehden. Kustantaja Tamyn jäsenkyselyissä Aviisia on pidetty yhtenä ylioppilaskunnan pidetyimmistä jäsenpalveluista, ja edustajisto on osoittanut arvostavansa lehdessä tehtävää työtä. Toimitus ei voi kuitenkaan tuudittautua tähän, sillä vääntö rahasta käydään joka vuosi. Ja hyvänkin formaatin ohi aika voi ajaa, jos toimitus jämähtää vanhoihin uriin.

Ensi vuoden alusta Aviisi ilmestyy uudessa muodossa: lehden sivukoko ja paperi vaihtuvat, ja myös sisällöt on käyty tiheällä kammalla läpi. Pohjaksi tehtiin kysely siitä, minkälaista Aviisia lukijat haluavat jatkossa lukea. Pitkät ilmiö- ja henkilöjutut, uutiset, kolumnit sekä Mitä vittua? -palsta ovat kyselyn perusteella lehden luetuinta sisältöä. 68,5 prosenttia kyselyn vastaajista lukee Aviisia vain painetusta lehdestä.

Jatkossa uutis- ja ajankohtaissisällöt siirtyvät vahvemmin verkkosivuille, ja painetussa lehdessä tarjotaan taustoittavaa uutisointia, kolumneja, analyysejä ja pitkiä ilmiö- ja henkilöjuttuja. Paikallisuus säilyy, ja lehteä tehdään yhä ensisijaisesti opiskelijoille. Tavoitteena on saada lehdestä lukijoilleen entistä tärkeämpi ja sitä kautta entistä vaikuttavampi media.

 

Mistä ylioppilaslehtien vaikuttavuus sitten syntyy?

Onnistuessaan ylioppilaslehdet tarjoavat tyylikkäässä paketissa tietoa, erilaisia näkemyksiä ja viihdettäkin, mutta lopulta niiden tehtävä kiteytyy saman asian ympärille kuin ylioppilaskunnankin, joka tekee opiskelijoiden edunvalvontaa.

Perinteisen näkemyksen mukaan journalistit ovat vallan vahtikoiria. Ylioppilaslehdissä vahdin työ kohdistuu yliopistoihin, koulutuspolitiikkaan ja yleisemmin yhteiskuntaan nuorten aikuisten näkökulmasta. On opiskelijan etu, että lehdet tarkastelevat tarvittaessa kriittisesti myös ylioppilasliikkeen toimintaa.

Yleismedioissa koulutus on vain yksi aihepiiri muiden joukossa, jolloin pienet mutta tärkeät aiheet voivat jäädä uutiskynnyksen alle. Ei Yleä tai Aamulehteä välttämättä kiinnosta yksittäisen oppiaineen karu kohtalo yliopistokoneiston kourissa, mutta Aviisi voi hyvin nostaa sen uutiseksi.

 

Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"