Jukka Eero Vuorinen sai itse niin huonoa ohjausta, että päätti ryhtyä opoksi
Karkit lentävät ja valot vilkkuvat Tampereen yliopiston juhlasalissa. Tavallisesti tällä estradilla tehdään jotain ihan muuta kuin lauletaan omia versioita Cheekin ja Anssi Kelan tuotannosta.
Tampereen normaalikoulun lukion, tuttavallisemmin Norssin, penkkaripäivän aloittaa abigaala. Maija Mehiläiseksi sekä Pikku Myyksi pukeutuneen kaksikon piinapenkkiin pääsee myös opinto-ohjaaja Jukka Eero Vuorinen, 59.
”Kaikkea pitää kokeilla paitsi anoppia ja kansantanssia”, naurattaa Vuorinen yleisöään.
Opo saa myös kuulla jatkuvista kiinan kielen opiskelun ehdotuksistaan sekä lahjaksi punaviinipullon.
”Tämä on sieltä alimmalta hyllyltä.”
Kolmen vuosikymmenen kokemuksella Vuoriselle ovat kevään juhlat tuttuja, ja ne toimivat sopivasti lukuvuoden rytmittäjänä. Alkuvuosi on opoille vuoden kiireisintä aikaa, eivätkä Vuorisen kiireitä helpota luottamustehtävät muun muassa Suomen opinto-ohjaajien yhdistyksen puheenjohtajana.
”Kun on opiskelijatoiminnassa mukana, siirtyminen opettajaksi ei ole mikään ongelma.”
Kahvilan pöydässä istuu tiukasta aikataulusta huolimatta rauhallinen Tampereen klassillisen lukion kasvatti, jota omat opiskelut kuljettivat aikanaan myös Jyväskylään ja Joensuuhun. Duunariperheestä matka vei ”luokkaa ylemmäs” opettajaksi. Vuorinen pitää tätä melko tyypillisenä 1970-luvun ilmiönä.
Myös Vuorisen aktiivisuus järjestötoiminnassa on peräisin jo 1970-luvun kouluajoilta.
”Kun on opiskelijatoiminnassa mukana, siirtyminen opettajaksi ei ole mikään ongelma”, Vuorinen kertoo luontaisesta vaihdoksesta toiselle puolelle.
”Opiskelijat joskus kysyvät, miksi rupesin opinto-ohjaajaksi: jos kerran tiedät ammateista, niin miten olet näin surkeaan hommaan päätynyt. Vastaan saaneeni itse niin huonoa opinto-ohjausta, että sitä oli pakko ryhtyä parantamaan.”
Poikakoulussa Vuoriselle esitettiin ammattivaihtoehdoiksi vain upseeria ja lentäjää. Norssin vajaalle kolmellesadalle lukiolaiselle vaihtoehdot ovat huomattavasti laajemmat.
Opinto-ohjaajien merkitys tulee esille erityisesti koulutusjärjestelmän jatkuvassa muutoksessa, kuten yliopistojen pääsykokeiden mahdollisesti poistuessa.
Nykyopiskelijoille Vuorinen antaa asennoitumiseen tärkeän vinkin.
”Nuorten kannattaa kiinnittää enemmän huomiota omaan osaamiseensa ja löytää kiinnostuksen kohteita, jotka kantavat loppuelämän ajan. Tästä on kysymys eikä vain tutkintojen suorittamisesta.”
VUORISEN HAKUVINKKEJÄ ABEILLE
1. Tutustu hakukohteisiin huolellisesti.
2. Toimi rohkeasti – kiintiöitä ei kannata tuijottaa.
3. Keskustele opinto-ohjaajasi kanssa avoimesti toiveistasi ja suunnitelmistasi.
4. Opettele Opintopolku-ohjelma.
5. Muista hakea. Et voi tulla valituksi, ellet hae. Hae rohkeasti myös ulkomaille.
Jutun kirjoittaja on toimittajaopiskelija kansanopistossa.