Vakavat vaihtoehtoiset faktat
Tutkijat ovat peloissaan Yhdysvalloissa. Sen aisti maan tiedeviikoilla helmikuussa.
Ensin pelosta kieli huumori. Oli luennon aiheena geenieditointi tai ihmisen mikrobiomi, viihdyttivät puhujat kuulijoitaan herjalla vaikkapa vaihtoehtoisista faktoista.
Todellinen tunnetila paljastui käytäväpuheissa ja tilaisuuksissa, joissa tutkijat kokoontuivat pohtimaan esimerkiksi presidentin tulevaa tiedepolitiikkaa. Amerikkalaistutkijat jännittävät, miten heidän työnsä rahoitukselle, oikeutukselle ja arvostukselle käy tiedekielteisen hallinnon myötä.
Tietyt tiedekysymykset ovat jo pitkään jakaneet yhdysvaltalaisia aivan toisessa mittakaavassa kuin Suomessa. Yllättäen suhtautumista evoluutioteoriaan tai ilmastonmuutokseen ei Yhdysvalloissa selitä vahvimmin henkilön koulutus, vaan puoluekannatus. Demokraateilla pitkä koulutus lisää uskoa tieteelliseen tietoon, republikaaneilla päinvastoin.
Nyt jälkimmäisten joukosta nousi presidentti, joka ei vain viittaa tutkimustiedolle kintaalla, vaan pyyhkii siihen takamuksensakin. Tutkijat eivät voi vain halveksua työnsä kiistäjiä – he joutuvat sopeutumaan heidän tahtoonsa.
Yhdysvalloissa kun puolelle väestä joutuu perustelemaan, mihin tiedettä edes tarvitaan.
Kahvipöydässä amerikkalainen tiedetoimittajakollega kertoi kadehtivansa minua, koska saan Suomessa kirjoittaa niin tiedemyönteiselle yleisölle. Yhdysvalloissa kun puolelle väestä joutuu perustelemaan, mihin tiedettä edes tarvitaan.
Yhdysvalloista kantautuu meille tärkeä viesti. Väitteet tuulivoimaloiden lähellä räjähtävistä lepakoista ja itsemurhiin yllyttävistä raitiovaunuista eivät ole pikkujuttuja.
Vaihtoehtoisilla faktoilla ei pääse vain Yhdysvaltain presidentiksi, vaan myös Suomen kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan. Vastuuta niiden alas ampumisesta ei pidä jättää vain kurjistuvien mediatalojen toimittajille. Tieteen puolia voi pitää kuka tahansa kansalainen ja asiantuntija.
Jos haaveilet tutkijan urasta, aloitit tutkimusrahoituksesi puolustamisen toivottavasti jo näissä kuntavaaleissa.