Kalevan poika Antti Keskinen opettaa yliopistolla filosofiaa ja räppää studiolla Tinderistä – Kahden uran yhdistäminen vei monet yöunet
Antti Keskinen on 38-vuotias filosofian tutkijatohtori, kahden lapsen isä ja räppäri, jonka sisällä sykkii yhteiskuntakelvoton ydin.
33540. Jos kuuntelee Antti Keskisen, eli Silkinpehmeen tuotantoa, on vaikeaa olla kuulematta kyseistä numeroyhdistelmää. Keskinen on yhä Kalevan poika vaikka muuttikin kaksi vuotta sitten Helsinkiin. Sieltä räppärin työmatka taittuu arkisin Tampereen yliopistolle.
Kun Keskinen kulkee Tampereen-reissuillaan Itsenäisyydenkatua Kalevaan, hän tuntee helpotusta kotiinpaluusta. Tutulla maaperällä liikkeet ovat automaattisia.
”Muutin mä mihin tahansa, niin tulen aina edustamaan Kalevaa. En mä vois ikinä reppaa jotain Punavuorta. Jotain Beeffiä tai Viiskulmaa. Camoon, ei ne merkkaa mulle mitään.”
Istumme oluella Kivenheitossa Itsenäisyydenkadun ja Teiskontien taitteessa. Siinä, mistä Kaleva alkaa. Keskinen sanoo, että räppärillä pitää olla henkilökohtainen tarina. Keskisen tarina kertoo Kalevasta, 90-luvun lamasta ja työväenluokkaisuudesta.
61°29’50.7″N 23°48’13.7″E
”Tässä oli ennen kioski, jota sanoimme Uikun grilliksi. Ostimme sieltä yksittäisiä irtokarkkeja pennihinnoilla; niin opin myös laskemaan rahani. Salmiakkimerkkari oli suosikkini!”
Keskinen muutti Kalevaan kolmen vanhana ja asui samoilla nurkilla yli kolme vuosikymmentä. Näistä maisemista Keskinen myös löysi räpin. Tarkemmin ottaen Sampolan yläasteelta vuonna 1991.
Keskinen oli juuri aloittanut seitsemännen luokan, kun koulun läpi pyyhkäisi hiphop-aalto. Se tarkoitti käytännössä leveitä housuja ja jenkkibändi Public Enemyn merkkejä hihoissa. Villitys oli kuitenkin nopeasti ohi.
”Isolla osalla se muuttui yhdessä yössä niin, että housut kapenivat ja Public Enemyn merkit vaihtuivat Metallican merkkeihin. Se oli ihan, että puff. Kuin olisi valokatkasimesta vetänyt.
Pientä osaa kiinnosti pukeutumisen lisäksi myös musiikki. Keskinen oli yksi heistä. Kaveriporukka alkoi rustata riimejä englanniksi. Keskinen myöntää sen olleen enemmänkin jenkkiräppäreiden matkimista huonolla kouluenglannilla.
Siihen aikaan räpin fiilistely ja hiphop-tyylinen pukeutuminen oli vaarallisempaa kuin nykyään. Keskinen muistaa tarkkailuluokan skinit, rokkarit ja rajuna velloneen rasismin. Hopparit haistattelivat rokkareille ja toisinpäin.
”Meillä oli saakelin isot housut jalassa ja löysät pipot silmillä. Me oikein hierottiin se niiden rokkareiden naamalle”, Keskinen virnistää.
Keskinen perusti kavereidensa kanssa Kalevan Mafia -yhtyeen, joka muotoutui myöhemmin suomeksi räppääväksi Kontrastiksi. Sen koostivat Silkinpehmee ja Kivenkova. Keskinen tutustui Nuera-yhtyeessä räpänneeseen, myöhemmin Nygårdina paremmin tunnettuun Petri Laurilaan. Pienen piirin suomirap yhdisti tekijät Tampereella.
Nimensä Silkinpehmee sai kotibileissä, kun Keskinen riimitteli kieli poskella suomeksi ja viihdytti kavereita.
”Nimihän on sinänsä tyhmä, mutta sitä on tosi hankala tässä vaiheessa enää vaihtaa.”
Kontrasti keikkaili aktiivisesti 90-luvun lopulla, vaikkei yhtyeeltä ikinä julkaistu muutamaa biisiä enempää.
”61°29’49.9″N 23°47’50.2″E
” Ystäväni asui Kiinanmuurin päädyssä, tämän kaupan vieressä. Hänen vanhempansa olivat usein poissa, ja asunto oli melkein kuin kerhotila. Katsottiin nauhalta Yo! MTV Rapsia, puhuttiin paskaa ja koitettiin räpätä. Räpit olivat perseestä, mutta muuten meininki oli hyvä.”
2000-luvulle siirryttäessä suomirap muuttui marginaalista valtavirtaan – ainakin tietyissä piireissä. Vuosituhannen taitetta on jälkeenpäin pidetty suomiräpin ensimmäisenä aaltona, jolloin suurempi yleisö löysi suomenkieliset räppärit ja genre otettiin ensimmäistä kertaa tosissaan vastaan.
Myös Tampereella alkoi kuhista rap-piireissä, ja räppärit vierailivat vuorotellen toistensa biiseillä. Silloin Keskinen teki musiikkia muun muassa Flegmaatikkojen, Seremoniamestarin sekä Kalle Kinokseksi myöhemmin taitelijanimensä muuttaneen Idän Ihmeen kanssa.
Tamperetta kutsuttiin suomiräpin pääkaupungiksi, eikä turhaan. Vielä nykyäänkin Silkinpehmeen kanssa keikkailevan Seremoniamestarin debyyttilevy Omin sanoin oli ensimmäinen ison levy-yhtiön kautta julkaistu suomirap-albumi. Keskisen mukaan suomiräpin ”räjähdys” oli kuitenkin lähinnä levy-yhtiöiden masinoima ilmiö.
”Silloin haisi levy-yhtiösetä joka paikassa.”
”Hyvääkin räppiä tehtiin, mutta siinä tuli myös paljon keskinkertaista paskaa, kuten joku Kwan, joka oli englanninkielistä mutta hyvä esimerkki tosi hirveästä paskasta.”
Lyyristä maisemaa Tampereen rapskenessä hallitsi kuningas alkoholi. Päihteistä puhuttiin paljon ja suoraviivaisesti. Keskinen pohtii nyt, että dokausräppiä voi tehdä monella tapaa, mutta piti alkoholin pääosaan nostamista silloin vääränä tyylinä. Keskinen kertoo miettineensä, onko hän valmis lähtemään siihen mukaan.
”Osa jengistä maksoi aika kovan hinnan siitä jumalattomasta dokaamisesta terveytensä kautta sittemmin. Ei se ollut pelkkää imagoa, vaikka osittain toki.
Yliopisto-opinnot Keskinen aloitti filosofian laitoksella vuonna 1999. Keskinen kertoo olleensa elämänsä kanssa hukassa ennen opintoja. Hän ajatteli, että jos opiskelupaikka lohkeaa, on ainakin yksi oljenkorsi, josta pitää kiinni.
Opintojen alettua Keskinen pohti, mitä yliopistolla ajatellaan räppäävästä filosofian opiskelijasta. Räppi tuntui opiskelun ohella pinnalliselta. Oli oma haasteensa vaihtaa yliopistopiireistä räppiporukoihin ja takaisin.
”Se oli tosi vahva puherekisterin muutos, ja se on sitä edelleenkin.”
Keskinen kertoo, että varsinkin filosofian opiskelijan tapa puhua jäi pahasti päälle räppipiireissä. Hän muistaa miettineensä, kuuluiko enää niihin ympyröihin. Toisaalta yliopistopiireissä oli porukkaa, joka otti syvälliset aiheet liian vakavasti.
”Sitten olin, että kuulunkohan tännekään, että enhän mä näin diippi ole kuitenkaan. Räpissä taas ajattelin, että enhän mä ihan näin street-äijä ole myöskään. Se suhde oli vaikea.”
Heti opiskelun alettua yliopiston julkaisema Aikalainen teki jutun suomiräpistä ja Keskinen kuvattiin lehteen. Ainejärjestön ”vanhemmat jäärät” rupesivat ilkkumaan Keskiselle sähköpostilistoilla. Suomirap ei todellakaan ollut yleinen ilmiö yliopistomaailmassa.
”Vielä myöhemminkin, kun aloin vetämään jotain logiikan laskuharjoituksia joskus 2003, tuli mietittyä, että miten ihmiset tämän näkevät, ja mitä he ajattelevat”
61°29’53.1″N 23°47’38.5″E
”Eevan grilli oli näillä kulmilla. Kun oli rahaa, haimme sieltä mättöä, esimerkiksi kinkkiksen eli kinkku-juusto-lihapiirakan.”
Keskinen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2004. Ura yliopistolla ei ollut käynyt tuolloin mielessä. Keskinen ei ollut missään suhteessa yliopistoon, kun sai yllättäen puhelun matematiikan laitokselta. Hän alkoi opettamaan logiikkaa ja päätti myös hakea apurahaa.
”Sain heti ensimmäisen apurahan, mitä hain. Sama kävi toisella kerralla. Siinä tuli sellainen fiilis, että tämähän voisi olla mun juttu.”
Keskisen akateeminen tutkimus on pohjautunut kielen ja maailman suhteen tarkasteluun. Keskiössä on kantilainen kysymys siitä, missä määrin ihmiset muokkaavat maailmaa sellaiseksi kuin se on.
Toisaalta Keskistä kiinnostaa myös metafysiikka ja kysymykset siitä, minkälainen maailman rakenne on ja miten se riippuu ihmisten välisen vuorovaikutuksen rakenteesta.
Kahdelle toisistaan poikkeavalle lajille omistautumisella on ollut myös omat varjopuolensa. Keskinen tietää, että jos jommassa kummassa haluaisi kunnolla menestyä, vaatisi se todellista antautumista vain yhdelle asialle. Keskinen on pyörinyt sängyssä monet yöt, ja kironnut sitä, että päätti lähteä kahteen eri suuntaan. Myöhemmin hän oppi olemaan sinut sekä tutkijan että räppärin imagonsa kanssa.
”Olen hyväksynyt sen, että musta ei koskaan tule maailman parasta filosofia eikä Suomen parasta räppäriä, ja se on ihan ok. Mulla on silti ollut rikas elämä.”
”Elämänkoulu ja yliopiston alumnus / maittaa yhtä hyvin sianliha sekä hummus / räppiura tuotti mulle vatsaan kummun / silti hyvänä iltana näen kuinka liikkuu se bum bum/
Näin Keskinen riimittelee Boohemi-kappaleella, joka kertoo ”osa-aikaisesti boheemista” ihmisestä. Kappale oli keväällä ilmestyneen Basic v1 -albumin ykkössingle. Levyn tekeminen ei ole vaivaton prosessi kahden lapsen isälle ja yliopiston lehtorille.
Albumi on ronskia sylkemistä samplepohjaisten biittien päälle. Sellaista, jota ei enää 2010-luvun paremmalla puolella moni tee. Keskinen ei ole antanut yliopistouran tai lapsien vaikuttaa sanoituksiin. Hänen mielestään mittapuun musiikille ei tule olla se, voisivatko omat lapset kuunnella sitä.
”Mun lapset kuuntelee mun biisejä ja niissä on ihan röyhkeetä paskaa”, Keskinen heittää.
”Jos ne joskus sitä kieltä ymmärtää niin kerron, että tää on aikuisten puheenpartta, joka ei sovi teille, ja että aikuiset kyllä tietää milloin sitä on soveliasta käyttää ja milloin ei.”
61°30’03.3″N 23°46’47.7″E
”Kävin Tammelassa päiväkodissa, kun Puu-Tammelaa oli vielä jäljellä. Tammelan Voima on nykyisen kaveriporukkani kantapaikka, joten täällä tulee käytyä.”
Viime vuosien aikana Keskinen on alkanut myös tuottamaan musiikkia itse. Haastettelua edeltävänä päivänä Keskinen saapui Tukholmasta vinyylien metsästysreissulta. Youtube-aikakaudella vinyylien samplaaminen rap-biitteihin on harvinaisempaa kuin ennen.
”Olen löytänyt sen nyt, kun kaikki muut ovat hylänneet sen”, Keskinen nauraa.
Keskinen on tehnyt räppiä lähes 25 vuotta. Sinä aikana suomirap on muuttanut muotoaan monesti ja kehkeytynyt monimuotoiseksi kentäksi, jota on vaikea enää lajitella yhdeksi musiikkityyliksi.
”Muhun se iski 90-luvun alussa, että tämähän on vitun siistiä, että ei ole mitään siistimpää. Niin siistiä, että tulee itku”, Keskinen hehkuttaa.
Studiolla Silkinpehmee räppää yksinhuoltajaäitien kuumottamisesta Tinderissä. Yliopistolla Keskinen tutkii kielen, maailman ja ajattelun välisiä suhteita. Kun on kirjoittanut akateemista tekstiä, ei sen jälkeen siirrytä noin vain tehtailemaan tuplariimejä ja paukuttamaan biittejä studiolle. Keskinen puhuu siitä, kuinka tekeminen vaatii aina tietyn vireen onnistuakseen.
”Vireiden erot ovat välillä niin huomattavia. Se tuottaa todella vaikeuksia päivittäisellä tasolla”, Keskinen harmittelee.
61°29’50.7″N 23°48’13.7″E
”Kuljin tämän pihan läpi joka päivä Pellervon ala-asteelle kuuden vuoden ajan. Tiilirakennus oli tässä jo silloin. Olen hengaillut näillä mestoilla aina.”
Akateeminen työ ja räppi ovat Keskisen mukaan sekä tukeneet toisiaan että sotineet toisiaan vastaan. Akateeminen puoli on antanut sanoituksiin syvyyttä, sanastoa ja nokkeluutta. Räppipuolelta Keskinen on omaksunut ronskin asenteen akateemista maailmaa kohtaan. Kaikkea ei pidä ottaa niin tosissaan – yliopistollakaan.
Hörppäämme kaljat loppuun. Keskinen esiintyy illalla Tammelan Voimassa, ja hänen täytyy suunnata keikkapaikalle. Keskinen miettii vielä hetken, ennen kuin vastaa kysymykseen siitä, millainen on osa-aikaisesti boheemi ihminen.
”Sä katsot sellaista parhaillaan. Se on sellainen, joka ei ole ihan täysi boheemi. Ei pysty tekemään täys-juiceja, koska silloin olisi katuojassa, ja siellä mä en halua olla. Välillä pitää esittää yhteiskuntakelpoista.”