Milleniaalit ovat pilanneet kaiken, väitetään – Mutta kuka maailman alennustilaan on oikeasti syypää?
Milleniaalien sukupolvea syytetään niin itsekkääksi ja yliyksilölliseksi kuin nirsoksi ja sitoutumiskyvyttömäksi. Kuitenkin 1990-luvulta alkaen mullistunut valintojen maailma on tehnyt jopa perustylsästä, keskiluokkaisesta elämästä houkuttelevaa ja tavoittelemisen arvoista.
MILLENIAALI ON 2010-luvun apex predator, ravintoketjun huipulla keikkuva tehotappaja. Tämän tulkinnan voi tehdä ainakin, jos uskoo kirjaimellisesti viime vuosien uutisotsikoita.
Hakusana “millenials are killing” tuottaa Googlen haussa noin 25 000 tulosta siitä, mitä uuden vuosituhannen kasvatit ovat milloinkin päästämässä hengiltä.
Muotitermejä vähemmän tunteville kerrattakoon, että milleniaaleilla tarkoitetaan sukupolvea, joka on syntynyt suunnilleen 1980-luvun alkupuolen ja vuosituhannen vaihteen välillä.
Ja kas tässä asioita, joita milleniaalit ovat uutisten mukaan olleet tappamassa: golf, elokuvateollisuus, lomailu, vakavat parisuhteet, uskollisuus työnantajaa kohtaan, lautasliinat, omistusasuminen, Harley-Davidson, kodintavaratalot, 9-17 -työpäivät, kevytjugurtti, timanttisormukset, huuhteluaine, isänmaallisuus, uhkapelaaminen, merkkikäsilaukut.
LISTA VAIKUTTAA ensikatsauksella perin sattumanvaraiselta, mutta tarkemmin tutkittuna se alkaa muistuttaa läpileikkausta jonkinlaisesta ylemmän keskiluokan elämäntavasta. Ovatko milleniaalit laittamassa sitä lihoiksi?
“Keskiluokka on ehkä haurastumassa ja hajautumassa. Sieltä on aiempaa helpompi pudota pois”, toteaa sosiologiasta väitellyt valtiotieteiden tohtori Antti Maunu.
Maunu on tutkinut työväenluokkataustaisia ammattikoululaisia. Aineiston mukaan ainakin heitä keskiluokkaisuus kiinnostaa.
“He toivovat elämältä hyvin perinteisiä asioita, vaikka muu keskustelu on väittänyt, että tästä ollaan menossa pois. Pitää olla koulutus, ammatti ja työ sekä perhe, asunto ja auto.”
Maunun mukaan keskiluokkaisuuteen kuuluu vakiintunut elintaso ja sen mukanaan tuomia asioita: Kivat vaatteet, kiva arvomaailma, kivat harrastukset. Ennen tällaisten asioiden yhteydessä puhuttiin pikkuporvarillisuudesta.
Maunu toteaa, että sen muoto voi ehkä olla muuttumassa, mutta laajalla rintamalla eroon siitä ei pyristellä.
“Keskiluokkaisuuden peruspiirre on turvallisuuden ja varmuuden kokemus. Tätä ei poista sekään, että reissaillaan pari vuotta Aasiassa. Keski-iän lähestyessä pysyvyyden arvo kasvaa yleensä myös näillä reissaajilla.”
KESKILUOKKA SAATTAA kiinnostaa nykynuoria jopa enemmän kuin heidän vanhempiaan.
Tie keskiluokkaan on nimittäin aiempaa mutkikkaampi ja kilpailu kovempaa, joten keskiluokkaan pääseminen on aiempaa suurempi saavutus.
“Nykynuoret on kasvatettu individualistiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki elämänvalinnat täytyy tehdä itse. Vielä 1980-1990-luvuilla erilaisten elämänvalintojen kirjo oli kapeampi”, Maunu toteaa.
Valintojen määrän myötä on kasvanut harha-askelten mahdollisuus. Polku on ansoitettu väärillä valinnoilla.
“Vaikkapa media-alalle on ollut viime vuosina hirveästi koulutusta, mutta sitten töitä ei löydykään. Yksilö on periaatteessa toiminut järkevästi ja oikein hankkiessaan koulutuksen, mutta se ei johdakaan enää mihinkään.”
Maunun mukaan myös työelämän muutos on johtanut siihen, ettei urakehitys enää ole entiseen tapaan suoraviivaista. Työt ovat silppua ja pätkää eikä palkka välttämättä nouse entiseen tapaan työvuosien karttuessa.
NIIN, TAPPOIVATKO milleniaalit ysistä viiteen -työpäivän ja lojaaliuden työnantajaa kohtaan?
“Eihän työnhakija aiheuta työmarkkinoita, vaan taustalla on globalisaatio ja kapitalismin logiikka. Eivät nämä nykypäivän 20-30-vuotiaat ole sitä muutosta tehneet.”
Taitaakin olla niin, että itse asiassa milleniaaleja edeltänyt sukupolvi tappoi valtaosan asioista, joista se milleniaaleja syyttää.