FAKTATUTKA: Miksi torkuttaminen on niin hirveän ihanaa?
JULKISUUDESSA TORKUTTAMINEN esitetään välillä vireystilan pilaavana terveysvaarana, välillä harmittomana kansanhuvina. Väitetään, että torkuttajat ovat luovia ja älykkäitä – tai laiskoja ja itsekuriltaan puutteellisia.
Mutta miksi torkuttaminen on niin ihanaa?
”Tuntuu mukavalta vapauttaa itsensä aikataulusta, jos se on mahdollista. On nautinnollista antaa itselleen lupa jatkaa nukkumista. Se ei ole vaarallista, mutta jos nukkuu liikaa, eli esimerkiksi yli puoli tuntia, ei virkisty, vaan voi väsyä uudelleen”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.
ELIMISTÖ EI vaadi torkuttamista, mutta torkku ei ole pelkkä nautintoaine. Partosen mukaan pätkissäkin torkuttu uni vähentää väsymystä, jos se tulee liian vähäisen unen päälle.
Perustuuko torkuttamishalu siis biologiselle mekanismille tai tarpeelle?
”Ei siinä sellaista tarvetta ole. Torkusta voi olla apua niille, joilla uni on jäänyt vajaaksi. Kyllä torkkuminen univajetta poistaa, mutta ei torkkuminen silti ole kestävä ratkaisu univajeeseen.”
GENERAL ELECTRIC toi torkkunapillisen herätyskellon markkinoille vuonna 1956. Onko ennen sitäkin torkutettu?
”Aikaisemmin herätys vain sammutettiin ja siirrettiin viisaria uutta herätystä varten. Nykyään torkku on vakiovaruste”, Partonen kertoo.
Väitteet torkuttamisen terveyshyödyistä ja -haitoista eivät voi perustua tieteelliselle tutkimukselle, sanoo Partonen. Siksi ei voi myöskään suoraan vastata, miksi haluamme torkuttaa.
”Torkuttamista on tutkittu tieteellisesti varsin vähän. Siitä ei ole kyselytutkimuksissa juurikaan kysytty, ja väestötason tietoa ei ole. Luultavasti se tulevaisuudessa kuitenkin otetaan huomioon”, Partonen sanoo.