KOLUMNI: Ikuinen elämä on kutkuttava ajatus, mutta se tuhoaisi maailman
”2000-LUVULLA ihmiset yrittävät todennäköisesti vakavissaan saavuttaa kuolemattomuuden.”
Kuolemattomuutta on käsitelty aiemmin lähinnä fiktiossa. Esimerkiksi myytti viisasten kivestä on nuorille sukupolville tutuin Harry Potterista. Israelilainen Yuval Noah Harari povaa kuitenkin teoksissaan myytistä totta. Edellä oleva lainaus on Hararin kirjasta Homo Deus – huomisen lyhyt historia, jonka suomennos ilmestyi viime vuonna.
Hararin pohdinta ikuisesta elämästä on kutkuttava. Hänen mukaansa kuolema on modernille ihmiselle tekninen ongelma, joka “meidän pitäisi ratkaista ja jonka pystymme ratkaisemaan”. Hän nimeää maailmalta jo tiedemiehiä ja ajattelijoita, jotka puhuvat kuolemattomuudesta tosissaan.
SUOMESSA ESIMERKIKSI Ylen toimittaja Saara Sarvas kirjoitti syksyllä laittaneensa ihonsa alle sirun, jonka tarkoituksena on tallentaa tietoja ihmisestä ja siirtää niitä vaikka älypuhelimeen. Taustalla on aate transhumanismista, eli ihmisen kehittämisestä. Sirun asentanut ruotsalainen biohakkeri Jowan Österlund sanoo kuolemattomuuden olevan saavutettavissa vuoteen 2050 mennessä.
Harari ehdottaa aloitettavan kevyemmistä tavoitteista, kuten keskimääräisen eliniän kaksinkertaistamisesta. Ihmiskuntahan on onnistunut siinä ennenkin. Tosin ihmisen maksimi-ikä ei ole noussut samalla tavalla.
MAHDOLLISUUS PIDEMPÄÄN elämään tuskin olisi kaikkien oikeus. Sen saisi rahalla. Rikkaat elävät jo nyt muita leveämmin.
Jatkuvaan talouskasvuun pyrkiminen tarkoittaa luonnonvarojen ehtymistä, mutta järjestelmää on sentään mahdollista kehittää säästeliäämmäksi. Sen sijaan ikuisen elämän lopputulema on täysin selvä: maapallo tuhoutuisi.
Ihmiskunta tajuaa varmaan kyborgimaniankin ongelmallisuuden liian myöhään.