Kyllä, Suomessa todella järjestetään tapahtuma, jonka nimi on Rinkeli Grand Prix ja tästä siinä on kyse – Soitimme

TUIJA SILTAMÄKI, teksti

123RF, kuvat

JOS OLET aina kuvitellut, että grand prix on jotain, joka liittyy vain moottoriurheiluun, olet ollut auttamattomasti kuistilla. Lähes kolmen vuosikymmenen ajan, aivan nenämme edessä, on kaikki nämä vuodet järjestetty Rinkeli Grand Prix -kilpailua.

Kuten pääkaupunkilaiset nuorisolaismediat sanoisivat lihavoidusti: Kyllä, kuulitte oikein. Siis Rinkeli Grand Prix.

Koska nykyään kuuluu ilmoittaa, kun on ottanut matka- tai muun puhelimen välityksellä yhteyttä toiseen henkilöön: Soitimme.

ENSIN VIRALLISUUKSIA. Suomen Leipuriliiton järjestämään kilpailuun saavat osallistua alle 23-vuotiaat ammatillisten oppilaitosten leipuri-kondiittoriopiskelijat. Joukkueet leipovat kaksi pakollista ja kaksi vapaavalintaista leipomusta.

Tänä vuonna kilpailu järjestettiin Turussa 10. helmikuuta. Tampereen seudun ammattiopistoa edustivat opiskelijat Jenni-Mari Rantanen ja Heidi Lehtinen sekä heidän opettajansa Reijo Heinonen. Voiton veivät turkulaiset, ja tamperelaiset joutuivat tyytymään kakkossijaan.

Heinosen mukaan Turussa ei sinänsä ole parempia edellytyksiä leipomiselle, mutta kotikenttäetu vaikutti kilpailun kulkuun. Tilat ja laitteet olivat tuttuja paikallisen joukkueen leipureille. Tuomaripeliä hän ei epäile.

”Tuomaristo on alan ihmisiä, kyllä ne osaa arvioida.”

Heinonen myös huomauttaa, että koska Rinkeli Grand Prix järjestetään vuosittain eri paikkakunnalla, pääsevät leipurimestarit nauttimaan kotikenttäedusta vuorotellen.

VAIKKEI VOITTO tällä kertaa napsahtanut, Heinonen on tyytyväinen joukkueen suoritukseen. Tuotteet olivat tasalaatuisia, ja teknisistä kommervenkeistä selvittiin hyvin. Valmistettavana oli esimerkiksi banaanikermakakku, jossa käytettävä pektiinihyytelö on nykynuorisolle hieman vieras.

”Valmistustekniikat olivat hyvin mielenkiintoisia siinä mielessä, että ne aiheuttivat eroja.”

Myös valmistettavien tuotteiden valikoima oli sopiva.

”Joskus on ollut sellainen tilanne, että sekä pakollinen että vapaaehtoinen tuote ovat olleet hyydykekakkuja, ja silloin kaikki kärsivät.”

HEINOSEN LUOKKA on vuoden aikana leipuroinut itsensä kerran kullalle ja kolmesti hopealle. Mistä menestys syntyy?

”Me ollaan jaksettu harjoitella. Pitää jaksa nöyrästi tehdä harjoittelua. Kova jännittäminen ei ole hyväksi. Pitää myös olla sisäinen halu pärjätä.”

Kilpailutilanteessa valmentaja ei voi enää sekaantua suoritukseen, joten Heinonen on etukäteen valmistanut leipureitaan tulevia koitoksia varten. Paineen alla ei sovi murtua.

”Mun sääntö tytöille oli se, että mieti kaks kertaa, ennen kuin teet”, leipurimestari-kondiittori sanoo ja täsmentää, että se on hyvä neuvo elämässäkin.

Leipuroinnin alalajeista Heinonen kertoo pitävänsä eniten konditoriasta sen vaatiman tarkkuuden takia. Leipomisessa ei hänen mukaansa tarvitse olla koko ajan täysin tarkkana.

MUTTA ENTÄ formulat? Onko niillä ja leipomisella mitään yhteistä?

”Hyvällä leipurilla on nopea omaksumistaito, ja formuloissakin pitää olla aika nopeat refleksit. Jos leipomisessa huomaa, että on tulossa joku vika, se pitää pystyä korjaamaan. 43 vuoden kokemuksella mä ite oon aika nopea.”