AAPO LAAKSO, teksti
123rf, kuvat

”Sekä luentosaleissa että baaripöydissä meuhkaamalla saa omaa ajattelua kehitettyä”

SAARA SÄRMÄ
Tutkija, Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja

TUTKIJA, YHTEISKUNTATIETEIDEN tohtori ja muun muassa feministisen ajatushautomo Hatun perustajiin kuuluva Saara Särmä aloitti kansainvälisen politiikan opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 1998. Särmä oli tuolloin 23-vuotias.

Särmä kävi pääsykokeissa kolme kertaa. Kerran Helsingin valtiotieteelliseen ja kahdesti Tampereelle kansainväliseen politiikkaan. Hakujen välissä Särmä ehti pitää välivuoden ja käydä kaksi kansanopistoa.

”Luin tosi hyvin, kun ensimmäistä kertaa hain Tampereelle, mutta nuoruuden huumassa ajattelin, ettei haittaa, jos menen Provinssiin viikonlopuksi. Pääsykokeet taisivat olla sen jälkeen maanantaina. Seuraavana vuonna jätin Provinssin väliin ja pääsin sisään.”

OPINTOJEN ALUSTA Särmä muistaa mahtavan tunteen siitä, että oli päässyt opiskelemaan haluamaansa alaa. Oma asema opiskelijayhteisössä löytyi myös nopeasti.

”Kv-politiikan opiskelijat jakautuvat usein kahteen porukkaan. Toiset haluavat parantaa maailmaa ja toimia kansalaisjärjestöissä, toiset taas pyrkivät diplomaattiuralle. Kuuluin siihen maailmanparannusjoukkoon vahvasti jo alusta asti.”

Fuksivuoden riennoissa Särmä ei pyörinyt kovin aktiivisesti. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen hän erosi kumppanistaan. Sen myötä hän alkoi hengailla opiskelukavereiden kanssa entistä enemmän.

”Sitä tutustui sitten niihin vuotta myöhemmin aloittaneisiin, joista osalla oli vähän sama elämäntilanne. Niistä on tullut porukka, jonka kanssa ollaan edelleen tiiviisti yhteyksissä.”

KUN SÄRMÄ aloitti yliopistossa, ei opintoaikoja ollut vielä rajattu. Särmän opinnot muodostuivat laaja-alaisiksi.

”Silloin oli myös todellinen vapaa sivuaineoikeus, jonka myötä korostui oma vastuu. Kävin katselemassa monien aineiden peruskursseja. Kv-politiikan pitkistä kirjalistoista sai valita itseään kiinnostavia juttuja ja niin edelleen.”

Maisteriksi valmistuttuaan Särmä aloitti jatko-opinnot. Tohtoriksi hän valmistui vuonna 2014 ja nykyään hän toimii tutkijana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Särmän mielestä yliopiston paras puoli on se, että se on paikka ajattelulle ja ihmisenä kehittymiselle. Erityisesti opintojen alkutaipaleella teorioista jaksetaan vääntää vapaa-ajallakin.

”Sekä luentosaleissa että baaripöydissä meuhkaamalla saa omaa ajattelua kehitettyä. Kun kaikilla on tietyt peruskäsitteet hallussa, keskustelu yleensä vie johonkin, vaikka asioista ei oltaisi samaa mieltä.”

”Se ilmapiiri oli aivan mahdoton, se oli aivan fasistinen”

ANNA-LEENA HÄRKÖNEN
Kirjailija, näyttelijä

KIRJAILIJA ANNA-LEENA HÄRKÖNEN tuli Tampereen yliopistoon vuonna 1985 näyttelijäntyön laitokselle. Sitä edelsi muutama vaiherikas vuosi.

Härkönen oli kirjoittanut esikoisromaaninsa Häräntappoaseen vain 17-vuotiaana, lopettanut lukion ja päässyt Teatterikorkeakouluun ennen ylioppilaaksi valmistumistaan. Jouko Turkan johtamaa Teatterikorkeakoulua hän jaksoi vain vuoden.

”Se ilmapiiri oli aivan mahdoton, se oli aivan fasistinen. Koin, että en opi siellä mitään, ja Turkan kanssa en pystynyt olemaan ollenkaan. Moni on myöntänyt jälkeenpäin, että sitä ihmistä ei olisi koskaan pitänyt päästää nuorten ihmisten pedagogiksi.”

Härkönen jätti Teatterikorkeakoulun ja kävi lukion loppuun. Hän keskusteli opiskelupaikan vaihdosta Nätyn teatterityön professorin Kaisa Korhosen kanssa. Korhonen ymmärsi Härkösen tilanteen. Härkönen otettiin ylimääräisenä opiskelijana Nätyn aloittavalle vuosikurssille. Pääsykokeissa hänen ei tarvinnut käydä.

”Tottakai jännitin hirveästi, että mitähän uudet kurssikaverit ajattelevat minusta. Ajattelevatko he, että mikä tuo tuollainenkin on, joka ei kestänyt Helsingissä ja tulee tänne häntä koipien välissä?”

LOPULTA PELOT osoittautuivat turhiksi. Opintojen alku tuntui Härkösestä siltä, kuin hän olisi päässyt taivaaseen. Härkösen mukaan koulussa vallitsi aito ryhmähenki verrattuna Helsinkiin, jossa opiskelijoita oli hänen mukaansa usutettu vihaamaan ja pelkäämään toisinaan. Härkösen mielestä Tampere on muutenkin Helsinkiä kodikkaampi, inhimillisempi ja vähemmän kova kaupunki.

Tutkinnon sisältökin erosi Teatterikorkeakoulusta. Iso ero oli, että Nätyn opetus perustui kirjallisuuteen, kun taas Turkan opetus oli pitkälti fyysistä harjoittelua.

”Ei siellä Helsingissä annettu mitään konkreettista käteen. Mikko Niskanen ihmetteli joskus ihan kauhuissaan, että eikö teillä opeteta roolianalyysiä. Hän kysyi, että mitä te sitten teette? Vastasin, että me juostaan.”

Tuolloin Nätyn opetussunnitelma pohjautui Robert Cohenin kirjaan Näyttelemisen mahti, jonka mukaan harjoituksia tehtiin. Härkönen kertoo lukevansa yhä Cohenia, kun valmistautuu rooliin. Se helpottaa introvertista kirjailijaminästä ekstroverttiin näyttelijäminään siirtymistä.

Läpi elämän seurannut ulkopuolisuuden tunne ei ole ollut este Härkösen näyttelijänuralle. Viimeksi hän oli valkokankaalla Cheekin äitinä elokuvassa Veljeni vartija. Härkösen mukaan näyttelijäminän esiinskarppaus vaikuttaa häneen vähän muutenkin.

”Silloin kun teen jotain roolia, koen, että vapaa-ajallakin minusta tulee seurankipeämpi ja ulospäinsuuntautuneempi.”

”Kaikenlaista paskapuhetta oli ilmassa”

VELTTO VIRTANEN
Muusikko, poliitikko, Aviisin entinen avustaja

JOTKUT MUISTELEVAT 1970-lukua Tampereen yliopistossa kaiholla, useammat kauhulla. Poliittisen kiihkoilun keskellä yliopistomaailmaan kädenjälkensä kävi jättämässä myös muusikko, poliitikko, hypnologi ja Aviisin entinen avustaja Pertti ”Veltto” Virtanen.

Virtanen pääsi vuonna 1973 ensiyrittämällä psykologian laitokselle. Ennen sisäänpääsyä 22-vuotias Virtanen oli jo ehtinyt lopettaa lukionkin kerran kesken. Opiskelupaikasta hän kiittelee pääsykokeiden soveltuvuustestejä.

”Mä olin jo oikeastaan 13-14 -vuotiaana valinnut lempipsykologikseni Nietzschen. Jung oli myös aina mun lemppareitani, Freud tuli sitten myöhemmin. Kyllä mä olin aika pikkupojasta lähtien lukenut niitä kaikkia.”

Virtasella diagnosoitiin jo varhain siihen aikaan ylivilkkaudeksi kutsuttu ADHD. Se aiheutti ongelmia.

”Olin sellainen häirikkö ja huutolaispoika, joka oli joka saakutin paikasta heitetty ulos. Olihan se yliopistoon pääsy pieni ihme.”

Opintojen alkaessa Virtasen Virtanen-yhtyeellä alkoi olla paljon keikkoja. Samana viikonloppuna saatettiin esiintyä Tervolassa ja Joensuussa.

”Keikkailu haittasi opiskelua aika rankasti. Raili Kauppi piti filosofian luentoja maanantaiaamuisin ja mä nukuin siellä suunnilleen aina.”

1970-LUVUN YLIOPISTON poliittinen ilmapiiri ahdisti Virtasta. Hänen mukaansa yliopistolla oli taistolaisten kommunistien lisäksi ”äärioikeistolais-kimmosasilainen” kookoomusryhmä.

”Ei ollut välissä minkäänlaista saatanan keskustaakaan. Se oli äärimustaa ja äärivasenta. Ei varmaan missään ollut se meininki niin kauheeta.”

Alakuppilassa istuen Virtanen kirjoitti satiiriteos Vähä-Marxismuksen, joka pilkkasi ääriliikkeitä oikealla ja vasemmalla. Virtasta pyydettiin myös liittymään Pirkkalainen Nuija -ryhmään, jonka tarkoitus oli lyödä kiilaa ääripäiden väliin. Virtasen mukaan ryhmän saavutuksiin kuuluu kyykänheiton tuominen tamperelaiseen opiskelijaelämään. Kyykkää heitettiin häpeilemättä yliopiston pääovien edessä.

Pirkkalalaisen Nuijan tavoite oli saada edustajistovaaleissa vaa’ankieliryhmän asema, jolloin se olisi voinut vasemmiston ja oikeiston välissä kääntää monia äänestyksiä mieleisekseen. Virtanen tuli valituksi, mutta Kari Peitsamo jäi parin-kolmen äänen päähän. Virtasta harmittaa vieläkin, että vaa’ankieliasemaan ei päästy.

”Aattele, kuinka me oltais kidutettu yliopistoa seuraavat vuodet.”

LOPULTA VIRTANEN nuiji hitaasti edenneet opintonsa pakettiin vuodessa, kun sensaatiolehdistö alkoi 1970-luvun lopulla kohista rock-piirien pilvenpoltosta. Virtasen mukaan syyttely oli aiheetonta.

”Mähän en polttanut edes tupakkaa, mutta ne jutut itketti äitiä ja kaikenlaista paskanpuhetta oli ilmassa. Se oli jotakin aivan kammottavaa. Mä sitten istuin ja kirjoitin ja olin kiltisti.”

”Olin aina ajatellut, että minusta tulee arkkitehti”

ANNA-KAISA IKONEN
Poliitikko, entinen pormestari

YHTEISKUNTATIETEIDEN TOHTORI, poliitikko ja Tampereen entinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen päätyi opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa vuonna 1996.

”Olin aina ajatellut, että minusta tulee arkkitehti tai joku muu, mutta sitten aloin ajatella, että haluan yhteiskunnalliselle alalle. Kävin tutustumassa Helsingin oikikseen, harkitsin myös psykologiaa. Jossain vaiheessa kävelin sisään Akateemiseen kirjakauppaan katsomaan pääsykoekirjoja. Siellä sosiaalipolitiikan pääsykoekirjat jotenkin kolahtivat.”

Kuten yleensä ensimmäistä kertaa opiskelemaan hakevilla, ei Ikosellakaan ollut oikein käsitystä siitä, miten pääsykokeet sujuivat. Jännitys säilyi valintakirjeen saapumiseen asti.

”Olin saanut jo tiedon siitä, että olin päässyt Jyväskylään sisään, mutta halusin ensisijaisesti Tampereelle vapaan sivuaineoikeuden vuoksi. Kyllä se oli niin upea fiilis, kun tieto Tampereelle pääsystä tuli.”

OPISKELUJEN ALUSTA Ikonen muistaa sosiaalipolitiikan ainejärjestö SOS ry:n järjestämän ”sisäänajon”, joka järjestettiin leirikeskus Antaverkassa.

“Istuttiin siellä iltaa ja saunottiin. Siellä oli kaikkea tosi hauskaa ja tuli heti tutustuttua samaan aikaan aloittaneisiin. Löytyi heti muutama uusi ystävä. Meillä oli tosi hyvä ainejärjestö ja uudet opiskelijat kaapattiin heti mukaan.”

Ikonen lähti heti opintojen alussa mukaan ainejärjestötoimintaan SOS ry:n kulttuurivastaavana ja myöhemmin myös puheenjohtajana.

”Ainejärjestön kautta tuli verkostoiduttua tosi paljon. Minusta ihan yhtä tärkeää kuin opintojen tekeminen yliopistossa on se, että tutustuu muihin, rakentaa ystävyyksiä ja elää opiskelijaelämää.”

IKOSEN OPISKELUAIKANA yhteiskuntatieteilijät viettivät aikaa muun muassa Doriksessa ja Café Europassa. Myös Boomareiden haalaribileissä käytiin jo tuolloin, joten haalareiden hankkiminen heti opiskelujen alussa oli tärkeää.

”Telakalla käytiin myös aika usein. Meillä oli sellainen maailmanparantajakerho, jonka kanssa otettiin aina joku teema käsiteltäväksi ja siellä istuttiin ilta.”

Sivuaineoikeutta Ikonen käytti opinnoissaan tehokkaasti ja suosittelee samaa myös nykyisille opiskelijoille.

”Otin sosiaalipolitiikan rinnalle kasvatustieteitä, tulevaisuudentutkimusta, yrityksen hallintoa ja sosiaalipsykologiaa. Vähän erityyppisiä aineita, jotka loivat vähän poikkkeavankin kokonaisuuden.

Tänä päivänä työelämässäkin tarvii olla sekä syvää osaamista jostakin yksittäisestä asiasta, että myöskin laajaa osaamista monista eri aiheista. Kannattaa miettiä, miten voisi luoda itselleen aivan yksilöllisen osaamisyhdistelmän.”