Arvio: Sami Lopakka: Marras

Ei mikään piknik-reissu

Sami Lopakan kirjassa kierretään Eurooppaa raskaissa tunnelmissa

"Elämä on tuomio, elinkautinen. Jo heti alussa sinua nukutetaan puisten kaltereiden takana." Näin pohtii Euroopan kiertueella oleva Hautamäki. Hän on Sami Lopakan esikoisteoksen päähenkilö.

Kaljan voimalla kiertävällä yhtyeellä mielenterveys on kovilla. Bändin keskinäisissä riidoissa ei tapella enää pelkästään taiteellisista erimielisyyksistä, eivätkä koti­asiatkaan taida kenelläkään olla kunnossa. Täyteen myydyt keikkapaikat tuottavat enemmän laskua kuin liksaa.

Sentenced-yhtyeen kitaristina uraa luonut Lopakka käsittelee kuoleman tematiikkaa kiehtovasti. Hän kietoo fiktion ympärille aineksia matkakertomuksista, joiden päälle on ripoteltu historiallisia faktoja.

Henkilöiden käyttämä murre ja vajavainen englannin kielen taito tuovat kieleen omat vivahteensa.

Aineksien määrästä huolimatta Lopakka saa aikaan kadehdittavan yhtenäisen kokonaisuuden. Päämäärä on koko ajan selvillä yhtä varmasti kuin maantiellä edessä ajava hidastelija.

Teoksesta puuttuu aiheelle ominainen kerskuminen. Fanien ja ilmaisen viinan virrassa henkilöhahmot säilyttävät sympaattisuutensa. Viimeistään soittajien kärsimä esiintymisjännitys irrottaa henkilöistä tähden elkeet: "Ei keksi mitään järkeviä välispiikkejäkään."

Lopakka rakastaa henkilöhahmojaan, mitä lukijan on vaikea ohittaa. Keski-ikäisiä, alkoholisoituneita renttuja ei lukija tohdi edes mielessään kehottaa menemään parturiin saati käskeä hankkimaan oikeita töitä.

Viimeisen sivun jälkeen tuntuu helpottavalta, kun tietää, ettei musiikkitaidottomalle tarjota Euroopan kiertuetta ainakaan lähipäivinä.

Sanna-Kaisa Lähdeaho

Arvosana: 4/5

Lopakka, Sami: Marras
Like 2014