Eläkeläisenä yliopistoon? Aviisi tapasi kolme aikuisopiskelijaa

Päivi Silfver, 53

Terveystieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto, hoitotyön johtamisen opintosuunta. Aloittanut syksyllä 2012.


Vielä reilu vuosi sitten nokialainen Päivi Silfver ei ollut koskaan käynyt Tampereen yliopistolla. Asiain­tila muuttui kertaheitolla, kun hän haki opiskelemaan terveystieteitä ja tuli valituksi.

"Olin aikaisemminkin miettinyt tätä yliopistojuttua, mutta ei tullut haettua. Nyt poikakin on aikuinen, joten löytyi sopiva väli."

Akateeminen maailma on ollut Silfverille uusi kokemus. Kansakoulun jälkeen hän opiskeli kauppaoppilaitoksessa, piti kauppaa ja työskenteli kirjapainossa, mutta mikään ei tuntunut omalta alalta.

"Jossain välissä tuli se ihmisläheisyys esiin ja tiesin, että pitää päästä hoitoalalle. Nyt tunnen olevani unelma-ammatissa", mielenterveyshoitajana työskentelevä Silfver sanoo.

Päivi Silfver valmistui mielisairaanhoitajaksi vuonna 1987. Koulutus muistutti lähinnä nykyistä lähihoitajan tutkintoa ja kesti puolitoista vuotta. Koska Silfver piti työstään, hän halusi myös kehittyä siinä. Vuonna 1999 hän suoritti sairaanhoitajan opistotasoisen tutkinnon. Nyt hän opiskelee yliopistossa hoitotiedettä.

"Kun oppii uutta, saa uutta tietoa ja näkökulmia, se tuo innostusta ja työtä jaksaa tehdä myös pidempään, mikä on varsinkin nykyään eläkeiän noustessa tärkeää."

Hoitotiede on siitä poikkeuksellinen koulutusala, että opiskelijoilta vaaditaan sairaanhoitajan tutkinto ja työkokemusta. Opiskelijat ovat keskimääräistä selvästi vanhempia. Useimmat haluavat edetä uralla esimieheksi tai opettajaksi, mutta Silfver hakeutui koulutukseen ennen kaikkea kehittääkseen itseään.

"Ei kai näin vanhaa kukaan enää töihin ota. Omalla työpaikalla voisi ehkä päästä eteenpäin, mutta ei se ole ollut pääasiallinen motiivi", hän tuumaa.

Yliopisto onkin tarjonnut valtavasti tietoa ja oivalluksen tunteita. Hyppy käytäntöön orientoituneesta työmaailmasta akateemiseen teoriapainotteiseen ympäristöön on laajentanut Silfverin näkökulmaa.

Hän on pystynyt hyödyntämään oppejaan työssään. Opiskelu on tuonut myös itsevarmuutta. Kun tietää asioista enemmän, tulee rohkeammaksi.

Vaikka hän on itse päätynyt yliopistoon vasta vanhemmalla iällä, Silfverin mielestä kannattaa opiskella jo nuorena.

"Itselläni ei ollut aikoinaan mahdollisuutta käydä kouluja niin kuin olisin halunnut. Mutta voin minä myös suositella tätä vanhempanakin opiskelua. Kun on tullut työkokemusta ja elämänkokemusta, se avartaa asioita uudella tavalla."

Jari Hemmilä, 55

Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto, journalistiikan maisteriopinnot

Aloittanut syksyllä 2012.

"Jos joku kysyy, niin voisin kai sanoa olevani ammatiltani toimittaja", Jari Hemmilä kuvailee työtehtäviään.

Toimittaja on kuitenkin varsin kapea-alainen määritelmä media-alan moniottelijalle, vaikka hän tällä hetkellä tekeekin toimitustyötä.

Hemmilä on paperilehden tekemisen lisäksi muun muassa toiminut radiossa, vetänyt omaa mainostoimistoa, vastannut ilmoitusmyynnistä ja myynyt Aamulehden tilauksia.

Hemmilällä on myös aikaisempaa alan koulutusta. Hänellä on mainostoimittajan tutkinto ja vuonna 2010 Hemmilä pokkasi medianomin paperit Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Alun perin koulutuksen alalle hän hankki kuitenkin 1980-luvlla Oklahomassa.

Yhdysvaltoihin Hemmilän vei urheilu. Aktiiviurheilijana hän edusti Suomea kestävyysjuoksussa. Juokseminen on näkynyt myös myöhemmässä elämässä. Hemmilä on toiminut päätoimittajana alan lehdissä ja ollut järjestämässä juoksutapahtumia. Lisäksi hän on valmentanut juoksijoita ja kirjoittanut kuntojuoksijoille käsikirjan.

Aikuisena yliopisto-opiskelun pariin hakeutuvat tuntuvatkin tyypillisesti edustavan aikaansaavaa ihmistyyppiä. Opinnot ovat sujuneet vauhdikkaasti työn ohessa myös Hemmilällä ja gradun teoriaosuus on jo kirjoitettu. Myös mahdolliset jatko-opinnot kiinnostavat.

"Ajankäyttö ja aikatauluttaminen ovat tärkeitä, mutta oma motivaatiopiste on löydyttävä kehon sisältä", Hemmilä valistaa työmäärän kanssa tuskailevia kanssaopiskelijoitaan.

Jari Hemmilän kohdalla suurimpana motivaattorina yliopisto-opintoihin hakeutumisessa toimi halu kehittää itseään ja pysyä ajan hermolla.

Media-alalla on käynnissä valtava myllerrys ja kehityksessä on pysyttävä mukana, mikäli haluaa säilyttää kilpailukykynsä työmarkkinoilla.

"Joudun työssäni kuvaamaan, taittamaan ja julkaisemaan verkossa, pelkkä kirjoitustaito ei enää riitä. Lisäksi opiskellessa saan olla tekemisissä nuorten kanssa ja oppia heiltä."

Toisaalta Hemmilä haluaa myös ammentaa nuoremmille kanssaopiskelijoilleen pitkän työuran mukanaan tuomaa rauhallista viisautta.

Hänen mielestään opiskelijat voisivat ottaa välillä vähän rennommin ja välttää turhia kategorisointeja.

"Jos pääsee opiskelemaan jotain tiettyä alaa, niin se ei tarkoita, että pelkästään tutkinnon suorittamalla syntyy alan ammattilainen.

"Opiskelu lisää ymmärryskykyä myös ihmisyyteen laajemmin, joten kannattaa olla kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja asioista."

Marja Irjala, 65

Kasvatustieteiden maisterin tutkinto, ammattikasvatuksen maisteriohjelma. Aloittanut syksyllä 2013.

Marja Irjala jäi eläkkeelle viime vuoden alusta. Aikaansaava nainen teki mittavan uran erityisesti järjestökentällä. Ansioluettelolla tapetoisi keskikokoisen opiskelijayksiön seinät.

Viimeiset 22 vuotta hän työskenteli Nuorten Ystävät ry:n pääsihteerinä, minkä lisäksi Irjalalla on ollut lukuisia luottamustoimia esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa ja Julkisen sanan neuvoston varajäsenenä. Hän on saanut palkintoja elämäntyöstään nuorten hyväksi ja ansainnut järjestöneuvoksen arvonimen.

Nyt Irjala on jälleen nuorten keskellä. Hän pääsi viime syksynä erillisvalinnan kautta opiskelijaksi Tampereen yliopistoon.

"Monet ystävät kysyvät, mitä nuoret sanovat, kun tällainen isoäiti pyörii yliopistolla, mutta kauhean kivasti minut on otettu vastaan. Tämä meidän ammattikasvatuksen erityisporukka tosin on vähän vanhempaa, vaikka ihan minun ikäisiä ei ole muita."

Vielä pari vuotta sitten Irjala arveli nautiskelevansa eläkepäivistään matkustellen miehensä kanssa. Vain vähän ennen eläkkeelle jäämistä hän kuitenkin menetti lyhyen ajan sisällä sekä aviomiehen että vanhemmat.

Läheisten kuolema jätti elämään tyhjiön, mutta sisukas oululaisrouvan päätti selvitä. Irjalalla on 1970-luvulla Turussa suoritettu kandidaatintutkinto kasvatustieteissä, jonka hän suoritti samalla, kun valmistui kauppakorkeakoulusta ekonomiksi ja synnytti tyttären. Kesken jääneet opinnot jäivät kaivelemaan.

"Äiti sanoi ennen lähtöään, että etkö voisi tehdä sitä väitöskirjaa, josta olin puhunut. Nyt voin sanoa, että kyllä hän tiesi, mistä minä innostun ja millä täyttää se tyhjä."

Irjalaa motivoi kokemus työelämästä. Hän haluaa edistää oppisopimusten hyödyntämistä varsinkin erityisnuorten, kuten kehitysvammaisten, koulutuksessa. Tavoite on selkeä: ensin maisterin paperit ja sitten väitöskirja.

"Enhän minä enää mitään virkoja ole hakemassa, mutta eräänlainen kiertävä matkasaarnaaja minusta voisi tulla. Tampereella on myös alan tutkimusta," Irjala pohtii.

Opinnot ovat edenneet vauhdilla ja arvosanat ovat olleet hyviä. Gradun kimppuun on tarkoitus käydä vielä keväällä. Pisteiden kertymistä on helpottanut mahdollisuus keskittyä opiskeluun täyspäiväisesti.

Yleensä Irjala tulee Tampereelle tiistaina ja lähtee takaisin Ouluun torstaina. Junassa voi valita joko eläkeläisalennuksen tai opiskelijalipun.

"Jos olisin opiskelijalipun kanssa, niin varmasti konduktööri kysyisi korttia. Toistaiseksi eläkeläislipun kanssa ei ole kyselty", hän naurahtaa.

Juho-Matti Paavola, teksti

Annina Mannila, kuva

Aikuisopiskelijat Tampereen yliopistossa

37 Vuonna 2013 Tampereen yliopistoon hyväksytyistä 881 hakijasta 37 oli 41-vuotiaita tai vanhempia. Näistä 8 oli iältään yli 51-vuotiaita.

678 Yhteensä Tampereen yliopistolla opiskelee 12 465 perustutkinto-opiskelijaa, joista 678 on iältään 51-61 -vuotiaita ja 77 yli 65-vuotitaita.

13 Eniten yli viisikymppisiä opiskelee terveystieteissä, 13 prosenttia opiskelijoista, ja yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä, 11 prosenttia.

96 Alle 35-vuotiaita löytyy eniten lääketieteestä, 96 prosenttia , ja teatterialan koulutuksesta, 93 prosenttia.

Ensikertalaiset halutaan ohituskaistalle korkeakouluvalinnoissa

Korkeakoulujen opiskelijavalinta uudistuu lähivuosina. Muutoksilla halutaan helpottaa ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien pääsyä korkeakouluihin.

Uudistukset toteutetaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen tulee voimaan syksyn 2014 opiskelupaikkoja haettaessa.

"Ensimmäisessä vaiheessa yhteishakuun yhdistetään kaikki ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Lisäksi korkeakouluille tarjotaan mahdollisuus varata paikkoja ensikertalaisille", sanoo ylitarkastaja Ilmari Hyvönen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Ensikertalaisiksi lasketaan hakijat, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa ja jotka eivät ole suorittaneet tutkintoa suomalaisessa korkeakoulussa. Uudistus ei vaikuta taannehtivasti, joten ensikertalaisiksi katsotaan myös 2014 keväällä tai aikaisemmin tutkintoon johtavan opiskelupaikan vastaanottaneet opiskelijat. Tutkinnon Suomen korkeakoulujärjestelmässä suorittaneet eivät kuitenkaan ole ensikertalaisia tutkinnon suorittamisajankohdasta riippumatta.

Aikataulu ja tavat suosia ensikertalaisia on tässä vaiheessa jätetty oppilaitosten päätettäväksi. Vaikka mahdollisuus kiintiöiden käyttöönottoon on jo olemassa, vain harva korkeakoulu aikoo hyödyntää tilaisuutta vielä tämän vuoden haussa.

"Yliopiston johdon ja opetusministeriön neuvottelupäivillä joulun alla rehtorit olivat yksituumaisia, että ensikertalaisia suosivia ratkaisuja otetaan käyttöön vasta vuoden 2016 opiskelijavalinnan yhteydessä", Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin kertoo.

Valmistelu on tarkoitus käynnistää keväällä. Yliopistot ovat ilmaisseet halukkuutensa yhteisten raamien luomiseen, jotta samoilla koulutusaloilla eri oppilaitoksissa kriteerit olisivat suunnilleen samat.

Uudistusten toisen vaiheen lainsäädäntö lähtee lausuntokierrokselle vielä tänä keväänä, ja se on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2016 hakuihin. Alun perin ajatuksena oli varata haku pelkästään ensikertalaisille, mutta nyt suositummaksi on noussut malli, jossa korkeakouluilla on velvollisuus varata osa paikoista ensikertalaisille.

Opiskelijavalinnan uudistukset ovat osa hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta pidentää työuria alusta puolella vuodella. Muita keinoja opintojen lyhentämiseen on opintotuen kustannusneutraali muuttaminen vähentämällä opintotukikuukausia sekä tavoitteellisten valmistumisaikojen lyhentäminen entisestään.

"Myös koulutusrakenteen uudistaminen helpottaa alan vaihtamista ja uudelleen suuntautumista. Tässä suhteessa Tampereella onkin tehty hyvää työtä", Hyvönen toteaa.

Juho-Matti Paavola