Kuuroja lyötiin karttakepillä

"Minulla on paljon ystäviä, paljon tekemistä ja hyvä ammatti. Hankala kysymys", Heikki Sandholm viittoo.

72-vuotias Sandholm yrittää vastata kysymykseen siitä, miten hänen elämänsä olisi erilainen, jos hänellä olisi kuuloaisti. Selvästi ei ainakaan onnellisempi.

"Joskus näen ihmisten nauravan ja silloin harmittaa, ettei kuule, mitä on sattunut. Kahvilassa olisi mukava kuulla, mistä viereisessä pöydässä jutellaan", Sandholm jatkaa hetken kuluttua.

Toisaalta naapurien metelöintikään ei ole häntä ikinä haitannut.

Sandholm on ollut kuuro syntymästään lähtien, eikä kuulon puute ole häntä koskaan päässyt hidastamaan.

Koripalloa hän on pelannut viisissä kuurojen maailmanmestaruuskilpailuissa, ja oli mukana vuonna 1965, kun Suomi voitti hopeaa. Suomessa hän on pelannut sekä kuurojen että kuulevien joukkueissa ja käy edelleenkin tuomitsemassa otteluita.

"Urheilussa kuuroudella ei ole väliä. Tuomarin käsimerkit ovat kansainvälisiä", Sandholm kertoo.

Työkseen Sandholm teki kondiittorina kakkuja 47 vuoden ajan, kunnes jäi eläkkeelle. Kädet käyvät myös hänen listatessaan hoitamiaan luottamustoimia.

"Tampereen viittomakielisten yhdistyksen puheenjohtaja, kuurojen seurakunnan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, Kuurojen liiton hallituksen jäsen..."

Viittomakieleen Sandholm tutustui ensimmäistä kertaa mennessään kouluun.

"Sen oppi luonnostaan, kun näki vanhempien oppilaiden viittovan", hän kertoo.

"Viitoimme kavereiden kanssa salaa. Se oli oraalista aikaa."

Se tarkoittaa, että viittomakieli oli koulussa kielletty. Kuurot yritettiin opettaa puhumaan.

Sandholm näyttää, kuinka oppilaita tartuttiin kielestä ja yritettiin saada ääntämään äänteitä oikein. A-äänne koetettiin saada aikaan lyömällä rintaan.

"Jos käytti viittomakieltä, opettaja löi karttakepillä sormille. Viittominen oli ehdottomasti kielletty ja sitä valvottiin tarkasti. Opettaja oli todella julma."

"Silloin ajateltiin, että vain puhe on kieltä", viittomakielen professori Ritva Takkinen selventää ajattelua 1900-luvun taitteessa levinneen oralistisen opetusmetodin taustalla.

Viittomakielen käyttö kouluissa kiellettiin ja kuurot lapset yritettiin opettaa puhumaan huulten ja kielen liikkeitä sekä resonanssia tunnustelemalla.

"Opetukseen tarkoitettu aika meni sanojen sanomisen opetteluun", Takkinen kritisoi. "Ei vielä ymmärretty, että viittomakieli on aivan yhtä pätevä kieli kuin puhututkin kielet. Sillä pystytään ilmaisemaan kaikki samat asiat kuin muillakin kielillä."

Kuurot ovat saaneet historiassa kokea paljon muutakin syrjintää. Kun rotuhygienia-aate oli sata vuotta sitten kovaa valuuttaa, kuurojen keskinäiset avioliitot kiellettiin. Poikkeuslupaa piti anoa presidentiltä.

"Aikaisemmin erilaisiin ihmisiin suhtauduttiin hyvin ennakkoluuloisesti. Kuuroja lapsia saatettiin esimerkiksi piilotella vuosikausia. Joillain alueilla Afrikassa niin tapahtuu edelleen."

Ennakkoluulot elävät edelleen, ja kuurot kohtaavat ongelmia esimerkiksi työnhaussa.

Heikki Sandholm muistelee kissan hankkimista tyttärelleen. Tyttö vastasi kissanmyynti-ilmoitukseen, ja kaikki sujui hyvin, kunnes myyjä kuuli ostajien olevan kuuroja. Hän ei suostunut luovuttamaan eläintä heille.

"Hän ajatteli, ettei kuuro osaa huolehtia kissasta", Sandholm viittoo päätään puistellen.

Joissain tilanteissa kuuroudesta on etuakin. Laajasti matkustellut Sandholm kehuu pärjäävänsä viittoma- tai elekielellä helposti lähes maassa kuin maassa.

Eri maiden viittomakielet ovat itsenäisiä kieliä, mutta viittomakielten käyttäjät ovat harjaantuneita esittämään asioita käsillään. Sandholm epäilee, että ulkomailla elekielen käyttö on jopa helpompaa kuin Suomessa.

"Esimerkiksi Italiassa se kuuluu myös kuulevien kommunikointiin."

Suomalaiset ovat jäykempiä, eivätkä taivu helposti elekieliseen viestintään. Kauppojen myyjätkin arastelevat viittomakielisiä asiakkaita.

"Toivoisin ihmisille lisää rohkeutta", Sandholm viittoo.

Samaa toivoo Takkinen.

"Kuuroja ei pidä säikähtää, vaan kontaktia voi ottaa rohkeasti", hän opastaa.

"Jos ei osaa viittomakieltä, niin kynä ja paperi on ihan hyvä väline. Olen huomannut, että nuoret käyttävät samaan tarkoitukseen kännykkää."

Tietokoneet, sähköposti, tekstiviestit, web-kamerat ja muut apuvälineet ovat helpottaneet kuurojen elämää ja yhteydenpitoa.

Uusi teknologia on kuitenkin myös vähentänyt viittomakielisten määrää. Syynä on sisäkorvaistute, joka suurimmalle osalle kuuroina syntyvistä suomalaislapsista nykyään asennetaan. Monet oppivat laitteen avulla puhuttua kieltä paremmin kuin aikaisemmilla kuulokojeilla, eikä perheille suositella viittomakieltä lapsen kieleksi.

Kuurot ovat suhtautuneet keksintöön epäluuloisesti, eivätkä yleensä halua lapsilleen implantointia.

"Kun kuuroista lapsista halutaan tehdä kuulevia, viesti kuuroille on, että heissä on jotain vialla", selventää viittomakielen professori Ritva Takkinen. "Heitä loukkaa myös tähän asiaan sisältyvä viittomakielen väheksyminen."

"1980- ja 90-luvuilla lähes kaikki kuurojen lasten vanhemmat opettelivat käyttämään viittomakieltä, mutta nykyään määrä on pudonnut alle puoleen."

Joitain kuuroja laite auttaa vain vähän tai ei lainkaan, eikä sen käyttö ole mahdollista esimerkiksi kosteissa olosuhteissa. Istutteen hyötyjä eri ihmisille ei voi myöskään ennustaa etukäteen.

"Myös sisäkorvaistutteen saavat lapset hyötyisivät viittomakielestä. Harmittaa, että monilla vanhempia kieliasioissa neuvovilla terveydenhoidon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa viittomakielestä ja kaksikielisyydestä."

Oskari Rantala, teksti
Juho-Matti Paavola, kuva

Rappia viittomakielellä

Yksi vahva ennakkoasenne on se, että meitä kuuroja kohdellaan kuin vammaisia", kertoo Marko Vuoriheimo, luultavasti Suomen tunnetuin kuuro.

Hän on viimeistään euroviisukarsinnoissa kaikille suomalaisille tutuksi tullut viittomakielinen rap-artisti Signmark.

"En kuitenkaan tarvitse apuvälinettä paitsi silloin, kun olen tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät osaa viittoa. Ainoa apuvälineeni on tulkki ja sekin vain sen takia, että kuulevat eivät ymmärrä viittomakieltä. Se on vähän sama, kuin jos sinä matkustaisit Japaniin."

Vuoriheimo toivoo, että kuuroutta ajateltaisiin enemmänkin erityispiirteenä kuin kuuloaistin puutteena.

"Me olemme kielivähemmistö, jolla on oma kieli, kulttuuri, yhteisö ja historia", hän kertoo.

Ajatus kuurosta muusikosta kuulostaa paradoksilta, mutta Vuoriheimon mukaan rap-musiikki on kuin luotu viittomakielelle.

"Hiphopissa ja rytmimusiikissa selkeät biitit ja bassolinjat on tuhteja ja ne voi tuntea kropassa. Viittomakieli sopii musiikkityyliin, jossa on muutenkin tapana huitoa ja käyttää käsiä ja kroppaa."

Rapissa ja hiphopissa Vuoriheimoa kiehtoo myös yhteiskunnallinen elementti.

"Ne ovat antaneet monille muillekin vähemmistöille äänen."

Viittomakieltä yliopistossa

Suomalaista viittomakieltä voi opiskella pääaineena ainoastaan Jyväskylän yliopistossa. Opettajankoulutuslaitoksen kautta on mahdollista valmistua viittomakieliseksi luokanopettajaksi, ja humanistisen tiedekunnan suomalaisen viittomakielen oppiaineesta aineenopettajaksi ja viittomakielen asiantuntijaksi.

Oma professori suomalaisella viittomakielellä on ollut vasta neljän vuoden ajan. Tänä vuonna Jyväskylän yliopistoon perustettiin opetusministeriön tuella Viittomakielen keskus.

Viittomakielen ainejärjestö Viito! ry järjestää perinteisen ainejärjestötoiminnan lisäksi myös esimerkiksi viittomakielisiä päiviä.

"Kutsumme sinne mielenkiintoisia luennoitsijoita Suomesta ja maailmalta", kertoo Viito!:n tiedottaja Eetu Keski-Levijoki. "Viime vuoden tapahtumassa oli puhuja Tanskasta."

Viito! on mukana myös suunnittelemassa Jyväskylän klubiskenen erikoisuutta, hollantilaiseen formaattiin perustuvaa SenCity-tapahtumaa.

"Tarkoitus on tarjota aistinautintoja jokaiselle ihmiselle käyttäen kaikkia viittä aistikanavaa: valoefektejä, bassojen värinää, hierontaa, makukokemuksia, erilaisia tuoksuja ynnä muuta", Keski-Levijoki selittää.

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään toukokuussa kuurojen kulttuuripäivien yhteydessä.

Kuurot ja viittomakieli

Suomessa elää noin 5000 kuuroa.

Lisäksi viittomakieltä käyttää 6000-9000 kuulevaa. Se on monien kuuroille vanhemmille syntyneiden kuulevien lasten ensimmäinen kieli.

Kuurous voi aiheutua perinnöllisistä tekijöistä tai erilaisista sairauksista. Aina syytä ei tiedetä.

Suomalainen viittomakieli on itsenäinen kieli, jonka asema on turvattu uudessa perustuslaissa.