Tosiasioita yliopistouudistuksesta

Maiju Korhonen ja Jukka Koivula toteavat mielipidekirjoituksessaan (Aviisi 4/2009) oivaltavasti, että yliopistolakiuudistus on tosiasia. Samaisessa lehdessä kirjoittavilta Ilkka Sasilta ja Mikael Mäkiseltä kaipailisimme samanlaista järkkymätöntä faktapohjaa. Sasi ja Mäkinen väittävät, että riviopiskelijoiden enemmistö ei seiso hallituksen lakiesityksen takana. Minkäänlaisia perusteluita väitteelleen kirjoittajat eivät kuitenkaan esitä.

Yliopistolakiesitystä kritisoiva mielenosoitus keräsi Tampereella kokoon yli 500 Tampereen yliopiston opiskelijaa ja henkilökuntaan kuuluvaa. Tamyn edustajisto hyväksyi Helsingin mielenosoitukseen kuljetuksen järjestämisen lähes yksimielisesti. Lakiesitystä kritisoivat sielut ovat siis ruumiillistuneet ainakin edellä mainituilla tavoilla. Mitä mieltä mistäkin hiljainen enemmistö on, siihen emme halua ottaa kantaa ilman väitteitä tukevia argumentteja.

Koivula ja Korhonen huomauttavat lain olleen käsittelyssä vuosikausia ja vastarinnan olevan tässä vaiheessa myöhäistä. Käsittääksemme laki on tullut vasta nyt eduskunnan käsittelyyn ja tuotu työryhmistä julkiseen keskusteluun. Voi hyvinkin olla, että laki menee pienin muutoksin läpi, mutta tuleeko eduskunnan työ halvaannuttaa tällaisten ennustusten vuoksi? Mikäli kaikki eduskuntaan tuotavat lait katsotaan valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun niiden käsittely alkaa, todellista valtaa Suomessa käyttävät valmistelevat virkamiehet, joiden universaali asiantuntijuus tulee enää valtiopäivien siunaamaksi.

Yliopistolakiuudistus on tosiasia, ja toivomme yliopistolaisten heräävän joukolla tähän todellisuuteen. Totta ovat myös monet muut yliopistoa uudistavat kehityskulut, jotka ovat muuttamassa yliopistoa kohti kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen perusyksikön, eli yksityisyrityksen, toimintatapoja. Yliopistojen julkiseksi tehtäväksi nähdään hyödyllisen tiedon tehokas tuotanto, jotta Suomen kansantalous pysyisi kilpailukykyisenä kiristyvillä globaaleilla markkinoilla. Tämä on sinänsä ymmärrettävää Â— elämmehän tietotalouden epookkia, jossa yliopistoilla on keskeinen asema. Samalla on ymmärrettävää, kuinka tiedon itseisarvoisuus ja kriittisen ajattelun merkitykset katoavat. Kuka niitä nyt ostaisi?

Tosiasioista keskusteltaessa on pidettävä mielessä se, että totuudet luodaan. Kutsummekin nyt kaikki yliopistolaiset, riviopiskelijoista professoreihin, tekemään uutta yliopiston totuutta. Luomme yhdessä yliopistoa joka torstai klo 14.00 Päätalon aulassa. Yliopistouudistuksen teemme me. Yliopisto olemme me.

Mikko Niemelä, riviopiskelija
Jaakko Belt, riviopiskelija

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (4)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

opiskelijarivi (19.03.09, kello 18:43)
"Sasi ja Mäkinen väittävät, että riviopiskelijoiden enemmistö ei seiso hallituksen lakiesityksen takana. Minkäänlaisia perusteluita väitteelleen kirjoittajat eivät kuitenkaan esitä."

En usko että kirjoittajat noin väittäisivät, saati että väite pitäisi paikkansa. Opiskelijoita Tampereen yliopistossa on noin 15 000 ja mielenosoitukseen väkeä tuli noin 500 henkilöä (eli noin 3,3 % opiskelijoista). Luonnollisesti osa mielenosoittajista oli muuta väkeä kuin ylioppilaita. Näin ollen voidaan katsoa noin 97 % yliopistomme opiskelijoista pitävän lakia joko hyvänä, suhtautuvan siihen neutraalisti tai ainakin arvottavat sen hyviä puolia huonoja puolia enemmän. Eli elitisti Tamyllä olisi linjauksineen peiliin katsomisen paikka.
JOhn (19.03.09, kello 19:53)
Ihanko totta joku kehtaa tehdä mielenosoituksen osallistujamäärästä tuollaisia päätelmiä? Voi jestas sentään. Ja kun Pihtiputaan kirjastoseuran curling-jaosto marssii sotaa vastaan, ja osallistujia on vain seitsemän, niin kaikki muut pihtiputaalaiset/suomalaiset/maailmalaiset pitävät sotaa hyvänä, suhtautuvat siihen neutraalisti tai ainakin arvottavat sen hyviä puolia huonoja puolia enemmän.
opiskelijatriviin (22.03.09, kello 12:47)
Mikäli Pihtiputaan kirjastoseuran curling-jaostossa on jäseniä 212 hlö, ja heistä 7 vaivautuu marssimaan sotaa vastaan suuressa voimannäytössä, on varsin epäjohdonmukaista olettaa että kaikki jaostolaiset, tai edes suurin osa heistä vastustaisivat sotaa.

Lisäksi oletetaan jaostossa olevan pakollinen jäsenmaksu ja jaoston talouden olevan huonolla tolalla. Silloin on eittämättä erittäin arvelluttavaaa käyttää jaoston jäsenmaksurahoja marssin järjestämiseen, sillä suurin osa jäsenistöstä on osoittanut jäsenmaksunsa curlingtoiminnan parantamiseen ja kehittämiseen, sekä etenkin jaoston jäsenten etujen valvomiseen pihtiputaan kirjastoseurassa, eikä mielenosoittamiseeen demokraattista päätöksentekoprosessia vastaan (olettaen että ko. sota on valmisteltu huolellisesti, enemmistödemokratian arvoja kunnioittaen, ja myös Suomen kirjastoseurojen-curlingjaostojen liiton edustajan läsnäollessa).

Muiden pihtiputaalaisten, suomalaisten tai maailmalaisten näkemys sodasta ja sen oikeutuksesta ei ole oleellista kirjastoseuran curling-jaoston jäsenten ja heidän jäsenmaksujensa käytön kannalta.
Pihtiputaan curling 1/7 (23.03.09, kello 2:15)
"Silloin on eittämättä erittäin arvelluttavaaa käyttää jaoston jäsenmaksurahoja marssin järjestämiseen."

Entä jos jaoston vaaleilla valitsema 15 hengen hallitus äänestää päättää yksimielisesti (yhden päättäessä olla poissa) pistää rahoja hyvän asian puolesta vähän palamaan? Sota kuitenkin koskettaa kaikkia ja levitessään Pihtiputaalle tekee se vaikeaksi jatkaa curling-jaoston edunvalvontaa. Ennakoivaa toimintaa siis.