Kaupunkilegendat saavat jatkoa

Yhesti yhes toises paikas jatkaa jo kulttistatuksen ansainneen Yhesti yhes paikas -minialbumin linjaa. Näin on ainakin joku kuulemma joskus sanonut tai ainakin kirjoittanut. Vaikea sanoa, kun itse olen lukenut vain jatko-osan. Mutta koska Yhesti yhes toises paikas kertoo kuulopuheista, kaupunkilegendoista ja mehevistä juoruista, nyt on oikea aika uskoa lähteettömiin tarinoihin.

Pitkän linjan sarjakuvataiteilija Ville Pirisen albumi on piirretty letkeällä viivalla ja rennolla asenteella. Kaikki tarinat kertovat kuulopuheista, jotka ovat kiertäneet pitkäänkin suusta suuhun, ennen kuin ovat saaneet konkreettisen kuvallisen tarinan muodon. Juorut huvittavat, ihmetyttävät ja koskettavatkin.

Käsiteltävien asioiden joukosta löytyy pieniä ja sympaattisia aiheita: jollakin oli niin tohelo ja huono-onninen liikunnan opettaja, että se teloi aina itsensä sairaalakuntoon, joku krääsämyyjä ei tiennyt mikä on ranneke, vaikka niitä oli omassa hyllyssä myynnissä ja joku esiteinityttö tuskaili Tyttöni mun -elokuvan lipun ostamisen kanssa, koska ei keksinyt mitään nimen taivutusmuotoa, mikä ei olisi nolo.

Toivottavasti näitä tulee lisää!

Hertta-Mari Kaukonen

Ville Pirinen: Yhesti yhes toises paikas.
Suuri Kurpitsa. 2010. 52s
****