Hyvä Björn,

Olen viimeisen viikon ajan yrittänyt selvittää itselleni, millainen ihminen sinä Björn Wahlroos olet monimielisen julkisuuskuvan takana. Jos väittäisin, että olen paneutunut tehtävään kuumeisesti, lipeäisin heti totuuden polulta. Olen yliopistoni käynyt ja siis tyhjäntoimittamisen maisteri.

Ihminen ei kykene luomaan elämää pelkästä paperista ja musteesta, eikä median tiedonvälitys synnytä kokonaisia henkilökuvia. Koska en tunne sinua, mielikuvani sinusta on väistämättä vajaa. Kuvittelisin, että monimiljonääri, joka antaa kultaisellenoutajalleen nimen Tiffany (jewelry and co since 1837), on ironian mestari. Toisaalta julkisuudessa on esitetty arvio, että sinulta puuttuu sellainen huumorintaju, joka sallisi sinun nauraa itsellesi. Unohdetaan siis nimesi herättämät karikatyyrit.

Yksilön yhteiskunnallista ajattelua ei voi tulkita vain hänen julkisuudessa esittämien kommenttiensa pohjalta. Silti yritän käsitteellistää lausumaasi, että kehitysyhteistyö on suurin yksittäinen valtiontalouden leikkauskohde. En tosin pidä sitä poliittisesti epäkorrektina enkä edes erityisen epätyypillisenä - vaikeat ajat ajavat tekoihin, joista ei gloriaa kerätä. Sen sijaan pidän sitä epätäydellisenä, koska julkisuuteen päätyneet perustelusi ovat melko ohuita.

On mahdollista, että lausuntosi taustalla on kriittisyys kehitysyhteistyön tavoitteita kohtaan. Vielä 70-80-luvuilla yhteistyöllä pyrittiin tyydyttämään ihmisten perustarpeita, nykyisin tavoitteena on köyhyyden vähentäminen. Siinä mielessä valitsemasi sanonta "kankkulan kaivoon" on osuva, että juuri vesi- ja sanitaatiosektori on ollut yksi suomalaisen kehitysyhteistyön painopistealueista.

Poikkeuksellisen varakkaalle yksilölle köyhyyden vähentäminen ei ehkä ole henkilökohtaisen elämän näkökulmasta merkityksellistä. Kenties koko köyhyydestä puhuminen ei ole innovatiivista, ovathan köyhät pessimistien mukaan keskuudessamme aina. Silti olisi sinisilmäistä väittää, ettei rikas ihminen voisi olla kiinnostunut globaalin hyvinvoinnin tuottamisesta. Kehityksestä puhuttaessa kohtuus on kuitenkin käsite vain köyhien elämäntavasta puhuttaessa, ei rikkaiden. Koska olet tunnettu kunniakkaan rikastumisen esimerkkinä, kenties sinusta voisi tulla Bill Gatesin tavoin myös kunniallisen köyhtymisen puolestapuhuja.

Toisaalta olet ehkä oikeutetusti kriittinen - ei niinkään kehitysyhteistyön tavoitteita - kuin päämäärän saavuttamiseksi käytettyjä keinoja kohtaan. Voi olla, että lausahduksesi taustalla onkin tiukka ja perinpohjainen analyysi toiminnan taloudellisesta vaikuttavuudesta, kuten entiseltä kansantaloustieteen professorilta voi odottaa. Nykymaailmassa kehittyvät maat saavat pääsääntöisesti kolmen tyyppisiä tulonsiirtoja. Tunnetuin niistä on parjaamasi budjettirahoitteinen kehitysyhteistyö, jonka tuloksellisuudesta tai tehokkuudesta on vaikea sanoa mitään yleispätevää. Silti terve järki sanoo, että alalla kuin alalla kaikki kokeilut eivät tuota menestystä. Jos valittu keino epäonnistuu, se on myönnettävä ja on yritettävä jotain muuta.

Toinen merkittävä tulonsiirto on siirtolaisten suorat rahalähetykset kotimaihinsa. Tämä yksityisten ihmisten omaehtoinen rahoitusmuoto on jo joitakin vuosia sitten ohittanut kehitysrahoituksen, vaikka taloudelliset kriisiajat heijastuvat tulokseen. Käytännössä rahoitusmalli perustuu laajamittaiselle työperäiselle siirtolaisuudelle ja ihmisten vapaalle liikkuvuudelle. Tässä asetelmassa köyhät Afrikan maat ottavat vastaan paljon pakolaisia, mutta heidän oleskelunsa ei tuota yhteiskunnallista hyötyä, koska lähtöasetelmasta on vaikea tuottaa ylijäämää.

Kolmas potentiaalinen tulonsiirtomalli on yksityisen yritysten ja riskisijoittajien suorat investoinnit kehitysmaihin. Kuvittelisin, joskin ehkä yksinkertaen, että juuri tällä saralla sinulla saattaisi olla annettavaa. Jotta suorat investoinnit ylipäätään olisivat mielekkäitä sijoittajien näkökulmasta, tulee kohdemaan toimintaympäristön turvata ne. Keskitulon maissa suorat investoinnit ovat osoittautuneet tehokkaasti tavaksi vähentää köyhyyttä. Hauraissa valtioissa toimintaa ei käytännössä ole.

Pelkät tulonsiirrot eivät tule ratkaisemaan maailman köyhyysongelmaa, kuten ne eivät yksin ratkaise suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumista. On oltava uskottava globaali talousmalli, jossa köyhien maiden tuotteet pääsevät kansainvälisille markkinoille. Tarvitaan työperäistä siirtolaisuutta ja investointeja työpaikkojen ja keskiluokan synnyttämiseksi. Tässä yhtälössä kehitysyhteistyön tarkoituksena on muun muassa hauraiden valtioiden vakiinnuttaminen ja kehittyvien maiden toimintaympäristön rakentaminen.

Minua hämmentää, miksi julkisrahoitteisten maataloustukien saajana valitsit viljelykasviksi juuri sokerijuurikkaan, jos uskot vilpittömästi vapaan markkinatalouden tuottavan hyvinvointia globaalisti. Viljelykasveista erityisesti sokerin maailmankauppa perustuu säätelyyn ja subventioihin, jotka estävät kehitysmaissa tuotetun sokerin pääsyn maailmanmarkkinoille. Etkö voisi viljellä Ã…minnessa vaikka kotimaisia omenoita?

Arvon Björn, olet yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, jonka sanoilla on merkitystä ja vaikutusta. Ehkä kyseenalaistajan ja toisinajattelijan luonteellasi juuri sinä voisit kehitellä käytännönläheisiä ja tehokkaita keinoja niiden ihmisten elämän muuttamiseksi säälliseksi, jotka tulevat toimeen alle eurolla päivässä. Näin yhteiskunta hyötyisi panoksestasi kuten peltopyykannan suojelussa, joka toki sekin on tärkeää.

Yhteydenottoasi odotellen,

Katri Suhonen
kv- asioiden sihteeri, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta

Katri Suhonen, teksti
Veera Niemi, kuva