Hyvät pelit vs pahat pelit

Suosituimmista tietokonepeleistä yli puolessa väkivalta on hallitsevaa, ja lapsille suunnatuista peleistä 60 prosenttia sisältää väkivaltaa, selviää Jyväskylän yliopiston tutkijan Tarja Salokosken loppukuussa ilmestyvästä väitöskirjasta.

Tietokonepelit ja niiden pelaaminen -väitöksessään hän tutki lapsille suunnattujen pelien vaikutuksia, mahdollisuuksia ja riskejä.

Hän kumoaa väitteen, että lapsen aggressiivisuuden lisääntyminen johtuisi suoraan pelatun pelin sisällöstä. Pelaajan persoonallisuus ja taustalla vallitsevat sosiaaliset tekijät täytyy huomioida, kun tarkastellaan pelin ja pelaajan välistä yhteyttä.

"Jos lapsen elämää hallitsee pelien väkivaltainen fantasiamaailma, mahdollisuus altistua sen sisällölle on suurempi. Saattaa käydä niin, että lapsi ei osaa enää erottaa väkivaltaista käytöstä normaalista eikä sen vuoksi tiedä, miten käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa", Salokoski sanoo.

Hän on sitä mieltä, että väkivaltainen peli voi näyttäytyä kiinnostavana lapselle, jolla on taustalla aggressiivista käyttäytymistä.

"Todellisessa maailmassa vilkkaat lapset saavat paljon kielteistä palautetta sosiaalisesta ympäristöstään. Pelimaailmassa väkivalta on normatiivista toimintaa ja siitä palkitaan. Olisi ihme, jos se ei olisi vetovoimaisempaa", hän pohtii.

Lähes kaikki
pelaavat

Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia alaikäisistä pelaa tietokonetta tai pelikonsoleja. Koska kasvava osa aikuisistakin viettää vapaa-aikaansa pelaten, markkinoille ilmestyvien pelien sisällöt poikkeavat toisistaan suuresti.

"Koska aikuisväestölle suunnattuja pelejä tehdään, lainsäädännössä pitää keskittyä enemmän siihen, että aikuisviihde pysyy erillään lasten tarkoituksiin suunnatusta sisällöstä", Salokoski toteaa.

Yksi vallitsevista ongelmista on se, että myös pelien vaikutusta tutkivien välillä on kiistaa. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että väkivaltaisia pelejä pelaava lapsi olisi aggressiivisempi. Toisaalta on esitetty tutkimuksia, jotka osoittavat, ettei yhteyttä pelien sisältöön ole lainkaan.

Usein kauhistelun keskellä unohdetaan, että pelit ovat kiinnostavia myös ilman väkivaltaista sisältöä.

Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorio osallistuu tohtori Frans Mäyrän johdolla historiallisen mittavaan pelitutkimusprojektiin, jota Euroopan unioni rahoittaa kuudella miljoonalla eurolla.

Kyseinen Integrated Project on Pervasive Gaming (IPerG) tutkii uudenlaista pelitrendiä, jossa digitaaliseen peliin lisätään perinteisen pelin ulottuvuuksia.

Läsnä-äly
seuraa

Tulevaisuudessa pelitilanne ei rajoitu enää konsolin edessä istumiseen, vaan niin kutusuttu "läsnä-äly" seuraa pelaajia paikasta toiseen.

"Julkiset rahoittajat kantavat huolta kulttuurisesta ja yhteiskunnalle suotuisasta kehityksestä, kun puhutaan pelien sisällön eettisyydestä", Mäyrä toteaa.

Tamperelaisten rooli hankkeessa on johtaa pelisuunnittelun ja arvioinnin tutkimusta.

Hypermedialaboratoriossa pohditaan muun muassa, millä tavoin pelien suunnitteluun tulevaisuudessa voitaisiin sisällyttää juuri eettinen arviointi.

"Pyritään siihen, että pelejä ei ole suunniteltu siten, että ne vaarantaisivat kenenkään turvallisuutta tai terveyttä. Tai että ne olisivat niin addiktoivia, etteivät pelaajat pystyisi hallitsemaan elämäänsä."

Mäyrä kuitenkin painottaa, että väkivaltaisessakin pelissä voi olla monia taiteellisia ansioita, mukaanlukien huippuluokan pelattavuus.

Mäyrä valittelee sitä, että vaikka Suomessa on lainsäädäntö, jossa on säädetty K-18 pelin luovuttaminen alaikäiselle rikokseksi, monet silti ostavat lapselleen näitä pelejä.

Tietoa lisää
aikuisille

Molemmat haastateltavat pitävät vanhemmille suunnattua mediakasvatusta hyvin tärkeänä, sillä monille vanhemmille pelimaailma on vieras. Toisaalta pelimaailman tunteminenkaan ei aina auta.

"Esimerkiksi sellainen, että lapsi piirtää päiväkodissa veristä suttua siksi, että istuu illat isän vieressä, joka pelaa Hitmania, on ikävä uutinen", Salokoski sanoo.

Pelien tutkiminen on vielä lapsenkengissä.

"Mitä enemmän tutkitaan sellaisia asioita, kuten miksi pelataan, tai mikä rooli peleillä on ihmisten elämässä, opitaan ymmärtämään, mistä hyvissä peleissä on kysymys. Siten pystytään määrittelemään myös tarkemmin, mikä peleissä on vahingollista", Mäyrä toteaa.