Spinal Tap ja Huuhaan perintö

Tommi Liimatta: Ei vaikuta keikkaan WSOY 2005, 48s., 14 e

Elämäkerralliset sarjakuvat ovat luonnoskirjojen ohella tällä hetkellä in sarjakuvamaailmassa ja ilmeisesti intohimoisimman skenen ulkopuolellakin.

Nyt julkaisuvuorossa on Tommi Liimatan bändikuvaus Ei vaikuta keikkaan, jossa seikkailee kovasti Absoluuttiselta Nollapisteeltä vaikuttava orkesteri. Tai sitten ei, sillä sarjakuvan yhtye jää nimettömäksi ja poppoon uraa ja levytyshistoriaa on karikatyrisoitu kovalla kädellä.

Keikkamatkojen tylsyyttä lieventäneet surrealistiset ajatusleikit ja munasaannokset tiivistyvät osaavasti sarjakuvaksi, josta saa riemua kiertävän popparin arjen suhteen maallikkokin.

Hyvässä rokumentissa mopon pitääkin karata käsistä, ja teemalevy Supermarsalkka Mannerheimin ympärille on hyvä kasata juonta, jossa absurdi huumori kohtaa realistisen. Päivänselvin kännissä kaatuilu on kuitenkin viisaasti jätetty väliin ja painopiste on Veikko Huoviselta tutussa salaviisaassa kummastelussa.

Liimatan sarjakuvien leimaa antavin piirre lienee se, että hän ei tee hiottua sarjakuvaa, eikä hänen lukijakuntansakaan välttämättä ole sarjakuvaa harrastavaa porukkaa. Tämä tuote on ennemminkin suunnattu herran musiikin, lyriikan, proosan ja aforismien ystäville. Martti “Huuhaa" Innaseen viittaavia töpselineniäkin löytyy.

Albumin on kustantanut WSOY, mutta kustannustoimittaminen on isossa talossa jätetty ilmeisesti kokonaan väliin. Kannet ovat harvinaisen ikävät ja sisältökin olisi kaivannut hellää ohjausta.

Ei vaikuta keikkaan alkaa vahvasti nelisivuisella Esken lakolla, mutta episodien joukosta löytyy selkeitä hutejakin. Liimatta kuitenkin pelastaa paljon kertojan taidoillaan.

Vaikka Liimatta saisikin graafisen selkäsaunan suurelta osalta suomalaisen nykysarjakuvan osaajista, niin käsikirjoittamisen puolella osat vaihtuvat. Ei vaikuta keikkaan ei toimi kulissina graafiselle briljeeraukselle, vaan viihdyttää ja naurattaa. Eli on luettavaa sarjakuvaa.