Tamyn 1990-luku ei ollut vain taloussotkua

Aviisin päätoimittaja oli ottanut tehtäväkseen varsin kunnianhimoisen tavoitteen numerossa 14/05. Vajaalla aukeamalla piti käsitellä ylioppilaskunnan 80-vuotinen historia. Edellytti varmaankin paljon valintoja ja painottamista. Silti oli mahdotonta tunnistaa kirjoituksesta sitä 90-lukua, jota minä elin Tamyssa ensin vapaaehtoisena, sitten palkollisena liki koko vuosikymmenen.

Kun kirjoittaja päättää otsikoida luvun "1990-luvulla taloussotkuja", olisi odottanut, että faktatkin olisi kaivettu esiin. Ensinnäkin termi sotku viittaa ainakin minun kielenkäytössäni siihen, että olisi kyseessä ollut jotakin laitonta tai vähintään Tamyn sääntöjä rikkonutta toimintaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Vuosikymmenen lopulla myös jäsenmaksua alennettiin. Niin ei kait olisi voinut tehdä, jos vuosikymmen olisi ollut taloussotkujen riivaama?

90-luvulle heijastuneet ongelmat Tamyn taloudessa olivat seurausta 80-luvulla päätetystä viestintäpoliittisesta kokeilusta, radio 957:sta. Radiossa tehtiin aikanaan päätöksiä, joita voi myöhemmin arvostellakin. 90-luvulle tultaessa ylioppilaskunnassa aloitettiin menestyksekkäät toimet radio-omistuksesta irtaantumiseksi.

Se oli mahdollista vain sitoutumalla maksamaan joitakin velvoitteita, joita oli syntynyt Tamyn ollessa vielä radion pääomistaja. Näitä velkoja ja velvoitteita maksaessa yo-kunnan talous joutui vaikeuksiin. Jäsenmaksuja korotettiin, vakituista henkilökuntaa irtisanottiin ja määräaikaisten työntekijöiden palkkoja alennettiin.

Yo-talon toiminta käsitettiin Tamyssa pitkään järjestötoiminnaksi. Siitä kertoo sekin, että 90-luvun alun remonttiin asti ravintolan ohjelmatoiminnasta vastasi Tamyn kulttuurisihteeri. Toki ravintolalle laadittiin jo tuolloin positiivisia talousarvioita, mutta niiden alittumista tuskin voidaan taloussotkuksi nimittään.

Ennemminkin menivät sekaisin järjestötoiminta ja taloudelliseen voittoon tähtäävä toiminta. Samalla logiikalla Aviisiakin voitaisiin nimittää yhä jatkuvaksi taloussotkuksi, miinusta joka vuosi.

Pääsihteerikaudellani tehtiin päätöksiä, joilla Tamyn varoja sijoitettiin uusiin rahasto-osuuksiin. Päätös valmisteltiin huolella, apuna käytettiin ulkopuolista asiantuntemusta ja kaikki päätökset tehtiin yksimielisesti. Sijoitetut varat olivat lisäksi muista sijoituksista saatuja tuottoja tai myyntituloja. Oikeamman kuvan 90-luvun toiminnan onnistumisesta olisikin analyyttinen toimittaja saanut vertaamalla alkuperäisiä pääomia, niiden tuottoa sekä miettimällä, miten ne olisivat tuottaneet, ellei sijoitusten muotoa olisi muutettu.

Onnetonta oli, että Tamy osti rahasto-osuuksia kurssien ollessa korkeimmillaan. Rahasto oli niin sanottu säätiörahasto ja siinä oli mukana monta kokenutta ja varovaista säätiötä, jotka vastaavat isolta osaltaan suomalaisen tieteen ja kulttuurin apurahoista. Olimme siis hyvässä seurassa.

Pelkän talouden näkökulmastakin oli väliotsikko harhaanjohtava. Mutta täysin väärän kuvan se antaa, jos miettii millainen oli Tamyn 90-luku. Silloin yo-kunta yhdessä muiden kanssa pystyi estämään lukukausimaksujen tulon ja opintoaikojen rajauksen. Merkittäviä voittoja tamperelaisille opiskelijoille.

Paikallisesti yo-kunta panosti rajusti lisääntyneiden kv-opiskelijoiden asioiden hoitamiseen, oli mukana opetuksen arviointi-hankkeessa, oli mukana laittamassa TOAS:n taloutta kuntoon ja varmistamassa säätiön itsenäisyyden. Monenmoista tapahtumaa ja projektia järjestettiin kaikilla yo-kunnan sektoreilla. Sellainen oli Tamyn 90-luku, ei taloussotkuja.

Janne Mikkonen
koposihteeri 93-95,
pääsihteeri 98-01