Kumiluoteja ja kyynelkaasua

"Having a strike at campus over fees hike, one student killed! Am ok but with rubber bullets and tear gas all over! Hope you are fine. Hugs", lukee juuri saapuneessa tekstiviestissä. Sen on lähettänyt ugandalainen ystäväni Lawrence Musoke. Hän opiskelee Makerere-yliopistossa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

Seuraavana päivänä saapuu rauhoitteleva sähköposti, jossa Lawrence selittää, että opiskelijat ryhtyivät lakkoon, koska yliopiston hallinto päätti kesken lukukauden nostaa uusintatenttien osallistumismaksua 6000 Ugandan shillingistä (noin 2,80 eurosta) lähes 200000 shillinkiin (93 e). Ei ihme, jos opiskelijat hermostuivat.

Mellakkapoliisin yrittäessä hajottaa väkijoukkoa yksi opiskelijoista sai surmansa. Poliisin antamassa lausunnossa sanottiin, että syynä oli väkijoukossa vallinnut kaaos. Mellakointiin oli poliisin mukaan osallistunut myös ulkopuolisia, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen varastaakseen yliopiston omaisuutta. Opiskelijat kuitenkin uskovat toverinsa kuolleen poliisin ampumaan kumiluotiin.

Musoke kertoo, että opiskelijat olivat ryhtymässä uuteen mielipiteenpurkaukseen, mutta poliisi esti sen ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Opiskelijoiden rauhoittamiseen tarvittiin kuitenkin maan korkeinta johtoa. Itse Ugandan presidentti Yoweri Musoveni keskusteli opiskelijoiden kanssa. Nyt korotus on peruttu ja maassa rauha.

Vanhemmille
kiitos

Lukukausimaksut eivät ole ugandalaisille mikään pieni sijoitus. Maksujen suuruus riippuu opiskeltavasta aineesta ja ohjelmasta. Kandidaatintutkintoa suorittava saattaa päästä noin 250 euron lukukausimaksuilla, maisterin ja tohtorin tutkinto voi maksaa lukukaudessa jopa 1 000 euroa.

Lisäksi tulevat asumis- ja elämiskustannukset, opintojen materiaalikustannukset ja rekisteröintikulut, jotka opiskelija joutuu maksamaan jokaisen vuoden alussa. Useimpien opiskelijoiden on kustannettava opintonsa itse tai löydettävä sponsori. Hallitus maksaa vain harvojen koulutuksen.

"Valtion tukemien opiskelijoiden määrää vähennetään joka vuosi", Lawrence Musoke selittää.

Toista vuottaan teollista suunnittelua ja kuvataiteita opiskeleva 25-vuotias valittelee, ettei saanut lukiosta tarpeeksi hyviä arvosanoja, jotta voisi opiskella valtion varoin. Nyt hänen vanhempansa maksavat 600000 Ugandan shillingin eli vajaan 300 euron lukukausimaksut.

"Saamme sisarusteni kanssa kiittää vanhempiamme paljosta. Vanhemmat ovat aina tukeneet meitä ja taikoneet rahat jostakin. Se on välillä ollut tosi vaikeaa", Musoke toteaa.

Lawrence ja hänen kaksi vanhempaa sisartaan opiskelevat yliopistossa Kampalassa. Sisarusparven nuorin on vielä yläasteella perheen kotiseudulla Masakassa, noin sata kilometriä pääkaupungista lounaaseen. Perheen äiti toimii sihteerinä Masakan aluehallinnossa. Isä on jo eläkkeellä.

Sisarusparven voi sanoa olevan onnellisessa asemassa. Kaikilla ugandalaisilla vanhemmilla ei todellakaan ole mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan. Ugandan 25 miljoonasta asukkaasta 90 prosenttia asuu maaseudulla. Selviytyminen perustuu maanviljelyyn ja rahaa jää harvoin yli perustarpeiden.

Neljä viidestä elää alle dollarilla päivässä. Vaikka lähes kaikki lapset aloittavat nykyään ala-asteen, heistä vain parikymmentä prosenttia jatkaa lukioon. Monet tipahtavat koulusta ensimmäisten vuosien aikana, toiset sairastuvat. Aids on maan yleisin kuolinsyy. Siihen kuoli esimerkiksi vuonna 2003 lähes 78000 ihmistä.

Lukukauden hinnalla
seitsemän vuohta

Maaseudulla vanhemmat pitävät usein lapsensa mielummin kotona töissä kuin koulun penkillä. Kun tietää, että lukukausimaksun hinnalla eli noin 300 eurolla saa 10 litraa maitoa päivässä tuottavan lehmän, 600 kiloa riisiä tai seitsemän vuohta, ymmärtää, miksei koulutukseen välttämättä haluta tai voida panostaa.

Helppoa ei ole niilläkään, jotka ovat suorittaneet lukion. Moni nuori joutuu paiskimaan töitä ja säästämään pienet palkkansa opintoja varten ennen kuin voi pyrkiä yliopistoon.

Ei opiskelijan elämä kuitenkaan ole pelkkää kurjuutta ja tiukan talouden kanssa taistelua, ja toisaalta sitähän se on Suomessakin. Musoke kertoo käyvänsä kavereidensa kanssa baareissa tai klubeissa tanssimassa, minkä opinnoiltaan ehtii.

Luentoja on sekä aamu- että iltapäiväisin, mutta kursseja varten täytyy tehdä myös paljon tehtäviä omalla ajalla. Musiikki, tanssiminen ja ajanvietto kavereiden kanssa sijoittuvat Lawrencen harrastuslistalla kärkijoukkoon. Yliopiston rugbyjoukkueen otteluita hän ei myöskään jätä väliin.

Eniten aikaa Musokelta kuluu kuitenkin studiolla. Maalaaminen kun on sekä harrastus että tuleva ammatti. Hänen on tarkoitus valmistua kahden vuoden kuluttua - jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja vanhempien rahahanat eivät tyrehdy.

"Haluan tehdä jotain taiteen parissa, työskennellä ehkä mainostoimistossa tai perustaa oman gallerian. Tai ehkä lähden johonkin ulkomaiseen yliopistoon tekemään maisterin tutkinnon. Se kuulostaa kyllä ihan älyttömältä, vai mitä?!"

Hanna Koivisto
Uganda