Lihaa kasviksista

"Kasvisihraa! Tästä kunniamaininta!" melko vannoutunut lihansyöjä Juho-Matti "Liha" Paavola nauraa.

On menossa Aviisin järjestämät lihapeijaiset kasvistuotteilla. Tarjolla on kasvispekonia, kasvissalamia, kasvislihapullia, kasvisfileitä, kasvisleikkeitä, hampurilaisia, kasvisjoulukinkkua ja vertailun vuoksi myös tavallista pekonia ja lihapyöryköitä. Kasvisruoat ovat suurimmaksi osaksi soijapohjaisia. Noin kymmenen hengen raadin naamat vääntyvät epäuskoon, kun he näkevät ruoat. Lihaa matkivat kasvisruoat saavat aikaan voimakkaan mielipiteiden vaihdon.

"En usko, että kasvissyöjät syövät lihan jäljitelmiä, vaan sekasyöjät", 10 vuotta kasvissyöjänä ollut Katri Suhonen sanoo.

Moni paikallaolija arvioi, että kasvikset ovat hyviä kasviksina, mutta eivät niinkään lihamaisena massana. Kasvislihat aiheuttavat paljon kysymyksiä, miksi niitä tehdään.

"On nämä aika karuja", Liha arvioi.

Yliopistopastori Risto Korhonen arvioi, että kasvislihat ovat tasamakuisia ja vaatisivat maustamista.

"Nämä ovat yllättävän hyviä. Mutta meneeköhän kasvisten parhaat ominaisuudet hukkaan, kun niistä tehdään lihan tapaisia? Kasviksista voisi tehdä muuten parempia."

Kun kasvislihaa on mollattu hetki, sille löytyy puolustaja. Anna Ulvinen on syönyt Katrin tapaan kasvisruokaa jo 10 vuotta.

"Hyvä, että kasviksistakin jalostetaan erilaisia tuotteita. En halua syödä vain papuja. On aivan sama, missä muodossa kasvikset ovat, kunhan ruoassa ei ole lihaa."

Eniten kommentteja ja ennen kaikkea naurua kirvoittaa kasvispekoni, josta lähtee paistaessa voimakas ihran haju. Pekoni on tehty soijamassasta ja siinä on punaisen siivun vieressä vaalea pekonin läskiä imitoiva siivu. Pekonissa on maistettavissa osan arvioijista mielestä oikea vieno pekonin maku ja se käy joidenkin mielestä sipsimäisestä snacksistä.

"Onko tämä lihaa? Ainakin tässä on liikaa suolaa" Liha miettii pistäessään kasvispekonia suuhunsa.

Pekoni on maistelijoiden mielestä liian kuivaa, mikä voi johtua myös tottumattomasta paistajasta. Kasvislihat on ostettu tavallisesta marketista valmispakasteina, jotka on pitänyt vain paistaa. Kinkku on tehty savutofusta, joka on kuorrutettu soijakorpppujauhoseoksella. Vain pekoni ja salami piti ostaa kasvisruokaan erikoistuneesta liikkeestä, josta nekin sai paistovalmiina.

Kinkkua kuvaillaan kinkunnäköiseksi, mutta höttöiseksi. Osa maistajista pitää siitä tosi paljon, osa pitää mutta ei yhdistä sitä mitenkään kinkunmakuun, vaan savujuustoon ja osa ei saa sitä edes alas, koska se on niin kumista.

"Soijakinkku maistuu vain savulta ja ei miltään. Sekään ei siis pelasta todellisen kasvissyöjän joulua!", Katri sanoo nauraen.

Kalle Heino kokeilee kinkkua jopa pöytää vasten: olisiko sillä pyyhekumin käyttöominaisuuksia? Ikävä kyllä ei ole.

"Yäk! Paha maku ja haju ja ällö rakenne" sekasyöjä Kirsi Venho sanoo.

Kinkku on vetänyt hänen suupielensä mutkalle. Koska kinkku ei miellytä kaikkia, Anna kertoo, että sille on vaihtoehtoja. Kasvisruokaan erikoistuneista kaupoista saa ostettua valmiskinkkupaketteja, joissa on kinkun ainekset ja valmistusohjeet. Osassa kinkuissa on mukana seitanta, joka tosin maistuu joidenkin lihanmakua karttavien kasvissyöjien mielestä liian lihalta.

Soijalihapullia kehutaan, mutta toisaalta moni on maistanut sellaisia ennenkin. Leikkeet ovat kaikkien mielestä vetistä ja pahaa, mutta varsin lihannäköisiä. Hampurilaiset menevät sekasyöjillekin hyvin kaupaksi. Itse asiassa kaikki eivät erota niiden makua lihasta. Katri ei erota myöskään kasvispullien makua lihan mausta.

"Kyllähän hampurilaisesta saa maistuvan, kun siihen laittaa majoneesia ja mausteita", Kalle sanoo.

"Ei eroa perushampurilaisesta", Olli Koikkalainen jatkaa.

Tuure Pitkänen ei ole syönyt lihaa eikä muitakaan eläinkunnan tuotteita vuosiin, joten hänen muistijälkensä lihasta ovat hatarat, eikä hän lähde vertaamaan kasvislihaa lihaan. Vegaanina hän maistaa pöydästä vain kinkkua, pekonia ja salamia.

"Kinkku on hyvää, vakuuttavaa. Syön kasvikset kyllä yleensä ihan vaan kasviksina."

Omasta mielestäni kasvisliha on tosi hyvä juttu, mutta olenkin sekasyöjä, joka painiskelee omantunnon tuskien kanssa lihansyönnistä. Lihan maku on mielestäni hyvä, joten sitä jäljittelevät kasvisruoat ovat mielestäni tarpeellisia. Hampurilainen maistuu perushampurilaiselta, kuten myös filee. Joulukinkku on tosi hyvää. Lihapullat maistuvat liian erilaisilta oikeiden lihapullien kanssa, vaikka näyttävätkin ihan samalta. Soijaleikkeet ovat pahoja. Hiukan sitkeä salami on hyvää leivän päällä, mutta pekoni on mielestäni huumorituote: mauton lastu.

Kasvisliha on vaihtelevan hintaista. Pakastealtaan hampurilaispihvit ja fileet maksavat vain noin euron laatikko, mutta erikoisliikkeen pekonit ja salamit jopa yli neljä euroa. Oikea pekoni maksaa vain euron paketti, joten kasvisihraa pitää haluta todella paljon, jos sitä ostaa muussakin kuin kokeilumielessä.

Maistelun lopussa käy ilmi karmea moka. Olen vahingossa neuvonut Katria syömään oikeita lihapullia, enkä soijapyöryköitä. Asiaan on vaikuttanut sekä alkoholitarjoilut että lihapullien hämmästyttävä yhdennäköisyys.

"Ei tähän kuole!" Katri vakuuttelee.

Ei niin, mutta tarkkana on syytä olla. Enää ei voi tietää ruoan ulkonäöstä, mitä on syömässä. Valmislihapulliin työnnetään tätä nykyä jo paljon soijaa jatkeeksi.

"Missä vaiheessa nakit alkaa kopioida porkkanoita?" kasvissyöjä Marko Ylitalo kysyy naureskellen.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva