Junttaa tai kuole!
Vasta P-Klubin vuosien jälkeen Tage Lindberg antautui demarien opiskelijapolitiikalle. Luontevimmin tämä tapahtui Tosyssa, Turun opiskelijoiden sosialidemokraattisessa yhdistyksessä.
”Sosiaalidemokratia ei ole ollut varsinainen kuningasjuttu yliopistolla pitkään aikaan, eikä ollut tuolloinkaan. Pahimmillaan, kun olin tuolla, se oli jokapäiväistä taistelua olemassaolosta.”
Tosy oli pudonnut ylioppilaskunnan edustajistosta kokonaan. Lindberg muistelee, kuinka vuoden 2001 edustajistovaaleissa hän ryhtyi Tosyn vaalipäälliköksi ja onnistui palauttamaan demarit edustajistoon.
”Tuli tuplattua ehdokasmäärä vuoden 2001 vaaleihin. Tavoite oli päästä yhdellä paikalla takaisin edustajistoon. Teimme ihan helvetisti töitä silloin ja saimme kolme paikkaa. Vaalivalvojaisten ilta oli ehkä yksi hienoimpia vaalivalvojaisia koskaan. Ihmiset itkivät siellä ihan avoimesti, koska se paluu oli niin hieno asia.”
Lindberg on tehnyt vaalityötä useissa kampanjoissa.
Ensimmäisissä vaalivalvojaisissaan hän oli Loviisan työväentalolla 1994, kun Martti Ahtisaari valittiin Suomen tasavallan presidentiksi. Vaalivalvojaisten ykköseksi hän nostaa illan, jolloin Tarja Halonen nousi ensimmäistä kertaa presidentiksi vuonna 2000.
”Mä olen vähän semmoinen vaalifriikki luonteeltani. Kaiken toiminnan tähtääminen siihen, että menestytään vaaleissa, on hyvin kiinnostavaa ja tärkeää. Olivat sitten opiskelijavaalit, EU-vaalit tai mitkä tahansa, joihin pystyy lusikkansa työntämään.”
Tage vaikutti vahvasti olevan sitä mieltä, että puoluekirja on se, mikä pyörittää maailmaa – poliitikot eivät ole kiinnostuneita sitoutumattomista.
P-klubi, ei P-Klubi. Ei luumua.
En ole ylipäänsä tajunnut, miksi juttuja pitäisi jakaa osiin. Paljon vaivattomampaa lukea juttuja vain klikkaamalla page down -nappia kuin klikkaamalla uudelle sivulle. Kännykällä lukiessa taas ärsyttää, jos pitää moneen kertaan odotella sivun latautumista.
Komppaan aiempia kommentoijia, jutun jakaminen näin pieniin osiin tekee sen lukemisesta hankalaa. Hämmennystä ja tuskailua herätti myös korostettu teksti, jonka merkitys selvisi vasta artikkelin lopussa. Lisäksi viimeiseltä sivulta puuttuvat linkit aiempiin sivuihin.
Hei, kiitoksia palautteesta. Otamme tämän huomioon jatkossa pitkien juttujen jakamisessa sivuille. Toimituksessakin vielä opetellaan sivujen uusien ominaisuuksien käyttämistä. Käytännöt hioutuvat sitä mukaa, mitä enemmän sivuja päivitetään.
Miksi tämä juttu on jaettu näin moneen alasivuun? Tulee vaan lisää klikattavaa. Tällaisia kahden kappaleen pätkiä on turhauttavaa lueskella.
En oikeen ymmärrä mikä pointti on jakaa pitempi juttu jopa kahdeksalle alisivulle. Huhhuh. Hesarin sivuillakaan ei oo noin pitkiä. 1-4 vielä menis jotenkin, mut 8 on aivan liikaa. Juttu jää kesken. Eihän tässä juttusivulla oo ees mainoksia näkyvissä, joten display-lukujen nostollakaan sitä on huono perustella.