Junttaa tai kuole!
”Junttaaminen on oman tahtotilan voimakasta eteenpäin viemistä johonkin suuntaan. Mä haluan jotakin ja mä haluan tahtoni läpi. Kaikki siihen liittyvä toiminta on junttaamista,” Lindberg määrittelee.
Hän toteaa, että usein junttausta pidetään likaisena terminä, mutta hänelle se merkitsee ennen kaikkea oman tahdon mukaisten asioiden edistämistä. Kaikki lähtee hyvästä kokoustekniikasta.
”Puhun myös siitä, miten lobataan asioita. Se on vähän erilaista kuin junttaus. Junttaus on vähän kuin katujen sotaa ja lobbaus on siistimpää. Nämä eivät liity suoraan ammattiini vaan enemmän omiin intresseihini.”
Lindberg kertoo syyksi luennoimiseen sen, että hän pitää esiintymisestä. Koulutuksissa tyydyttää myös se, että niistä pidetään. Usein hänet pyydetään eri vuosina samoihin järjestöihin puhumaan.
Tampereella Opiskelijan Tampere -yhdistys on kutsunut Tage Lindbergin puhumaan Tampereen yliopistojen ja ammattikorkeakoulun ylioppilaskuntien hallituksille. Tänä vuonna Lindbergin oli tarkoitus tulla taas Tampereelle, mutta esteiden vuoksi puhuja vaihtui vihreiden varapuheenjohtajaan Touko Aaltoon.
Lindberg on osallistunut lisäksi ainakin Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaiden (SYY) tilaisuuksiin. Ekonomiliitto Sefen koulutuksessa Lindbergin luennoille on osallistunut kauppatieteiden opiskelija-aktiiveja.
Kaikkia luentojen sisältö ei miellytä. Tätä juttua varten haastateltujen ylioppilaskuntavaikuttajien mielipiteet Lindbergin luennoista vaihtelevat täystyrmäyksestä varovaiseen myönteisyyteen.
Vedenjakajana on periaate: Onko oikein, että nuorille opiskelijavaikuttajille ja poliitikonaluille järjestetään koulutus, jossa kerrotaan, miten epärehellisestikin voidaan saada tavoitteita läpi?
Vaikka kellään poliitikolla ei oikeasti olisikaan kultaista sydäntä, on ikävää, että epäreilua politiikkaa uusinnetaan kertomalla nuorille politiikasta innostuneille tyypeille, että pelaaminen on ainut tapa saada asioita eteenpäin. Miksei voitaisi mieluummin pohtia yhdessä, kuinka poliittista kulttuuria saataisiin muutettua niin, ettei tarvitsisi olla laskelmoiva kusipää?
P-klubi, ei P-Klubi. Ei luumua.
En ole ylipäänsä tajunnut, miksi juttuja pitäisi jakaa osiin. Paljon vaivattomampaa lukea juttuja vain klikkaamalla page down -nappia kuin klikkaamalla uudelle sivulle. Kännykällä lukiessa taas ärsyttää, jos pitää moneen kertaan odotella sivun latautumista.
Komppaan aiempia kommentoijia, jutun jakaminen näin pieniin osiin tekee sen lukemisesta hankalaa. Hämmennystä ja tuskailua herätti myös korostettu teksti, jonka merkitys selvisi vasta artikkelin lopussa. Lisäksi viimeiseltä sivulta puuttuvat linkit aiempiin sivuihin.
Hei, kiitoksia palautteesta. Otamme tämän huomioon jatkossa pitkien juttujen jakamisessa sivuille. Toimituksessakin vielä opetellaan sivujen uusien ominaisuuksien käyttämistä. Käytännöt hioutuvat sitä mukaa, mitä enemmän sivuja päivitetään.
Miksi tämä juttu on jaettu näin moneen alasivuun? Tulee vaan lisää klikattavaa. Tällaisia kahden kappaleen pätkiä on turhauttavaa lueskella.
En oikeen ymmärrä mikä pointti on jakaa pitempi juttu jopa kahdeksalle alisivulle. Huhhuh. Hesarin sivuillakaan ei oo noin pitkiä. 1-4 vielä menis jotenkin, mut 8 on aivan liikaa. Juttu jää kesken. Eihän tässä juttusivulla oo ees mainoksia näkyvissä, joten display-lukujen nostollakaan sitä on huono perustella.