Junttaa tai kuole!
Koulutuksensa Tage Lindberg ammentaa omasta kokemuksestaan. Paavo Lipposen avustajanpestin jälkeen hän pääsi Suomen Ekonomiliittoon Sefeen ja työskenteli työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikan parissa. Vuonna 2011 hänet nimettiin valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen erityisavustajaksi.
Pesti päättyi syksyllä 2013, jolloin Lindberg palasi Sefen asiamieheksi. Suomen Kuvalehden (4.9.2013) mukaan Lindbergiä arvosteltiin demareissa omavaltaisista otteista. Ilta-Sanomat (22.8.2013) kirjoitti ennen henkilövaihdosta, että Lindbergin johtama Tölö Unga Socialister -yhdistys kritisoi kokouksessaan kovin sanoin demareiden hallitustyötä, vaalilupauksia ja omien edustajien onnistumista muihin verrattuna.
Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaiden vaikuttaja-paneelissa Lindberg antoi opiskelijoille neuvon ”kun suljette oven, älkää läimäyttäkö sitä”.
Haastattelussa hän kertookin maltillisesti palanneensa Urpilaisen esikunnasta Sefeen henkilökohtaisista syistä.
”Halusin päästä taas kalenterini herraksi. Minulla on pieni lapsi ja vaimo. Olisi kiva, jos molemmat tunnistaisivat mut, kun tulen ovesta sisään.”
Nyt hän työskentelee Sefessä teknologiateollisuuden ja elintarviketeollisuuden parissa. Demareissa hänen viimeisin iso ponnistuksensa on ollut Jutta Urpilaisen puheenjohtajakampanja, jossa Urpilainen hävisi Antti Rinteelle.
Urpilaisen tappiota Lindberg muistelee hetkenä, jolloin hänen uskoaan koko puolueeseen koeteltiin.
”Tappion hetket ovat tietyllä tavalla dramaattisia. Silloin käydään syviä keskusteluja perisuomalaiseen tapaan itsensä kanssa. Sitten pyyhitään kyyneleet ja jatketaan matkaa.”
”En ole liittynyt puolueeseen Antti Rinteen tai Jutta Urpilaisen takia, enkä myöskään eroa puolueesta heidän takiaan. Mutta silloin käytiin syvällä.”
Tage maalaili erityisesti valtakunnan politiikasta kuvan, jossa toimintakentällä telmivät vain liskot ja reptiliaanit, joille tavoite pyhittää pahimmatkin keinot.
P-klubi, ei P-Klubi. Ei luumua.
En ole ylipäänsä tajunnut, miksi juttuja pitäisi jakaa osiin. Paljon vaivattomampaa lukea juttuja vain klikkaamalla page down -nappia kuin klikkaamalla uudelle sivulle. Kännykällä lukiessa taas ärsyttää, jos pitää moneen kertaan odotella sivun latautumista.
Komppaan aiempia kommentoijia, jutun jakaminen näin pieniin osiin tekee sen lukemisesta hankalaa. Hämmennystä ja tuskailua herätti myös korostettu teksti, jonka merkitys selvisi vasta artikkelin lopussa. Lisäksi viimeiseltä sivulta puuttuvat linkit aiempiin sivuihin.
Hei, kiitoksia palautteesta. Otamme tämän huomioon jatkossa pitkien juttujen jakamisessa sivuille. Toimituksessakin vielä opetellaan sivujen uusien ominaisuuksien käyttämistä. Käytännöt hioutuvat sitä mukaa, mitä enemmän sivuja päivitetään.
Miksi tämä juttu on jaettu näin moneen alasivuun? Tulee vaan lisää klikattavaa. Tällaisia kahden kappaleen pätkiä on turhauttavaa lueskella.
En oikeen ymmärrä mikä pointti on jakaa pitempi juttu jopa kahdeksalle alisivulle. Huhhuh. Hesarin sivuillakaan ei oo noin pitkiä. 1-4 vielä menis jotenkin, mut 8 on aivan liikaa. Juttu jää kesken. Eihän tässä juttusivulla oo ees mainoksia näkyvissä, joten display-lukujen nostollakaan sitä on huono perustella.