Junttaa tai kuole!
Tage Lindberg on itse ollut ehdolla muutamissa kuntavaaleissa, kahdesti Ruotsinpyhtäällä ja kerran Turussa. Se saa riittää.
”Olen taustavaikuttaja. Ihmisten miellyttäminen toreilla, se ei ole koskaan ollut minun juttuni.”
Mieluummin Lindberg tunnistaa kykyjä ja auttaa heidän etenemistään politiikassa. Hän sanoo osaavansa sen aika hyvin ja pitävänsä siitä.
Classic Cafen pöydän ääressä olen vakuuttunut Lindbergin päämäärätietoisuudesta. Sanat putoilevat itsevarmasti ja nopeasti. Tuntuu, että hänen maailmassaan kyse ei ole matkasta, vaan määränpäästä.
”Kun puhutaan politiikasta, järjestömaailmasta ja urheilusta, näillä alueilla pidän itseäni aika päämäärätietoisena.”
Missä Lindberg sitten ei ole päämäärätietoinen?
”Kotona olen ihan lässy isä. Poika saa aina tahtonsa läpi.”
Vastapuolen likaisen taktiikan tunnistaminen on erittäin hyödyllinen taito, ettei jää sormi suuhun siinä kohtaa, kun nuija lyö ja pohditaan, mitä helvettiä äsken tapahtui.
Lihavoidut tekstiosat ovat sitaatteja eri järjestöjä edustavien nykyisten ja entisten ylioppilaskuntavaikuttajien haastatteluista. Juttuun haastateltiin henkilöitä, jotka ovat osallistuneet Lindbergin koulutukseen. Haastateltavat vastasivat seuraaviin kysymyksiin: Lyhyt kuvaus koulutuksesta. Minkälaisia vaikuttamisen keinoja Lindberg opasti? Miten hyödyit koulutuksesta? Jäikö jokin askarruttamaan? Oliko koulutus käymisen arvoinen?
-
- Pasilan asema on Tage Lindbergille tuttu paikka. ”Täältä pääsee Turkuunkin ilman, että tarvitsee kulkea Helsingin keskustan kautta.”
-
- Työelämässä, politiikassa ja jääkiekossa päämäärätietoinen Lindberg tunnustaa olevansa kotona pehmeä. Hänellä on 5-vuotias poika.
P-klubi, ei P-Klubi. Ei luumua.
En ole ylipäänsä tajunnut, miksi juttuja pitäisi jakaa osiin. Paljon vaivattomampaa lukea juttuja vain klikkaamalla page down -nappia kuin klikkaamalla uudelle sivulle. Kännykällä lukiessa taas ärsyttää, jos pitää moneen kertaan odotella sivun latautumista.
Komppaan aiempia kommentoijia, jutun jakaminen näin pieniin osiin tekee sen lukemisesta hankalaa. Hämmennystä ja tuskailua herätti myös korostettu teksti, jonka merkitys selvisi vasta artikkelin lopussa. Lisäksi viimeiseltä sivulta puuttuvat linkit aiempiin sivuihin.
Hei, kiitoksia palautteesta. Otamme tämän huomioon jatkossa pitkien juttujen jakamisessa sivuille. Toimituksessakin vielä opetellaan sivujen uusien ominaisuuksien käyttämistä. Käytännöt hioutuvat sitä mukaa, mitä enemmän sivuja päivitetään.
Miksi tämä juttu on jaettu näin moneen alasivuun? Tulee vaan lisää klikattavaa. Tällaisia kahden kappaleen pätkiä on turhauttavaa lueskella.
En oikeen ymmärrä mikä pointti on jakaa pitempi juttu jopa kahdeksalle alisivulle. Huhhuh. Hesarin sivuillakaan ei oo noin pitkiä. 1-4 vielä menis jotenkin, mut 8 on aivan liikaa. Juttu jää kesken. Eihän tässä juttusivulla oo ees mainoksia näkyvissä, joten display-lukujen nostollakaan sitä on huono perustella.