Arvio: Kellariteatterissa hahmotellaan rakkauslauluja parisuhteessa
Kellariteatteri: Rakkauslaulu
Käsikirjoitus Abi Morgan,
Ohjaus Samuli Reunanen,
Ensi-ilta 29.8.
Käsikirjoittaja Abi Morgan tietää mistä narusta vetää saadakseen katsojan itkemään. Hän löytää yleisön kipupisteet samalla herkkyydellä kuin koulukiusaaja uhrinsa heikot kohdat.
Samuli Reunasen turvallisessa ohjauksessa nenäliinapakettiin turvautuu yksi jos toinenkin yleisön edustaja.
Parisuhde on aihe, josta on vaikea löytää tuoretta näkökulmaa, mutta Morgan onnistuu siinä hyvin. Maggie ja Billy ovat Englannista Amerikkaan muuttanut nuoripari, jonka arkea seurataan niin 60-luvulla kuin nykyhetkessä. Vaikka paratiisin omena on vaihtunut persikaksi, ongelmat jatkuvat.
Kahdella aikatasolla liikkuminen sujuu saumattomasti. Paikoin henkilöt nähdään lavalla samaan aikaan eri ikäisinä: se herättää kysymyksiä ajan olomuodosta. Kun ikääntynyt Billy tuijottaa nuorta Maggieta hämmentyneenä, katsoja saa tilaisuuden tulkita eri aikatasot myös mielen sairastumisena.
Rakkauslaulun lavastus (Jyrki Seppä) on runsas. Tiivis lava kuvaa parisuhteen painolastia, mutta lavastuksen realistisuus rajaa tekstin moniulotteisuutta.
Esityksen vahvuudet ovat näyttelijöissä (Pentti Helin, Jaana Oravisto, Heidi Kiviharju, Janne Kallioniemi). Brittiläisen käsikirjoittajan tekstissä näkyy pidättäväisyys henkilöiden vuorovaikutuksessa. Se on virkistävä poikkeus kaikkien niiden suomalaisten parisuhdekuvausten jälkeen, joissa kirves ojossa jahdataan toista osapuolta.
Kellariteatterin esityksen kokonaisuus tuntuu varman päälle pelatulta, mutta katsoja täyttää universaalin aiheen omilla kokemuksillaan.
Oraviston silmissä on sellaista haikeutta, että tekisi mieli ottaa vieressä istuvaa tuntematonta kädestä.