Klassikkoni: Tajusin vasta aikuisena, ettei Ultra Bra laula leijonista – Hittien kiertoilmaisut suojelevat herkkää mieltä
KAROLIINA PAANANEN, teksti
AHAA. Maija Vilkkumaalla on ihan normaali suhde hedelmiin, vaikka hän lauloikin kappaleessaan Teen mitä vaan (Meikit, ketjut ja vyöt, 2001), kuinka sen päähenkilöllä on liikaa rahaa tuhlata puolimakeaan päärynään. Siinähän puhutaankin siideristä!
Asia selvisi, kun kuuntelin pitkästä aikaa lapsuuden suosikkilevyjäni.
Levymaraton poiki toisenkin järkytyksen: ei siinä hetkessä, jona kaksi leijonaa makaa sängyssä raukeina (Ultra Bra, Kroketti, 1997) ole alkuunkaan kyse mistään leijonista.
KAPPALEITA TULKITAAN kokemusten pohjalta ja kokemust karttuu parissakymmenessä vuodessa, ja nostalgian tavoitteleminen sisältää pettymyksen riskin. Oudot ja kiinnostavat kappaleiden teemat paljastuvat tyypillisiksi, kun lapsuuden lempibiisejä erehtyy kuuntelemaan vanhemmalla iällä.
Koko rahalla päärynöitä ja petojen kuningas makuuhuoneessa, eipäs kun viinaa ja seksiä.
Hyvää vanhojen hittien kiertoilmaisuissa oli se, että ne säästivät herkän lapsen mielen järkytyksiltä. Vain aika näyttää, kuinka käy niiden lapsukaisten, jotka kuuntelevat nykymusiikkia.
Esimerkiksi sellaista, jossa lauletaan siitä, mikä on sun turvasana (Jenni Vartiainen, 2017) tai kesäpäivästä, jona sun lanteet pyörii hula, hula (Robin, 2017), saatikka siitä, kuinka kaapissa on pari Coronaa (Sanni, 2016).
Koska kuka kuusivuotias ei muka tuntisi olutmerkkejä.