Opiskelijat toivovat yhtä kirjautumista yliopiston kaikkiin sähköisiin palveluihin
Opettaja pyytää keskustelemaan luennon aiheesta Moodlessa. Joku kirjoittaa alkukommentin, toinen myötäilee ja kolmas heittää keskustelun jatkoksi muutaman itsestäänselvyyden. Homma tuntuu vähän väkinäiseltä.
”Sosiaalisen median idea on, että siellä ollaan vapaaehtoisesti. Yliopisto voi tarjota paljon erilaisia ympäristöjä ja sanoa ’menkää tänne keskustelemaan’, mutta ei se niin toimi”, sanoo yliopistopedagogiikan lehtori, tutkija Johanna Annala.
Hän oli mukana kaksi vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa, jonka tarkoitus oli selvittää, millainen sähköinen oppimisympäristö olisi opiskelijoille mielekkäin.
”Toimiva verkkoyhteisö ei opiskelijoiden mielestä sulkenut pois fyysistä läsnäoloa yliopistoyhteisössä.”
Opiskelijat toivoivat, että virtuaalinen ja fyysinen ympäristö tukisivat toisiaan nykyistä paremmin.
”Osa ajatteli, että toimivassa verkkoympäristössä olisivat läsnä myös opettajat, ja että siellä voisi aidosti väitellä.”
Sähköisen oppimisympäristön tärkein tehtävä on tukea opiskelua. Pelkkään verkko-opetukseen siirtyminen ei edistä oppimista, mutta toisin kuin joskus ajatellaan, verkko voi Annalan mukaan lisätä opiskelijan ja opettajan vuorovaikutusta.
”Jos opiskelija voisi katsoa luennot etukäteen kotona verkosta, niin kasvokkaiset opetustilanteet voisi käyttää keskusteluun ja yhteiseen tutkimiseen.”
Verkkoa ei hänen mukaansa saa ajatella luokasta erillisenä oppimispaikkana.
Annalan tutkimukseen haastateltujen opiskelijoiden haaveissa oli myös käytännön toive: kaikkiin yliopiston palveluihin pitäisi päästä yhdellä kirjautumisella. Nyt oma tunnus täytyy naputella aina erikseen, kun haluaa kirjautua Moodleen, Nettiopsuun tai vaikka kirjaston tietokantaan.
Helpotus voi pian olla totta: Tampereen yliopisto kehittää Aalto-yliopiston kanssa uutta opiskelijatietojärjestelmää. Sen yksi osa on niin kutsuttu opiskelijan työpöytä, joka poistaisi tunnusrumban.