Kansanlääke: oksennustaide
Euroopan unionin lippu on rauhoittava näky. Kun lentokentällä saa kävellä EU-kyltin alitse tai pääsee rajaa ylittäessään EU-kansalaisten passijonoon, tuntuu kotoisalta. Eläkööt eurooppalainen sairaanhoitokortti ja käyrät kurkut, honey I’m home!
Sitten tulee katutaiteilija Banksy. Hän on tehnyt EU-lipusta version, jossa sinisyys tulee Välimeren tyrskyistä ja tähdet hukkuneista pakolaisista. Se Eurooppa, jota me ylpeinä sanomme kodiksemme, rajoittuu etelästä vetiseen hautausmaahan. Oksettaa.
Väärentelemättä ja ilman lavastuksia elämää kuvaava dokumenttielokuva voi saada voimaan pahoin, oli aiheena sitten vangittu miekkavalas, punakhmerien kansanmurha tai Amy Winehouse. Sama voima on myös näennäisen fiktiivisellä taiteella: Banksyn pahoinvointitaide on tarkoituksellista. Kyse ei ole pyrkimyksestä näyttää todellisuutta, vaan saada ajattelemaan sitä.
Oksennustaide myös myy. Banksyn näyttely Bristolissa vuonna 2009 poiki paikkakunnalle arvioiden mukaan 10–15 miljoonaa euroa, ja sisään pääsi keskimäärin kolmen tunnin jonotuksella. Nyt taiteilijan Disneylandeja parodioiva Dismaland-”hämmennyspuisto” on jatkuvasti loppuunmyyty.
”Te idioottihipsterit oikeasti ostatte lippuja tänne? Mikä vitsi – hän pilasi koko vitun paikan, nyt se on loppuunmyyty, eikä se ole edes hyvää taidetta. Masentavaa – materiaalien ja rahan tuhlausta. Nämä miljoonat olisi pitänyt lahjoittaa OIKEALLE asialle – fuck Banksy”, kommentoija sanoo Dismalandin Facebook-sivulla.
Masentavaa ehkä – mutta jos amusement parkeja parodioiva paikka on nimetty bemusement parkiksi, kyse ei ole vahingosta. Kommentoija ei myöskään ehkä tiedä, että Banksyn hyväntekeväisyydellä on jo rahoitettu monia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Esimerkiksi kodittomien hyväksi tehty työ ei ulotu keskiluokan olohuoneisiin.
Banksyn teokset pureutuvat niin maailmanpolitiikkaan kuin psykologiaankin. Kommentoijan vaatimat lahjoitukset ”OIKEALLE asialle” ovat lähempänä kuin hän ehkä arvaakaan: länsimaiden massoihin vaikuttaminen ei onnistu almuilla vaan ajatuksiin ja niiden kautta asenteisiin tunkeutumalla. Yhteen kuvaan mahtuu yhteiskuntatiedettä, kuvataidetta ja aktivismia.
Olohuoneisiimme maailman kriisit tulevat edelleen vain television välityksellä. Mielistämme ne eivät kuitenkaan katoa vain päätä puistelemalla.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja